Time Primerin debyytti on huomionarvoinen progeteos – arvostelussa ”Artefact”

Kotimainen progemetallikenttä on täynnä bändejä, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota ja suosiota. Mielestäni yksi hyvä esimerkki on tamperelaislähtöinen Time Primer, jonka debyyttialbumi ”Artefact” saatiin juuri uunista pihalle pitkän odottelun jälkeen.

Bändissä vaikuttaa muusikoita taannoisen Constantinen riveistä sekä toisen tamperelaisprogemestarin, Joviacin, joukoista. Yhtyeen jäsenet ovat siis monin tavoin tehneet aktiivisesti sisältöä progepiireissä. Jokaisen soittajan taidot ovatkin ”Artefactilla” keskiössä juuri oikealla tavalla – albumi ei nimittäin ole ylikoristeellista progetilutusta tai tahtilajihyppimistä.

Kun kuuntelee kappaleita, kuten ”The Stand”, ”Kill The Boy!” ja ”Riddle Me This” huomaa, että yhtye taitaa napakkuuden progeilmaisun raameissa erittäin hyvin. Kappaleista löytyy tarttumapintaa ja melodioita, jotka on mietitty hieman pitemmälle tyypillisestä ”kunhan nyt jotain lauletaan” -meiningistä, johon voisi olla mahdollisesti helppo sortua silloin, kun soittajalla on itsevarmuutta teknisistä kyvyistään.

Avauskappale ”The Stand” on massiivinen proge-pop-hymni, jonka kertsi on tarttuvuudellaan ja energiallaan hävyttömän hyvä. Kappale tuo hieman mieleen Von Hertzen Brothersin, mutta mukana on kuitenkin myös modernimpia tuulahduksia erityisesti rujompien vokaalien astuessa kuvioihin.

”Kill The Boy!” tuo toisinaan mieleen For The Imperiumin ripauksella Destragen kaltaisia energiahirmuja. Vaikka kappaleessa on paljon äkkivääriä käännöksiä suunnasta toiseen, tarjotaan kuulijalle onneksi riittävästi myös sekä melodisempaa laulua että jalan alle käyvää tamppausta. Kappale ”Belligerence” liikkuu hieman samoilla vesillä. Kappaleessa on huutolaulua ja kimuraista humppaa, mutta sitä tasapainotellaan tuttuun tapaan melodisella ja kuulailla laulusuorituksilla, joissa on sekä voimaa että tunnetta.

Kolmas kappale ”Red Letter Day” liikkuu jossain Stam1nan, Pain Of Salvationin ja Distorted Harmonyn suunnilla, mutta paketti ei kuulosta onneksi miltään yhdeltä bändiltä, vaan enemmänkin vaikutteiden taitavana jonglööraamisena. Jälleen kerran kappaleen nostaa toiselle tasolle sen tarttuvat melodiat ja tunteelliset laulusuoritukset.

”We Adhere” kuulostaa monella tapaa hieman Hakenin kahden ensimmäisen levyn materiaalilta, mutta mukana on myös kenties ripaus Between The Buried And Me:ta ja Leprousia. Heti seuraava kappale ”Born Of Shaded” jatkaa Leprousin ja Hakenin suuntaviivoilla. Kappale etenee kohti eeppisiä orkestraatioita, maukasta kitarasooloa ja jazzahtaviakin tunnelmia. Kyseisessä kappaleessa on monia modernin progen parhaita puolia tasapainoisesti esiteltynä.

Päätöskappale ”Aligning Hearts” on jopa djentahtava teos, joka on sävellyksenä erittäin tiivis ja monipuolinen, mutta sitä kuunnellessa ei huomaa, että se kestää seitsemän minuuttia. Minusta on aina ollut hieno taito saada pitkätkin sävellykset tuntumaan lyhyemmiltä. Kappale on juuri sitä, mitä levyn päätökseltä toivoo: eeppinen, tarttuva, dramaattinen ja levyn parhaat puolet yhteen nitova.

Time Primerilla on paljon vahvuuksia. Levy on täynnä erittäin taidokkaita kitarasooloja, jotka hallitsevat sekä melodisen ja herkän puolen että myös tiluttamisen hienouden. Kitarariffit eivät nojaa liikaa nykytrendeihin, mutta niihin osataan myös viitata raikkaalla tavalla. Komppisektio taitaa puolensa suvereenilla tarkkuudella, ja ihailen sitä, että basso erottuu selkeänä instrumenttina muiden joukossa, eikä katoa kitaran alle. Vokaalisuorituksia on myös pakko suitsuttaa; Time Primerilla on ehdottomana valttinaan loistavat laulumelodiat, ja niitä tulkitseva ääni on puhdas ja voimakas. Paikoitellen rujommat vokaalit vaativat vielä hiomista, mutta se fakta, että samoista äänihuulista lähtee enkelin ja demonin ääni, on ihailtavaa.

Time Primerin kärsivällinen työ on tuottanut tulosta, sillä ”Artefact” on yhtenäinen ja laadukas albumi. Soitto on timanttisen kovaa ja tiukkaa, ja sävellyksistä löytyy sekä korvamatoja, itketyshetkiä että ekstaattista progesekoilua. Suunta on hyvä, ja jos Time Primer jatkaa kehittymistään, on bändi selvästi yksi suunnannäyttäjiä kotimaisen progemetallin saralla.