Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus tarjoaa uudella albumillaan tunteita ja tunnelmia laidasta laitaan — Arvostelussa ”Tuomiojärvi”
Vuonna 2017 pitkältä tauolta palannut kotimainen raskaan rokin jyrä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus julkaisi uransa seitsemännen albumin ”Tuomiojärvi” 12. syyskuuta. Edellisestä täyspitkästä julkaisusta onkin päässyt vierähtämään jokunen vuosi. Matkan varrella myös kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia: rumpalin pallin täyttää nykyään Aksu Hanttu, joka on ollut iso kantava voima tällä uutukaisella albumilla muutenkin. Hanttu on toiminut mm. albumin äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana ja on vaikuttanut paljon myös kappaleiden toteutukseen ja yleiseen musiikilliseen olemukseen. Rautiainen itse kuvailee mm. Kaaoszinessa uuden levyn kappaleiden olevan ”tarinoita elämästä 2020-luvun alkupuoliskon Suomessa”. Lisäksi kappaleiden tematiikassa kuuluu selvästi oma ikääntyminen ja sen myötä saatu elämänkokemus ja syvälliset pohdinnat.
Kuuntelin itse Niskalaukauksen musiikkia paljonkin omassa teini-iässäni ja varhaisaikuisuudessa. Vaikka pidin silloin enimmäkseen iloisemmasta kasarirokista, tykästyin jollain tapaa heidän melankoliseen rehellisyyteensä. Yhtyeen jäädessä tauolle vuonna 2004, jäi omakin kuuntelu oikeastaan sikseen. Myös tätä uutukaista edeltävät, vuonna 2017 julkaistu ”Lauluja Suomesta” ja vuonna 2020 päivänvalon nähnyt ”Mahdoton yhtälö”, jäivät syystä tai toisesta itseltäni aika lailla huomioimatta. Tämä uunituore ”Tuomiojärvi” on siis itselleni ensikosketus yhtyeeseen monen vuoden jälkeen.
Heti avauskappale ”Suomalainen oireyhtymä” saa hymyn nousemaan kasvoille: mikään ei ole muuttunut! Erittäin tanakalla poljennolla ja tutun ironisella ja suomalaisella itsehäpeällä leikkivällä lyriikalla varustettu biisi saa väkisinkin niskan liikkeeseen ja käden puimaan nyrkkiä. Avauskappaleen ollessa näin mainio, nousevat odotukset kokonaisuutta kohtaan jo ison pykälän ylöspäin.
Heti seuraava kappale ”Kohti tuhoa” nousee myös isoon, maailmanlopun henkiseen tunnelmaan kovatasoisen vierailijan kera: lauluosuuksissa vuorottelee Rautiaisen kanssa Amoprhis-yhtyeen solisti Tomi Joutsen. Sanoisin jopa, että Joutsenen mukana olo tekee kappaleesta suurimman osan. Örinäosuudet paitsi antavat kappaleen sanoituksille uuden merkityksen ja omanlaisensa painoarvon, myös musiikillisena yksityiskohtana se toimii aivan erinomaisesti; koko biisiin kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Alkupuolella kuullaan myös singlenäkin julkaistu ”Idän juna”, joka saa kuulijan hiljaiseksi – mikä on tässä tapauksessa vain hyvä asia.
Albumin puolivälissä kuullaan kaunis ja surumielinen ”Viimeisellä matkalla”, joka saa allekirjoittaneenkin pyyhkimään silmiään. Tämä on juuri sitä, mistä Rautiainen puhuu: iän mukanaan tuomaa elämän pohdiskelua. Sanoitukset ovat niin riipivät, että voisin hyvin kuvitella kappaleen olevan omakohtainen.
Tämän perään kuullaan albumin toinen hymyn kasvoille saava hetki, kun tunnelma nousee uudelleen ”Vihreä siirtymä”-kappaleen myötä. Se muistuttaa taas siitä, kuinka kovia riffejä tältä porukalta parhaimmillaan lähtee.
Mainos päättyy
Levyn viimeiset kappaleet lasketellaan rauhallisemmissa ja haikeissa tunnelmissa. Itse olisin ehkä säästänyt jonkun energisen vyörytyksen vielä loppuun, mutta ehkä tällä haettiin tietoisen tunnelmallista loppua. Itseltäni tämä rokottaa arvosanaa himpun verran alaspäin.
Kokonaisuutena ”Tuomiojärvi” jää tanakasti plussan puolelle. Joillekin yhtyeille tauko tekee hyvää, toisille ei. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen porukkaan. Myös miehistön päivitys on selvästi tehnyt hyvää. Yhtyeellä on selkeästi edelleen annettavaa – joka saattaa olla jopa juuri tuon pitkän tauon ansiota. Vaikka bändin soundi on omalla tavallaan aina sama, kuulostaa tämä uusi albumi silti kovin tuoreelta ja etenkin ajankohtaiselta. Rautiaisella on hieno taito puhua asioista painavasti ja suoraan, kuulostamatta saarnaajalta. Kuulijan tehtävänä on toki se, että malttaa aidosti kuunnella kappaleita ja ottaa niiden viesti vastaan. Omassa musiikkikentässäni on aina tilaa suoraan sanomiselle ja pienelle hymynkareelle. Jopa samanaikaisesti!
Kappalelista:
Mainos päättyy