Progressiivisen metallin parissa operoi tänä päivänä monta loistavaa yhtyettä, joista osa on ollut muita yhtyeitä kauemmin pystyssä. Englantilainen Threshold on tehnyt musiikkia jo 1980-luvun lopusta saakka, joten se on ollut todistamassa genren kehitystä Fates Warningin, Crimson Gloryn ja Dream Theaterin ajoista aina Animals As Leadersin, Hakenin ja Native Constructin innovatiiviseen nykyhetkeen. Yhdennentoista studioalbuminsa, ”Legends Of The Shiresin” 8.9.2017 julkaiseva yhtye on onnistunut pysyttelemään pinnalla progressiivisen metallin virrassa. Bändi onkin edelleen todella suosittu ja arvostettu kokoonpano. Yhtyeen solistin osalta ovet ovat käyneet tiuhaan tahtiin, sillä Headspace-yhtyeestäänkin tunnettu Damian Wilson lähti yhtyeestä – jo kolmannen kerran. Aikaisemmin yhtyeessä laulanut Andrew “Mac” MacDermott menehtyi vuonna 2011. Nyt keulaan on astunut jälleen yhtyeen klassikkoalbumilla ”Psychedelicatessenilla” taitojaan esitellyt Glynn Morgan.

Metalliaan ajan saatossa modernisoinut yhtye pelaa uudella albumillaan suurimmaksi osaksi melko samanlaisella pakalla kortteja kuin jo sitä edeltävällä julkaisulla. Shadow Galleryn, Fates Warningin ja Symphony X:n kaltaisten yhtyeiden perinteikäs, klassinen versio genrestä pysyy edelleen Thresholdin musiikin perustana. Toisinaan on kuultavissa hyvin kevyitä vaikutteita power metallista ja varhaisesta Dream Theaterista. Mukaan on yritetty paikoitellen ottaa myös hieman modernimpia vaikutteita Frost*:in, Redemptionin ja Headspacen kaltaisilta akteilta kuten kappaleissa ”Small Dark Lines” ja ”The Man Who Saw Through Time” kuultavat elektroniset ainekset. Mukana on sinfonisia elementtejä kuten ”Stars And Satellitesin” ryöppyilevät jouset. Jousimatot värittävät osittain myös muiden kappaleiden taustoja. Albumia kuunnellessa ei voi kuitenkaan välttyä huomaamasta, että albumi on selvästi soundillisesti päivitetty versio yhtyeen vanhemmasta musiikista. ”Small Dark Lines” ja ”On the Edge” -kappaleissa kitarat rouhivat matalalta samalla groovaten pitäen kuitenkin hyvin säilyneen 1980-luvun metallikitaristin otteen mukanaan. Pidän myös henkilökohtaisesti paljon albumin bassosoundista, jonka terävä atakki on miellyttävän pulppuavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumi on siitä hieno, ettei sitä ole rajattu pelkästään progen ystäville. Iskevät, raskaat ja rytmikkäissä riffeissä marinoidut kappaleet kuten ”Trust the Process”, ”On the Edge” ja ”Superior Machines” uppoavat varmasti kehen tahansa metallista nauttivaan kuuntelijaan. Vaikka yhtyeen muusikot ovatkin teknisesti taitavia soittajia, eivät musiikilliset hipat tai otelaudan akrobaattinen sahaaminen tule liikaa esille. Sooloissa olisi toisinaan hieman toivomisen varaa, sillä ne eivät kuulosta mitenkään järin persoonallisilta. Labyrinttimaiset, proge-eepoksia kunnioittavat ”The Man Who Saw Through Time” ja ”Lost in Translation” ovat koukeroisia, moniosaisia teoksia, jotka eivät kuitenkaan ilmenny puhtaasti tietynlaisina progen ideamaailman heijastuksina, eivätkä täten sakota tarttuvuudesta.

Tästä pääseekin hyvin albumin melodisuuteen: ”Legends of the Shires” on todennäköisesti Thresholdin melodisin ja tarttuvin albumi tähän mennessä. Kertosäe kertosäkeen perään helmeileviä melodioita, iso kourallinen tarttuvia koukkuja ja muistettavia hetkiä. Kappaleet kuten hivenen imelä ”Small Dark Lines”, kaunis ”Stars and Satellites” ja korvamadoksi jäävä ”Snowblind” edustavat bändin melodiatajun kärkeä. Triplajuustolla ja cheddarkastikkeella kuorrutettu voimaballadi ”The Shire (Part 2)” näyttää paperilla todella kornilta mutta toimiikin kuulijan yllätykseksi vallan mainiosti. Albumin toinen balladi on sykähdyttävä ”State of Independence”, jossa Glynn Morgan pääsee todella esittelemään taitojaan ja elastisia äänihuuliaan.

Massiivinen tupla-albumi kestää yhteensä melkein puolitoista tuntia ja onkin melkoinen järkäle yhdeltä istumalta nautittavaksi. Tähän vaikuttavat pitkälti hyvin homogeeninen soundimaailma ja usein täyteen ahdettu stereokenttä. Kyseessä on myös soonisesti erittäin kliininen ja siloteltu albumi. Monesti erityisesti albumin pisimpiä kappaleita kuunnellessa miettii, että kirurgisen tarkasti ja teknisesti soittava bändi olisi monessa kohtaa voinut käyttää skalpellia… Muutamat välisoitot leikkaamalla lopputuloksena olisi vieläkin parempi kokonaisuus. ”The Man Who Saw Through Time” ja ”Lost in Translation” sisältävät monia erilaisia osia, jotka esitellään pienen instrumentaalisen välikkeen tai unison-juoksutuksen jälkeen ilman, että kyseisiä osia olisi varsinaisesti kehitelty tai esitelty ansaitusti. Itse olisin myös antanut saksien laulaa kokonaan ”Small Dark Linesin” kohdalla, sillä suoraviivainen ja myötätuulinen kappale ei tunnu millään sopivan albumin yleiseen ilmeeseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kuuntelukertojen lisääntyessä huomasin pitäväni albumista aina vain enemmän. Albumin pituus tuntuu aluksi hieman perusteettomalta siihen nähden, että materiaali on enimmäkseen hyvin samankaltaista. Se ei kuitenkaan haittaa liikaa kuuntelukokemusta. Kyseessä on todella nautittavaa ja tarttuvaa progemetallia, joka voittaa tarttuvuudessa ja nautittavuudessa sen, mitä se menettää kekseliäisyydessä ja omaperäisyydessä. Genren sisällä albumilla ei ole mitään uutta tarjottavaa, mutta kyseessä on selvästi uusi ja uljas aikakausi Thresholdille.

7/10

Kappalelista:

1. The Shire (Part 1)
2. Small Dark Lines
3. The Man Who Saw Through Time
4. Trust the Process
5. Stars and Satellites
6. On the Edge
7. The Shire (Part 2)
8. Snowblind
9. Subliminal Freeways
10. State of Independence
11. Superior Machine
12. The Shire (Part 3)
13. Lost in Translation
14. Swallowed

Threshold Facebookissa 

Thresholdin kotisivut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Samuel Järvinen