”Tiedän, että isä olisi ollut ylpeä tästä levystä” – Haastattelussa uuden ”UKKO”-albuminsa julkaiseva Atlas

Kotimainen metalcore-yhtye Atlas on kerännyt mainessa niin Suomessa kuin rajojemmekin ulkopuolella. Bändi on kiertänyt maailmaa monen suuren metalcore-yhtyeen kanssa ja noussut myös kotimaassamme suurten festivaalien lavoille. Nyt bändi on julkaisemassa odotettua uutta kakkosalbumiaan, joka on nimeltään ”UKKO”. Albumi julkaistaan perjantaina 10. joulukuuta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristin, Tuomas Kurikan, haastattelua varten.

Kuinka talvi on lähtenyt teillä käyntiin?

T: Atlas on ”born of winter” ja kaamos on vain ja ainoastaan hyvä asia, joten oikein hienosti! Muutama kauan kaivattu pistäytyminen tehty keikkalavoille Wolfheartin kanssa ja valmisteltu UKKO levyn julkaisua. 

Olette julkaisemassa uutta ”UKKO” -albumianne. Millainen levyn tekoprosessi oikein oli?

T: Erittäin epätavallinen. Tiedettiin heti alusta saakka, että halutaan tehdä jotain uutta ja erilaista, mutta sen uuden ja erilaisen löytämiseen ja jalostamiseen meni paljon pidempään, kuin odotimme. Levyä lykättiin kulisseissa kerran ja julkisesti kaksi kertaa, koska emme halunneet julkaista mitään vähänkään hiomatonta tai keskeneräistä. Biisin demoja tuli ja meni kymmeniä, ja kun viimein julkaisimme Taivaanranta biisin, joka oli eka sinkkulohkaisu, se oli silti ainoa valmis kappale levyllä. Tämä toistui kaikkien sinkkujen kanssa. Perinteisesti levy on miksattu ja masteroitu ennen kuin yhtäkään sinkkua tulee ulos, mutta me julkaistiin 4 sinkkua, albumin tracklist ja ennakkomyynti ilman, että biisit joilla oli jo nimi ja julkaisupäivämäärä olivat edes olemassa. Jokainen sinkku miksattiin erikseen ja musiikkivideot olivat valmiita parhaimmillaan muutama tunti ennen niiden julkaisua. Vaikka kiire väritti julkaisu prosessia, niin oltiin erittäin tyytyväisiä biiseihin ja niistä saamaamme palautteeseen. Lopulta levy saatiin purkkiin myöhään lokakuussa, syvän helpotuksen huokauksen saattelemana. Kiire on paras muusa vai miten se meni.

Miten prosessi poikkesi aikaisemmasta?

T: Tällä kertaa kaikki bändin jäsenet osallistuivat entistä enemmän biisien tekoon ja tuntui siltä, että tällä kertaa oikeasti tiedetään mitä tehdään eikä kukaan osaa tätä meitä paremmin. Debyyttilevyn epävarmuudet oli karisteltu lumeen ja ryhmädynamiikka pelasi täydellisesti. Äänitimme tälle levylle kaikki instrumentit ja laulut itse, mikä toi myös vapauden muuttaa asioita pitkälle äänitysprosessin lopulle saakka. Suurin osa musiikista on vieläkin omaa käsialaani, mutta sävellykset heräsivät todella henkiin, kun biisejä päästiin käymään läpi ja hinkkaamaan koko bändin voimin yhteisen vision mukaiseksi. Atlaksen jäsenten lisäksi saimme muutamaan biisiin apua länsinaapurista Calle Thomerilta (Vildhjarta, Humanitys Last Breath, Stoort Neer).

Oliko albumi teille se ”vaikea kakkosalbumi”, vai millaisena koette harppauksen debyyttialbumistanne ”Primitivesta”?

T: Levyn alkutaipale oli ehdottomasti vaikea, mutta kun päätä hakattiin tarpeeksi kauan seinään niin alkoi löytyä uusia ideoita ja sitä ‘’omaa saundia’’ jota lähdimme jahtaamaan heti lähtöruudusta saakka. Kun alku kohmeesta selvittiin niin paletti muodostui nopeasti ja sen jälkeen levynteko tuntui jopa vaivattomalta. Samaan aikaan kaikkien henkilökohtaisessa elämässä kuohui ja levyn tekoprosessin aikana käytiin tunneskaalan jokaisessa nurkassa. UKKO on ehdottomasti henkilökohtaisempi ja kypsempi levy kuin edeltäjänsä. Levyn kuulleet ovat sanoneet että se kuulostaa täysin eri bändiltä ja heidän kanssaan on vaikeaa olla eri mieltä. Tuntuu, että olemme kokeneet kuoleman ja uudelleen syntymän tätä levyä tehdessä.

Kappaleiden nimissä ja lyriikoissa esiintyy paljon suomea. Mikä inspiroi teitä laulamaan ja nimeämään kappaleita suomeksi maailmassa, jossa englanti tuntuu olevan metallin pääkieli?

T: Halusimme, että tällä levyllä kuulee kuinka henkilökohtaisia kappaleet ja sanoitukset ovat meille ja että jokainen sana on uskottava. Meille kävi nopeasti ilmi, että ainoa tapa saavuttaa tuo päämäärä on käyttää suomen kieltä osana kokonaisuutta. Jotkin lauseet eivät vain taivu englanniksi ja menettävät ‘’sielunsa’’, kun niitä yrittää käännellä ja väännellä turhaan toiselle kielelle. Levyllä on toki biisejä joissa ei suomea kuulla, mutta niistäkin iso osa kirjoitettiin ensin äidinkielellä ja käännettiin/sovitettiin sen jälkeen englanniksi. Tärkeintä meille oli, että sanoitukset pysyvät aitoina ja palvelevat kappaletta ja levykokonaisuutta, olivat ne millä kielellä tahansa.

