Todellista hyvän mielen metallimusiikkia – arviossa Heavy Metal Perseen uutuusalbumi ”Jumalia paossa”

Meillä jokaisella on omat muistomme ja kommelluksemme eri yhtyeisiin liittyen. Nyt, kun aiheena on sopivasti Heavy Metal Perse, niin käytänpä tilaisuuteni hyväksi ja kerron oman yhtyeeseen liittyvän muistoni.

Muistan ikuisesti, kun aikanaan lainasin kirjastosta bändin kakkosalbumin “Aikakirjat”. Levy ei tehnyt tuolloin suurempaa vaikutusta, enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole päässyt kunnolla sisään yhtyeen tuotantoon. Metalliryhmän nimi jäi kuitenkin palavasti mieleen, kun olin palauttamassa lainojani ja kysäisin virkailijalta, oliko kotiin jäänyt vielä jotain kirjastoon kuuluvaa. Hän kertoi lainassa olevan vielä yhden levyn, joka sattumoisin oli aiemmin mainittu “Aikakirjat”. Huvittavinta tilanteessa oli virkailijan silmiinpistävä kiusaantuneisuus ja vaivaantuneisuus, kun hän ei jostain syystä tohtinut lausua yhtyeen nimeä ääneen. Vaikka tämä kuvaus ei ehkä tee tapahtuneelle oikealla tavalla kunniaa, on huvittava tilanne jäänyt pysyvästi mieleeni.

On itse asiassa aika osuvaa, että tämänlainen hupaisa episodi sattui nimenomaan Heavy Metal Perseen albumin merkeissä. Yhtye kun veivaa metallimusiikkiaan pilke silmäkulmassa, joka heijastelee aina vokalisti Matias Palmin veijarimaiseen ilmaisuun, mutkat suoriksi veteleviin sanoituksiin ja yleisesti pirteältä kuulostavaan musisointiin, joka saa pakostakin hyvälle tuulelle. Hommaa ei kuitenkaan vedetä miksikään överisekoiluksi Alestorm-hengessä, vaan yhtyeen takoma raskasmetalli toimitetaan yleisölle ammattimaisesti ja raudanlujalla soittotaidolla. Kokonaisuus edustaa siis täydellistä tasapainoa kieli poskessa tehdyn revittelyn ja asiaankuuluvan vakavahenkisyyden välillä.

Jostain syystä Heavy Metal Perse ei ole kuitenkaan onnistunut murtautumaan omien soittolistojeni pysyväksi vieraaksi. Toki monet sen upeista kappaleista on tullut aikojen saatossa tutuiksi kuten bändin tunnetuimpiin vetoihin lukeutuva ”Legenda taikamiekasta” tai sitten henkilökohtainen suosikkini ”Kauan eläköön kuningas!”, mutta silti jokin ei ole natsannut. Vaan nyt, kun yhtye palaa levytyskantaan vuosikymmenen hiljaisemman jakson jälkeen julkaisemalla kolmannen studioalbuminsa “Jumalia paossa”, on aika ottaa virhe takaisin ja tarkastaa ajan kanssa mitä on tarjolla. Ja eipä uutuusalbumi lainkaan huonolta kuulostaa, vaikka jotain kiekko jää kaipaamaan.

Kunnianhimon puutteesta bändiä ei voi syyttää. 40-minuuttinen täyspitkä pitää sisällään ainoastaan kuusi kappaletta, joista albumin aloitus- ja päätösraidat ovat melkoisia järkäleitä. Kiekon käynnistävä nimikkokappale kellottaa napsua vaille varttitunnin, päätösveto puolestaan kipuaa lähes kymmenminuuttiseksi. Eipä yhtye ole aiemminkaan pitkiä kappaleita arastellut, mutta varsinkin nimikkobiisi herätti etukäteen melkoisesti pöhinää. Minkälaista progeilua, instrumentaalikikkailua tai muuta häröilyä näinkin pitkään kappaleeseen on tykitetty?

No ei oikeastaan mitään erikoisempaa, mikä on tässä tapauksessa kehu. Heavy Metal Perse luottaa ilmaisussaan perinteisemmän hevimetallin nimeen, joten Dream Theater -tyylistä kikkailua on turha odottaa. Yhtyeen kokeellisempi puoli on enemmänkin velkaa nykypäivän Iron Maidenille, sillä pitkät kappaleet muodostuvat tiettyjen osioiden ja sävellysten reilusta toistosta sen sijaan, että kappaleita olisi survottu täyteen kaikenmaailman välisoittoja ja irtonaisia sävellysratkaisuja. Steve Harris approves! Ratkaisua voi pitää oikeana, sillä rakennuspalikoina toimivat riffit ja sävellykset ovat loistavia. Erityisesti aloitusveto on vahva kappale, jonka kuuntelee sen pitkästä kestosta huolimatta enemmän kuin mielellään. “Uusi alkemia” yskähtelee sitten vähän enemmän, vaikka vahvaa suorittamista sekin pitää sisällään.

“Jumalia paossa” tarjoaa parastaan ensimmäisellä puoliskollaan. Nimikkokappaleen lisäksi “Kotikylää kohti” ja “Velhojen vesuri” ovat mainioita vetoja, jotka vakuuttavat jo parin kuuntelukerran jälkeen. Loppupuolisko ei tee aivan samanlaista vaikutusta, vaikka koko albumin kuunteleekin sinällään mielellään lävitse. Hyviä riffejä ja toimivia ratkaisuja tarjoillaan pitkin matkaa, mutta lisää terävyyttä ja tarttuvuutta toivoisi enemmänkin loppua kohden. Ongelmat eivät ole siis dramaattisia tai järisyttäviä, lähinnä parasta nostetta rokottavia. 

Pienet ongelmat eivät kuitenkaan lannista kokonaisuutta, vaikka on lähes harmi, ettei koko albumi kanna kestoaan parhaimpien hetkien lailla. Siitä huolimatta Heavy Metal Perse on luonut viihdyttävän albumikokonaisuuden, josta nauttii, ja jolta saa irrotettua useammankin vedon keikkakäyttöön. “Jumalia paossa” on hyvä albumi, joka innostaa syventymään yhtyeen tuotantoon aiempaa perusteellisemmin.

Kappalelista:

1. Jumalia paossa
2. Kotikylää kohti
3. Velhojen vesuri
4. Aaltojen valkoiset hampaat
5. Ahti
6. Uusi alkemia