Time Primerin esikois-EP ”Obstinate” on tyylikäs pelinavaus ja taidonnäyte

Kotimaiselle progressiivisen metallin kentälle on noussut jälleen uusi lupaava tekijä. julkaisi vuoden alussa esikoislyhytsoittonsa ”Obstinate”, joka on ulkoisesti sekä sisällöllisesti varsin vahva paketti. Neljä kappaletta ja 20 minuuttia musiikkia sisältävän lyhytsoiton kappaleista kuuluu, että muusikot osaavat hommansa niin genren tyylipiirteitä kuin soittamistakin myöten. Eikä mikään ihme, sillä yhtyeessä soittaakin muusikoita muun muassa Cønstantinesta ja Joviacista.

EP:n kappaleissa kuuluu mielenkiintoinen sekoitus vanhan liiton progressiivista heavya sekä hieman modernimpia tuulahduksia. Esimerkiksi avauskappale ”The Soucriantin” pääriffi on kiireinen Protest The Hero -tyylinen kaahaus, jota seuraa hieman Arcane Rootsia muistuttava säkeistö. Siinä on kuultavissa kaikuja myös muun muassa bändin kotimaisista kollegoista Oddlandista ja Keomasta. Kappaleen kertosäe kumartaa juustoisuudessaan kuitenkin myös Fates Warningin ja Symphony X:n suuntaan.

Fuusiointia tapahtuu tyylikkäästi myös muissa EP:n kappaleissa. ”Passing Milestones” on albumin raskain numero, vaikkei se nyt minnekään mörkömetalliin sukellakaan. Kappaleen syntikkalinjat voisivat hyvin olla kotonaan jossakin Riversiden ja Dream Theaterin 2000-luvun tuotannossa, mutta välissä yhtye siirtyy myös komeaan ja eteeriseen osaan, joka tuo hieman mieleen vaikkapa Hakenin. Ensimmäistä kertaa solisti Mika Varis hyödyntää myös murinavokaaleja lauluarsenaalissaan, joka on oikein toimiva mauste kaiken keskelle ja tehostaa loistavasti kappaleen tunnelmaa.
Nautilus” puolestaan seilaa hieman toisenlaisilla vesillä. Kappaleessa yhdistellään upeasti vahvaa ja voimakasta AOR-mahtipontisuutta ja uhkaavia tunnelmia, joita kitaristi Janne Korpela ohjaa vuoroin äkkiväärällä Protest The Hero -tyylisellä tykittelyllä ja vuoroin melodisella hard rock -kukkoilulla.

”Obstinate” on erittäin lupaava ja vahva esikois-EP yhtyeeltä, josta kuulee soittajien soittotaidon sekä käsityksen ja kokeneisuuden genrestä. Kappaleiden sovitukset ovat tyylikkäitä ja erittäin monipuolisia. Missään kohtaa ei antauduta liikaa millekään, oli se sitten juustoinen kasariheavy tai moderni formulaproge, vaan yhtye pelaa peliä omilla ehdoillaan. Solisti Mika Variksen ääni on taipuisa ja voimakas, basisti Antti Varjanteen bassolinjat tyylikkäitä ja erottuvia, rumpali Sami Rahkon työskentely rumpupatteriston takana iskevää ja dynaamista, ja kitaristi Janne Korpela loistaa tyylitajullaan ja tekniikka-arsenaalillaan. Suuressa osassa bändin soundia on myös yleismies Heikki Ala-Nikkola, jonka kosketus nostaa kappaleet uusiin ulottuvuuksiin. Ainut aidosti huono puoli ”Obstinatessa” on se, että se loppuu liian lyhyeen.

8/10

Kappalelista:

  1. The Soucriant
  2. Passing Milestones
  3. Nautilus
  4. 8611

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentoi julkaisua