Millä kaikilla tavoilla pyritte ilmaisemaan suomalaisuutta albumilla?

T: Suomalaisuus ja ‘’pohjoisuus’’ ovat vahvoja teemoja levyllä ja tuomme niitä esille sanoissa, sointukuluissa, teemoissa ja ulkomusiikillisissa elementeissä. Levyltä löytyy monia Kalevalaan ja suomalaiseen muinaisuskoon viittaavia sanoituksia ja jopa suoria lainauksia vanhoista kansan runoista. Levyllä on myös alati vallitseva pohjoinen melankolia ja kylmyys, jotka ovat elementtejä joita ei sen suuremmin ole tarvinnut kaivella, koska ne tulevat sävellyksiimme luonnostaan. Visuaalisuuden puolesta meitä on aina kiehtonut primitiivinen, minimalistinen ja luonnonläheinen estetiikka, joita kansitaiteet ja musiikkivideot ovat pullollaan. Läsnä myös ripaus pakanauskontoja ja Saatanaa, koska vain epäpyhyys on pyhää.

Olette kiertäneet maailmaa ja tehneet paljon yhteistyötä monien ulkomaisten bändien kanssa. Millaisena koette Suomen imagon ulkomaisten silmissä?

T: Oman kokemuksen mukaan Skandeja lukuun ottamatta Suomesta tiedetään maailmalla vähän, mutta yleinen imago on todella positiivinen. Tämä tietämättömyys luo oman mystiikkansa Suomelle ja täältä tulevalle musiikille ja muulle taiteelle. Ulkomaalaisen silmään tältä pohjoiselta maan läntiltä tulee modernin designin mestariosaajia, teknologian edelläkävijöitä ja femmasointuja sahaavia barbaareja, jotka ratsastavat poroilla ja heittelevät liekehtiviä kirveitä pitkin tuntureita ikuisessa yössä. Ja hyvä näin.

Jos teidän pitäisi luoda albumista viiden eri elementin ”moodboard” tai muu kollaasi, joka kuvaa levyn estetiikkaa, mitkä musiikilliset tai ulkomusiikilliset elementit nostaisitte pöydälle?

T: Veri, tuli, lumi, suru, luonto.

Albumin musiikkiin on vaikuttanut vahvasti läheisen menetys. Millä tavoin koette surun vaikuttaneen albumin musiikkiin ja teihin yhtyeenä?

T: Oman isäni äkillinen kuolema ravisutti bändiä pahasti. Isä oli aina tukenut meitä kaikin voimin, ollut jokaisella keikalla, kuskannut meitä pitkin Eurooppaa ja Baltiaa rundeille ja muutenkin koko sydämestään uskonut bändiin. Kuolema vaikutti syvästi albumin musiikkiin ja varsinkin sanoituksiin. Kokemus lähensi meitä bändinä ja ihmisinä valtavasti. Levynteko oli myös parantava kokemus ja pääsimme purkamaan surun ja vihan musiikkiin. Tiedän, että isä olisi ollut ylpeä tästä levystä.

Bändinne sisällä toimii myös monille bändeille videoita tehnyt Riivata Visuals. Minkälaisia etuja on tehdä videoita bändin sisällä, ja miten vertaisitte niitä siihen, että joku ulkopuolinen tuo oman visionsa mukaan tekemällä videon teille?

T: Olemme aina tehneet Atlas videot itse ja tuntuisi oudolta teettää niitä kellään muulla tässä vaiheessa. Minä ja Patrik luomme konseptit videoille ja hoidamme tuotannon alusta loppuun. Meille visuaalisuus on yhtä tärkeää kuin musiikki ja kykymme tehdä korkealaatuisia videoita tuo kokonaisuuteen suuren lisäarvon.

Minkä ”UKKO” -levyn videon tekeminen oli kaikista mieluisin kokemus?

T: Riivatan tuotannoissa on toistuva teema, että kärsimyksen määrä on vakio. Ja oma bändi pistetään tietenkin aina kärsimään eniten. Taivaanranta videossa vaellettiin 5km pilkkopimeässä kansallispuiston keskelle palelemaan ja hengiteltiin superterveellistä lumikone pölyä 14 tuntia, Ukko videossa uhmattiin lämpöhalvausta keskikesällä ja kyhättiin kotitekoinen 5000 litran kahluuallas. Ja kaikki hirveässä kiiressä tottakai! Ensi levyn videoissa kärsimyskerroin tulee nousemaan vielä eksponentiaalisesti.

Minkä levyn kappaleiden soittamista odotatte innokkaimmin?

T: Tulevien keikkojen settilista on lähes täysin uuden levyn biisejä ja kaikki paitsi Veri ovat saaneet jo livekasteensa. Eniten tuntuu yleisöön uppoavan Susi, Taivaanranta ja Ukko.

Mitä haluaisitte nähdä muuttuvan kotimaisella musiikkikentällä pandemian jälkeen?

T: Viime vuosien aikana on sulkeutunut harmittavan paljon keikkapaikkoja ja niitä sallisi syntyvän uusia. Toivotaan, että pandemian jäljiltä ihmisillä olisi uusi arvostus ja into keikkoja ja live-musiikkia kohtaan. Jonkinlainen tuki hallituksen suunnalta tapahtuma-alalle olisi myös tervetullut, mutta omat odotukset eivät ainakaan ole korkealla.