Tiukkoja esityksiä Turun illassa – Mgla, Ulcerate ja Sisyphean 8.11. Utopiassa

Turun tiistai-illassa koettiin kolme kovaa livemusiikin esitystä 8. marraskuuta, kun puolalainen black metal -yhtye Mgla saapui lämmittelijöineen Utopiaan. Eilispäivän Helsingin keikaltaan ”Age of Excuse” -albumin viimeistä kiertuetta Varsinais-Suomeen jatkaneet yhtyeet olivat kaikki soitannoltaan tiukassa iskussa. Lähivuosien useista mahdollisuuksista huolimatta puolalaispumppu oli illan muiden esiintyjien tapaan itseltäni livenä vielä näkemättä.

Vaikkei loppusyksyn loputtoman harmaassa ja värittömässä maisemassa suuremmin ole kehumista, ei paljoa osuvampaa ajankohtaa tällaisen synkistelymusiikin nauttimiselle voinut olla. Mgla on kuin kirjoitettu soundtrackiksi ensilumia edeltävään kaamokseen, sympatiaksi valottomuuden aikaansaamaan masennukseen. Illan muihin esiintyjiin tutustuin vasta lähipäivinä tietääkseni, minkälaista mättöä niiltä oli luvassa. Ja olivathan ne, kumpikin, aikamoista mättöä. 

Illan avaavan Sisypheanin keikalle ehtimisen kanssa tuli harmillisesti kiire mutta ehdin sentään todistamaan pari setin viimeistä biisiä. Ilahduttava yllätys oli, että muu yleisö oli saapunut jo hyvissä ajoin paikalle. Mökki oli saapuessani melkein täynnä. Ensivaikutelma liettuelaisyhtyeestä livenä oli selvästi vielä synkempi kuin levyltä kuunneltuna. Soittopuolelta ei jäänyt moitittavaa. Blast beatit ja tremolopikkaukset soitettiin yhteen saumattomasti vailla epävarmuuksia. Muuten maltillisen esiintymisen seassa laulaja pisti itsensä likoon muidenkin jäsenten edestä. 

Vajaan puolen tunnin tauon jälkeen lavalle asteli Ulcerate, uusiseelantilainen death/extreme metal -yhtye. Kaljupääkolmikon musiikki perustuu armottomalle tykitykselle, jossa pohjimmaisten tunnetilojen skaala on kuitenkin suhteellisen laaja. Seassa on paljon rauhallisempia kitara-osuuksia, ja riffeissä on kivasti melodiaa mukana. Miinuksena keikan osalta on todettava ei-niin-vähän överit rumpusaundit, jotka menettelivät tykistyskohtien joukossa, mutta toisessa vaiheessa rauhoittavammat puhtaat kitaraosuudet tahtoivat jäädä niiden alle kuulijalle tavoittamattomiksi, kun samaan aikaan rummuissa dynamiikka ei tullut niiden tasolle yhtään vastaan. Setin puolen välin jälkeen se alkoi puuduttaa, mikä oli harmi, koska musiikissa on todella paljon hienoja elementtejä. Positiivista oli toki se, että tuo saundillinen seikka on paljon helpommin korjattavissa kuin soittotaidottomuus tai vaikka vain yleisesti kykenemättömyys tehdä toimivia biisejä, joiden tekemiseen Ulceratella on kaikki potentiaali. Myönnetään myös oma mahdollinen siedättymisen puute kyseiselle saundille, sillä kuulin yleisön joukosta rumpalia ylistäviä kommentteja keikan jälkeen. 

Kakkosesiintyjän jälkeen jännitys Mglan keikkaa kohtaan kasvoi. – Etteivät nyt vaan tekisi äskeisen bändin kaltaista virhettä. Hieman pidempään kestävä esiintymistä edeltävä soundcheck antoi kuitenkin merkkejä paremmasta. Puolalaisnelikko asteli vielä muutamaksi minuutiksi lavalta syrjään saatuaan säädöt ja systeemit kuntoon ja saapui sitten huput naaman eteen vedettyinä aloittamaan innolla odotetun konserttinsa. Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta näytti siltä, että Utopian sali oli täynnä. 

Setin avaaja “Age of Excuse II” imi Utopian yleisön vastustamattomasti mukaansa synkeään maailmaansa. Keikka käynnistyi räväkästi tunnelmaansa vangiten. Soitto kulki, lavashow oli yksinkertaisessa tyylissään näyttävä ja, mikä tärkeintä, saundit olivat kunnossa. “Exercises In Futility” -albumin avausraita tuntui normaalia nopeammalta ja toimi livenä erinomaisesti innostavana tunnelman nostattajana. Show jatkui tasaisen tappavalla tahdilla vailla välispiikkejä tai muutenkaan varsinaisia taukoja kappaleiden välissä. Setti koostui paria poikkeusta lukuun ottamatta kahden edellisen albumin “Age of Excuse” (2019) ja “Exercises In Futility” (2015) materiaalista. Eturivissä moshattiin, muuten yleisön eläytyminen oli bändin esiintymisen tapaan vähäeleistä. Bändin basisti jaksoi muutaman kerran heiluttaa nyrkkiään, mutta esitys perustui paljolti asenteelle, jossa musiikki puhuu puolestaan. Ylimääräistä yleisön kosiskelua oli turha odotella tai huudella encoreja. 

Mglaa voidaan syyttää tietystä lavakarisman puutteesta, mutta toisaalta kyse on koko bändin imagoon kuuluvasta tyylivalinnasta, joka on tyly ja etäinen mutta toisaalta loistavasti musiikin kanssa yhtenäinen. Kuulijasta sitten riippuu, miten syvälle siihen introverttiin ja ankarankin oloiseen tunnelmaan tahtoo sukeltaa. Parhaimmillaan meininki on hypnoottisen meditatiivista, ja nopeimmissa kohdissa voi vain pysähtyä ihastelemaan rumpali M Darksiden tarkkuutta.

Noin tunnin mittainen keikka päättyi kiitollisiin suosionosoituksiin. Tapahtuma oli järjestetty kaiken kaikkiaan moitteettomasti, ja Utopia toimi tunnelmaltaan erinomaisena paikkana näille tinkimättömän rankoille musiikkiesityksille. Paita- ja levymyyntipisteelle kertyi vielä jonoa ennen kuin väki asteli pihalle Turun sateiseen iltaan. Hienoa, että tällaisia alan nimiä saatiin kaupunkiin muutenkin kuin Turku Saatanalle -festivaalin muodossa. Eiköhän näin armottomien tulitusten tsemppaamana jakseta taas kärvistellä jonkin aikaa kaamoksessa… 

Kirjoittanut: Lauri Nieminen