Throne of Katarsis – The Three Transcendental Keys

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 31.10.2013

Kun ensimmäistä kertaa kuuntelin norjalaisen Throne of Katarsiksen uusimman “The Three Transcendental Keys” -levyn läpi, täytyy myöntää, että päällimmäinen ajatus oli lähinnä ”Nyt muuten liikutaan niin hämärän rajamailla, että…”. Olin odottanut bändiltä jotakin hyvin perinteistä Norja-bläkkistä, mutta sieltä tarjoiltiinkin 47-minuuttinen, kolmen biisin mittainen teos. Huomasin heti, että tätä levyä ei todellakaan vain ”kuunnella läpi”.

Seuraavilla kuunteluilla alkoi huomio kiinnittyä jo muuhunkin kuin omaan hämmennykseen. Throne Of Katarsis tuo kuultavaksi kylmää, hiukan yksitoikkoista, mutta silti vihan täyttämää black metallia, jossa tehdään kunniaa oman maan genren perinteille. Bändi rakentaa tällä neljännellä levyllään erilaisia mielikuvia, kertoo tarinaa ja antaa kuuntelijalle purtavaa.

Musiikillisesti tämä yliaistillinen matka tekee itse asiassa oivan draaman kaaren. Laulajan käsittämättömiä kähinöitä säestetään melodisilla riffeillä, mutta välillä liikutaan jo doom metallin junnaavuuden porteilla. Rumputyöskentely on yksitoikkoisen hakkaavaa, mutta tähän teokseen niin loistavasti sopivaa. Erityisesti itseäni miellyttää ”ensimmäinen avain”. Tämä reilun kymmenen minuutin mittainen aloitusbiisi aukaisee kuulijalle ensimmäisen lukon – vain viedäkseen nopeasti seuraavalle ovelle, jonka avain johdattaakin jo paljon kylmempään maailmaan. Kolmas avain taas aukaisee portin maailmaan, jossa reilussa 20 minuutissa vanha Darkthrone kohtaa Mayhemin ”De Mysteriis Dom Sathanasin” ja miksei myös kotimaisen Hornan Throne Of Katarsiksen ottein. Ja jos tällä alueella liikutaan, ei kyseessä voi olla kuin jotain äärimmäisen nerokasta, raakaa black metallia. Levyn päätösbiisi on loistava kokonaisuus, joka kertoo musiikin keinoin oman, pelottavan tarinansa. Sanoituksista ei edes tarvitse saada mitään selvää, ja silti erilaiset tunteet välittyvät biisistä kuulijalle.

Levyn soundit ovat kolkot ja kylmät – enkä epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi tietoinen valinta. Kuulostaa siltä, kuin bändi olisi soittanut jossain suuressa, kaikuvassa hallissa tuon levynsä livenä. Tällä kertaa tämä on oikeastaan plussaa, vaikka vaatiikin hetken totuttelun. Eihän tämä genressä mitään uutta ja ihmeellistä ole, mutta aina uudelleen tuo kylmä soundi jaksaa ihmetyttää. Aina tällainen kylmyys ei ole helppoa ottaa vastaan, kun puhutaan musiikin kuuntelusta levyltä, mutta Throne Of Katarsiksen kohdalla nostaisin sen positiiviseksi elementiksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Joillain kuuntelukerroilla hienoinen yksitoikkoisuus kuitenkin häiritsee kuuntelukokemusta, eikä ”The Three Transcendental Keys” todellakaan ole jokaisen tilanteen levy. Monotonisuus on yksi black metallin tunnusmerkkejä, mutta aina se ei ole pelkästään hyvä asia. Itseäni doomin kanssa leikittely ei suuresti miellytä, mutta toisaalta sillä saadaan kyllä jonkinlaista vaihtelevuutta biiseihin aikaiseksi; pääasiassa kuitenkin pysytään perusasioiden äärellä. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun tätä levyä kuuntelee pimeässä huoneessa vain yhden kynttilän antaessa pienen pilkahduksen valoa, kulkevat kylmät väreet pitkin kroppaa. Se ei koskaan voi olla huonon levytyksen merkki!