”Tiedostavan vaihtoehtometakan kivijalka” – Klassikkoarvostelussa 40-vuotias Killing Joke -debyyttialbumi
Vuonna 1978 Länsi-Lontoon Notting Hillissä perustetun post-punk -veteraani Killing Joken omaa nimeä kantanut debyyttialbumi julkaistiin 5. lokakuuta 1980 King Crimsonin taustavoimina toimineiden David Enthoven ja John Gaydonin levy-yhtiö E.G. Recordsin kautta. Albumin myöhemmistä painoksista vastasi Virgin Records. Elokuussa samana vuonna Lontoon Marquee-studioilla äänitetty albumi oli merkittävässä roolissa raskaan vaihtoehtorockin, grungen industrial-pohjaisen musiikin ja jopa thrash metalin synnyssä. Killing Joken vahvuus oli, että sen jäsenistössä vaikutti jo tuolloin kolme ammattituottajaa. Klassisen musiikin koulutuksen Kairon konservatoriossa saanut laulaja Jeremy ”Jaz” Coleman sekä myöhemmin lukuisia albumeja tuottanut, visionäärinen basisti Martin ”Youth” Glover olivat päävastuussa yhtyeen debyyttialbumin ennakkoluulottomasta ja vallankumouksellisesta soundimaisemasta. Kolmas debyyttialbumin tuottaja oli yhtyeen kitaroinnista coolin rennolla otteella vastanneella ja partiopoikamaisesta asustaan tutulla Geordie Walkerilla, joka loihti Gibson L-4 -kitarastaan punk-kitaristiksi eriskummallisen epäkonventionaalisia ääniä ja tanssimusiikkiin viittaavia riffikiertoja. Yhtyeen rumpalina toimi Colemanin kanssa yhtyeen perustajajäseniin kuuluva ”Big” Paul Ferguson.
Mainos päättyy
Fergusonin mukaan vuonna 1979 julkaistun ”Almost Red” -debyytti-EP:n kiertueen ja helmikuussa julkaistun ”Wardance” / ”Pssyche” -singlen julkaisun jälkimainingeissa Killing Joke -miehistö halusi debyyttialbuminsa tuotantotiimiin mukaan heidän itsensä lisäksi ainoastaan äänittäjän, joka pystyi käsittelemään yhtyettä sellaisena kuin se on ja konkretisoimaan yhtyeen jäsenten vahvat, musiikilliset visiot mahdollisimman täsmällisesti auditiiviseen muotoon. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen varsin uniikin äänimaiseman omaavan albumin äänittäjäksi pestattiinkin aiemmin The Clashin kanssa työskennellyt ja myöhemmin 1980-luvulla mm. Kylie Minoguen, Rick Astleyn, Depeche Moden ja Pet Shop Boysin miljoonahittejä tehtailemaan päätynyt Phil Harding. Kahdeksasta kappaleesta koostuva ”Killing Joke” -debyyttialbumi päädyttiin äänittämään studio-olosuhteissa livenä ilman myöhempiä päällekkäisäänityksiä.
Killing Joke oli aikalaisiin post-punk-bändeihin verrattuna poliittisempi ja radikaalimpi monessakin suhteessa. Yhtye sekoitti punk-pohjaiseen musiikkiinsa kolkkoa avantgardea, groovaavan metallisia elementtejä ja hypnoottisesti koukuttavia osioita uusia soundikokeiluja pelkäämättä. Yhtyeen visuaaliseen ilmeeseen ja lavaperformanssiin muodostui teatraalisia piirteitä, jotka heijastivat vahvasti konservatiivisen Iso-Britannian poliittisia jännitteitä. Colemanin ja Fergusonin yhdessä tekemät lyriikat ruotivat niin ihmisluontoa, tekopyhyyttä, kuolemaa, murhia, kapitalismin räikeää ylivaltaa, ympäristön saastuneisuutta kuin myös (kylmän) sodan perversioita. Albumin pelkistetyn puhuttelevasta, mustavalkoisesta kansitaiteesta vastasivat suunnittelija Mike Coles ja kuvaaja Don McCullin. Kyseessä on valokuvaaja Don McCullinin ottama kuva nuorista pohjoisirlantilaiskapinallisista, jotka juoksevat pakoon Britannian armeijan heitä kohti heittämiä kyynelkaasupatruunoita. Kuva on otettu loppuvuonna 1971 Pohjois-Irlannin konfliktin aikaan, ja ainoastaan muutama kuukausi ennen ”verisenä sunnuntaina” tunnettua, aseistamattomien Pohjois-Irlannin kansalaisliikkeen paraatiin osallistuneiden siviilien ampumista. Julkaisunsa jälkeen, 26.10.1980 ”Killing Joke” -albumi nousi korkeimmillaan brittien albumilistan sijalle 31. Yhdysvalloissa ”Wardance” / ”Pssyche” -single nousi puolestaan korkeimmillaan Billboardin singlelistalla sijalle 30.
Eräs merkittävimmistä albumille tehdyistä kunnianosoituksista ja esiinnostoista oli, kun Metallica coveroi ”The Wait”-kappaleen ”The $5.98 EP: Garage Days Re-Revisited” -EP:llään vuonna 1987. Helmet coveroi ”Primitiven” singlebiisinä ja myöhemmin osana ”Born Annoying” -lyhytsoittokokoelmaansa vuonna 1993. Myöhemmin, vuosituhannen alussa yhtye otti ”Monochrome”-albuminsa sessioissa ”Requiemin” käsittelyyn. Viimeisimpänä Foo Fighters julkaisi versionsa albumin ”Requiem”-kappaleesta ”Everlong”-singlen B-puolena. Albumilta myös upeasti groovaavat ”Wardance”, ”Pssyche”, ”Bloodsport” ja ”Complications” kuuluvat edelleenkin Killing Joken livesetin vakiokalustoon.
”Killing Joke” -debyyttialbumi valittiin Robert Dimeryn kokoamaan ja vuonna 2005 julkaistuun kirjaan ”1001 Albums You Must Hear Before You Die”. Vuonna 2019 yhdysvaltalainen Pitchfork-lehti valitsi albumin sijalle 9. listallaan 33 kaikkien aikojen merkittävintä industrial-albumia. ”Killing Joke” -debyyttialbumi on noussut vuosikymmenten saatossa erääksi underground- ja vaihtoehtomusiikin ehdottomimmista kulmakivistä. Albumia pidetään myös eräänä industrial-metalin esiasteista. Dave Grohl pitää henkilökohtaisesti ”Killing Joke” -albumia eräänä kaikkien aikojen suosikkialbumeistaan. Myös useat muusikot yhtyeistä Tool, Ministry, Big Black, Soundgarden, Fear Factory ja Marilyn Manson ovat saaneet neljän vuosikymmenen aikana vaikutteita Killing Joken poikkitaiteellisesta ja ajatuksia herättävästä rypistyksestä. Killing Joke palasi vuonna 1982 hajonneeseen, alkuperäiseen kokoonpanoonsa vuonna 2009 ja toimii edelleenkin aktiivisesti kyseisellä kokoonpanolla.
Mainos päättyy
