Saksan maalta ponnistava viikinkilauma Thrudvangar on ihastuttanut metallimaailmaa vuodesta 1998 saakka. Tai vihastuttanut, jos joiltain kysytään. Allekirjoittanut taitaa valitettavasti lukeutua jälkimmäiseen kastiin. Mutta onko uusi albumi ”Vegvisir” jostain kotoisin? Levyn julkaisi Trollzorn Records.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että Thrudvangarin musiikissa on edelleen kyse ”viikinki”metallista, jossa on vahva melodisen death metallin pohjavire. Kertosäkeet ovat tarttuvia ja musiikki helposti omaksuttavaa. Tuotantokin on meikäläisen makuun liian sliipattua, geneeristä ja huonolla tavalla modernia. Soundeista puuttuu syvyyttä. Sävellyksellisesti ”Vegvisir” on tuttua ja turvallista c-luokan osastoa, joka sinänsä ajaa asiansa, mutta jota ei kuitenkaan jaksaisi millään kuunnella. Kaikki tämä on tehty tuhat kertaa aikaisemmin ja tuhat kertaa paremmin. Thrudvangar ei todellakaan ole mikään Moonsorrow, Bathory tai Ensiferum.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Vegvisiristä” jää ikävän bulkkimainen maku, mutta uskoisin silti, että mikäli uusin Ensiferum ynnä muut vastaavat olivat mannaa tänä vuonna, kannattaa Thrudvangarkin tsekata. Allekirjoittanut ei tällä kertaa kuitenkaan syttynyt.

5/10

Kappalelista:

1. Vegvisir
2. Wächter der Brücke
3. Jörmungandr
4. Ran
5. Hravnagud
6. Fenrirs Brut
7. Siegvaters Maid
8. Sturm aus Eisen
9. Für die Ewigkeit
10. Fardrengir
11. Alles was bleibt

Thrudvangar Facebookissa