Tobias Forge kertoo ”Bohemian Rhapsodyn” esittämisestä Queen-jäsenten edessä: ”Siinä oli paljon ajateltavaa”
Ruotsalaisen rocksuosikki Ghostin keulahahmo Tobias Forge on muistellut kokemustaan Queenin klassikon ”Bohemian Rhapsody” esittämisestä viime vuoden Polar Music Prize -gaalassa. Haastattelussa CBC Radio Onen Q-ohjelmassa Forge kertoi, millaista oli nousta lavalle tulkitsemaan ikonista kappaletta Queenin jäsenten edessä.
Polar Music Prize -juhla järjestettiin toukokuussa 2025 Tukholman Grand Hôtelissa, ja siinä palkittiin Queenin lisäksi jazzlegenda Herbie Hancock sekä sopraano ja kapellimestari Barbara Hannigan. Forgen kanssa lavalla nähtiin Opethin kitaristi Fredrik Åkesson sekä Eric Ericsonin kamarikuoro.
Forge myönsi, ettei tehtävä ollut helppo:
”[Naurua] Vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa. Olemme versioineet muutamia sellaisia kappaleita, joihin ei oikeastaan pitäisi koskea.”
Forge kertoi saaneensa kutsun esiintyä Polar Music Prize -gaalassa jo aiemmin, kun Metallica palkittiin vuonna 2018. Tuolloin hänelle ehdotettiin Metallican ”Enter Sandmanin” esittämistä, ja nyt edessä oli samanlainen tilanne Queenin kohdalla:
”Ajattelin: hitto, en halua esittää juuri sitä kappaletta. Olen hyvä laulaja omassa bändissäni, mutta en ole Freddie Mercury.”Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Itse esiintymistilanteesta Forge kertoi harjoitusaikataulun olleen tiukka ja kokonaisuuden vaativan paljon keskittymistä:
”Ensimmäinen asia, joka tapahtui ennen esitystä, oli se, että olin kiertueella. Meillä ei siis ollut kovin paljon aikaa harjoitella. Minä, bändi ja Fredrik Opethista, joka soitti kitaraa… Kutsuin hänet mukaan, koska halusin lavalle jonkun, joka edustaa sitä, mistä itse tulen ja joka on ystäväni. Hänellä oli ikään kuin Brian Mayn rooli. Emme olleet soittaneet kappaletta yhdessä aiemmin. Kun soittaa coverin, ja varsinkin jos kyseessä on hieman monimutkaisempi kappale – tämä ei ole erityisen vaikea, jos soitat vain yhden osion kerrallaan – vaikeus syntyy siitä, että kaikki pitää yhdistää ja soittaa kokonaisuutena. Silloin se muuttuu hankalaksi, koska täytyy todella opetella laskemaan ja täytyy melkein kuin akrobaattisesti palata ajassa taaksepäin ja miettiä: ’Miten he ajattelivat tässä? Miksi he tekevät tuon kohdan noin? Ja ai niin, miksi oopperamainen osuus on aina nauhalla?’ Nyt ymmärrän miksi. Jos soitat balladiosuuden, rock-osuuden ja lopun, kaikki on hyvin ja olet onnellinen kuin sika mudassa. Mutta jos vedät koko kappaleen alusta loppuun, se on todella valtava kokonaisuus. Meillä oli kuitenkin Eric Ericson -kamarikuoron laulajat mukana, ja he olivat äärimmäisen ammattimaisia ja todella hyviä. Myös bändi oli tehnyt hienoa työtä purkaessaan kokonaisuuden osiin ja soitti hyvällä svengillä. Vastauksena kysymykseesi: siinä oli paljon ajateltavaa ja muistettavaa. Ei pelkästään sanoja. Hauskaa kyllä, en edes tiedä, kuinka monta kertaa olen laulanut kappaletta mukana – aina löytyy kohtia, joissa miettii: ’Mitä sanat tässä kohtaa oikein ovat? En tiennytkään tuota.’”
