2000-luvulla kohtuuttoman paljon lokaa niskaansa saaneen Timo Tolkin ura on ollut hyvin hajanainen sen jälkeen, kun hän jätti Stratovariuksen taakseen. Revolution Renaissance sentään sai aikaan kolme levyä, mutta miehen edellisen bändin Symfonian ura jäi yleisön alhaisen kiinnostuksen vuoksi ainoastaan yhden levyn pituiseksi. ”The Land Of New Hopella” Tolkki on tehnyt Avantasian tyyliin metallioopperan, jossa käytetään useita eri laulajia, joista suurimmassa roolissa tällä levyllä ovat Elize Ryd ja Rob Rock.

Timo Tolkki on tietyllä tapaa jäänyt 1990-luvulla Stratovariuksen klassikkolevyillä keksimänsä biisintekokaavan vangiksi. Miehestä onkin vuosien varrella muotoutunut eräänlainen power metallin Dan Brown. Perinteistä kaavaansa Tolkki yritti rikkoa esimerkiksi vuoden 2005 ”Stratovariuksella”, joka kallistui osittain hard rockin puolelle. Albumi osoittautui kuitenkin yhdeksi Stratovariuksen heikoimmista albumeista. Revolution Renaissancen ja Symfonian myötä Tolkki kuitenkin palasi vähitellen parhaiten osaamaansa tyyliin eli power metalliin. ”The Land Of New Hope” jatkaa tätä linjausta.

”The Land Of New Hope” on teema-albumi, jonka aihe liittyy ajankohtaisesti ja aiheellisestikin ihmiskunnan tuhoutumiseen. Mitenkään omaperäinen tällainen aihe ei ole, sillä Homo Sapiensin tuhotessa vähitellen elinalustaansa jatkuvasti kiihtyvällä kulutuksellaan maailmanlopputematiikka on ollut hyvin runsaasti esillä levyjen lisäksi niin elokuvissa kuin kirjoissakin. Tarkemmin ottaen levyllä liikutaan vuodessa 2055, jolloin maapallo on täydessä kaaoksessa maanjäristysten ja tsunamien tuhottua suurimmat kaupungit ja suurimman osan infrastruktuurista. ”The Land Of New Hope” on kolmiosaisen tarinan viimeinen osa.

Kyllähän Tolkin sävelkynä on selkeästi terävöitynyt sitten laiskan ”In Paradisiumin”, mutta ei tällä edelleenkään mihinkään miehen parhaimpien näyttöjen tasolle päästä, vaikka kyseessä kelpo levy onkin. Levy noudattelee jo Stratovariuksen 1990-luvun levyiltä tuttua kaavaa, jossa levyltä löytyy perinteistä tuplabasarien voimalla etenevää power metallia (”Avalanche”, ”We Will Find A Way”, ”To The Edge Of The World”), balladeja (”In The Name Of The Rose”, ”I’ll Sing You Home) sekä yksi pakollinen muita kappaleita selkeästi pidempi eepos ”The Land Of New Hope”.

Parhaiten albumilla toimivat perinteisempää sankarimetallia edustavat kappaleet, esimerkiksi ”Avalanche”, ”A World Without Us” ja ”We Will Find A Way”. Myös rauhallisempi ”In The Name Of The Rose” saa seesteisellä maalailullaan aikaan komeita tunnelmia. Popimpaa antia albumilla edustaa sinkkubiisi ”Enshrined In My Memory”, joka ei nouse albumin parhaimmistoon mutta ajaa tehtävänsä sinkkubiisinä kuitenkin kelvollisesti.

Albumilta löytyy myös hieman keskinkertaisempia kappaleita, kuten hieman Nightwishin mieleen tuova Elize Rydin laulama ”Shine”. Toinen levyn balladeista ”I’ll Sing You Home” ei pysty komeista orkesterisovituksistaan huolimatta säväyttämään. Kappaleesta puuttuu kaikki se tunne, joka tekee esimerkiksi Tolkin 1990-luvulla kynäilemästä ”Foreveristä” ikivihreän. ”To The Edge Of The World” puolestaan menee ehkä hiukan liiankin kaavoja noudattelevaksi sankarimetalliksi.

Useista hyvistä kappaleistaan huolimatta levy ei kuitenkaan ole aivan niin hyvä, kuin olisi ollut mahdollista. Jos tämä olisi vaikkapa Tolkin ensimmäinen tuotos ja julkaistu 1990-luvulla, lopputulosta voisi pitää lupaavana. Sen sijaan nykyään 2010-luvulla tällainen kaavoja rikkomaton perinteinen sankarimetalli on genrenä hyvin loppuun kulutettua. Yksi Tolkin ongelmista tuntuu tämän levyn perusteella olevan hyvistä sävellyksistä huolimatta itsensä toistaminen, sillä tämäkään albumi ei tarjoa musiikillisesti mitään sellaista, mitä mies ei olisi jo aiemmin tehnyt. Ainoa asia, missä Tolkki on hakenut uusia suuntia, ovat kitarasoolot, joista huomaa, että niihin on selkeästi paneuduttu paremmin kuin moniin vuosiin. Enää ei ole tyydytty ainoastaan asteikkourheiluun, vaan sooloihin on pyritty sisällyttämään myös musiikillista sisältöä. Soolojen lisäksi sävellyksiinkin kaipaisi niiden laadusta huolimatta ehkä hieman lisää tyylillistä rohkeutta ja innovatiivisuutta.

Ehdoton valonpilkahdus tämä levy Tolkilta joka tapauksessa on muutamien laihempien vuosien jälkeen, vaikka aivan kultaluokkaan ei vielä päästäkään. Parhaiten albumi toimii todennäköisesti Tolkin aiempaa tuotantoa hieman heikommin tunteville, jolloin yhtymäkohtia aiempaan tuotantoon ei välttämättä synny niin paljon.

7+/10

Kappalelista:

01. Avalanche Anthem
02. World Without Us
03. Enshrined In My Memory
04. In The Name Of The Rose
05. We Will Find A Way
06. Shine
07. The Magic Of The Night
08. To The Edge Of The Earth
09. I’ll Sing You Home
10. The Land Of New Hope

http://www.tolkki.org/

Kirjoittanut: Taavi Lindfors