Tiukkaa riffiä ja melankolista äijä-tunnelmaa – Arviossa Solution 13 -yhtyeen toinen albumi ”Chapters from Private Hell”

Välähdys kahdenkymmenen vuoden taakse Anttilan levyosastolle on varma, kun kuulee pitkästä aikaa nimen Solution 13. Sentenced-kytköksensäkin ansiosta pientä nimeä saanut yhtye julkaisi debyyttinsä vuonna 2002. Ja nyt heti perään toisen täyspitkän, eli tarkemmin sanottuna vuonna 2021. Vaan se, mikä on muuttunut Solution 13:n ympärillä, on esimerkiksi kyseisen Sentenced-kytköksen (tarkemmin sanottuna basisti Sami Kukkohovin) jääminen pois kummittelemasta yhtyeen maineen takana. 

”Chapters from Private Hell” on albumi, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan toimia sellaisenaan promoamassa sekä itseään että bändiä; musiikilla ilman sen kummempia listauksia yhtyeistä, joissa sen jäsenet ovat myös vaikuttaneet. Kerrottakoon kuitenkin, että yhtyeen jäsenistössä on soittajia esimerkiksi sellaisista Suomen heviskenen mittakaavassakin tunnetuista yhtyeistä kuten National Napalm Syndicate ja Afterworld. 

Mukana on myös Poisonblackista tuttu rumpali Tarmo Kanerva, jonka panosta albumilla ei voi olla tietyllä tavalla kuulematta. Tai sitten kyse on vain yleisesti Oulun suunnalla otettavista musiikillisista vaikutteista, joita on poljennollisesti kuultavissa ainakin Danzigin suunnalta. Mukana on kuitenkin myös pientä kikkailua ja tunnelmointia, eikä pelkkä suoraviivaisuus ole homman ydin kaiken aikaa. Siitä hienona todisteena esimerkiksi rockaava mutta sielukas ”Sweet Surrender”, jolla myös vokalisti Ilkka Järvenpää venyttää äänihuuliaan kuin hän olisi antamassa kaikkensa jo albumin alkupuolella.

Paljolti Mr. Lordin (Lordi) ulosannin mieleen tuovasta Ilkka Järvenpään äänestä oppii nauttimaan albumin edetessä, vaikkei suoritus olekaan artikulaation osalta aivan täydellinen. Vahvana kantavana voimana albumilla silti kiistatta olevat vokaalisuoritukset yksinkertaisten ja pään nykimään laittavien riffien ohella pitävät sisällään tunnetta, jota tietyllä tavalla puuttuu nykyajan suomalaisesta metallimusiikista.

Se kaikki viittaa siihen, että Solution 13 tekee tasan sellaista musiikki mitä se tykkää soittaa, ja mitä soittajat kuuntelevat ehkä itsekin – välittämättä etenkään siitä, mikä on trendikkäintä tämän päivän soundia. Sen vuoksi albumi kuulostaa myös tietyllä tavalla siltä, että se olisi voinut ilmestyä ennen vuotta 2010. Onko se sitten sellaista suomimetallin vintagea? Siltä vahvasti vaikuttaa, eikä se ole sinänsä huono asia ollenkaan.

”Chapters From Private Hell” sisältää sekä hitaampia tunnelmia että myös reippaasti rockaavampia metallibiisejä, jotka ovat huolellisesti mietittyjä kokonaisuuksia. ”Sweet Surrenderin” ohella albumin ehdottomaan parhaimmistoon kohoavat ainakin energinen ”I Don’t Believe In Miracles Anymore” ja kliseisemmän lyriikkansakin anteeksi saava melodinen ”Tortured Son”.

Sen sijaan albumin toiseksi viimeinen kappale, enemmän power metaliksi yltävä ”What I Need” kuulostaa albumikokonaisuudella hyvin irralliselta ja lähes liian iloiselta verrattuna linjaan, johon albumin edetessä on jo tottunut. Liekö sitten yhtyeen Afterworld-kytköksien ansiota, että mukana on myös tällaista yllättävää diversiteettiä? Siltikin hieman erilaisen miksauksen ja vierailevan vokalistin vuoksi kappale ei ainakaan ota takaisin ajatusta siitä, että se on selkeästi irrallinen ja ulkopuolinen osa kokonaisuutta. 

Solution 13:n ”Chapters from Private Hell” on tavallisia metallimusiikin ideoita hyödyntävä tuoreen kuuloinen kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään. Yhtye ei tee ihmeitä uudella albumillaan, mutta väkeviä kappaleita ja kappaleiden osia sillä on tarjottavana enemmän kuin monella keskivertoyhtyeellä. Ja mikä parasta: suurimman osan mukana kelpaa heiluttaa päätään varsin tasaiseen tahtiin.