Pian 20 vuotta metalliaan maailmalle paiskonut Thyrfing julkaisee 1.3.2013 seitsemännen täyspitkänsä ”De Ödeslösa”. Bändi suoltaa korviimme omanlaistaan viikinki- ja black metallin yhdistelmää, mikä nykyään tuntuu olevan hyvinkin trendikästä. Uskaltauduin kuitenkin painamaan play-nappia tämän ruotsalaisten tuotoksen kohdalla.

Levyn aloittava ”Mot Helgrind” esittelee kuulijalle oivasti, mitä on luvassa. Kyllähän tästä viikinkimeininki nousee pinnalle, mikä ei välttämättä miellytä varhaisemman Thyrfingin faneja. Biisin loppupuolelle on vielä upotettu omituinen akustinen näppäilyväliosa, joka ei oikein tunnu istuvan kappaleeseen millään lailla. Tähän kun lisätään vielä stemmalaulua, niin kyllähän nyt liikutaan jo selkeästi folk metallin alueella. Meno jatkuu hyvinkin folkkimaisena ”Fordomissa”. Mieleen tulee jopa oma Finttrollimme ja erityisesti Latvian folk/black metal -ylpeys Skyforger. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin taas myönnettävä se tosiasia, että ruotsin kieli sopii tämäntyyliseen musiikkiin loistavasti vahvistaessaan jokseenkin mörkömäistä tunnelmaa. Maailmalla ruotsi varmasti kuulostaa eräänlaiselta viikinkimöyrinnältä.

”Veners Förfall” -biisissä esitelläänkin sitten (sinfonisen) black metallin elementtejä kiippareitten ja useampien vokaalien avulla. Kun olen levyä useamman kerran kuunnellut, nousee tämä biisi levyn nimikkobiisin ohella ehdottomasti yhdeksi suosikikseni varmaankin sen takia, että tässä on enemmän black metallia ja vähemmän viikinkiä. Vokalisti Jens Rydén ärisee biisissä menemään hienosti, ja välillä esille nostetut puhtaat laulutkin sopivat kappaleeseen hyvin. Yleisestikin ottaen Thyrfing on sekoittanut soitantaansa mukavasti viikinki/folk-elementtejä unohtamatta perusasioita, joten kyllä bläkkispuoli sieltä hienosti kuultaa läpi – kiipparit tuovat mukaan sopivasti black metallin tunnelmaa, samoin kuorot.

Levyn ”Kamp”-biisi taas saa puolessavälissä aikaan refleksinomaisen ”Mitä vittua?” -henkäisyn. Levyä kuunnellessa piti ensimmäisellä kerralla tarkastaa, onko Thyrfing upottanut levylleen jonkin Nordmanin biisin.  Tämänhän voisi kuvitella melkein raikuvan Ruotsin-laivan yökerhossa. Biisin lopussa vauhtia tiivistetään melkoisesti, mutta siitäkin huolimatta tämä jää levyllä välipalaksi, jonka helposti skippaa. Onneksi seuraavana tuleva ”Relik” palauttaa bändin taas takaisin ruotuun ja erityisesti enemmän sinne black metallin puolelle.

Levyn lopettava nimibiisi lähtee käyntiin akustisella introlla, joka pian kasvaa massiiviseksi, melodiseksi biisiksi. Hitto, tästähän tulee mieleen jopa Dimmu Borgir! Biisissä on erityisen tarttuva riffi. ”De Ödeslösa” on ehdottoman hyvä lopetus levylle.

”De Ödeslösa” on hiukan kahtiajakoinen levy: se alkaa vahvoissa folk-fiiliksissä, keskeytyy yhden poppipalan ajaksi ja päättyy puolestaan huimiin bläkkis-rutistuksiin. Tuo loppuosa nousee ainakin tämän arvostelijan korvissa selkeästi onnistuneemmaksi osioksi. Thyrfing esittelee tässä monipuolisuuttaan kuitenkaan kumartelematta jokaiseen suuntaan. Hiukan levyä vaivaa tasapaksuus erityisesti biisien rakenteissa, kappaleet kun noudattelevat melko pitkälle samaa kaavaa: viikinkitunnelmia – tempon vaihdoksen myötä kiipparit peliin tuomaan black metallia mukaan – paluu folkiin. Kitarat jurnuttavat siinä samalla suhteellisen yksipuolisia riffejä ja sävelkulkuja. Jos siis saataisiin vähän enemmän vaihtelua mukaan myös kappaleisiin, niin entistä parempi tulisi. Siitäkin huolimatta Thyrfing on saanut taas kerran aikaiseksi varsin onnistuneen levyn.

8–/10

Kappalelista:
1. Mot Helgrind
2. Fordom
3. Veners Förfall
4. Illvilja
5. Kamp
6. Relik
7. Vindöga
8. De Ödeslösa

http://www.thyrfing.com/

Kirjoittanut: Rudi Peltonen