To/Die/For

To/Die/For Kymenlaakson ytimestä julkaisee uuden ja kauan odotetun pitkäsoiton ”Samsara” joulukuun 14. päivä Suomessa. Tämän pitkän linjan bändin keulakuva Jape Perätalo ammensi mietteitään Kaaoszinelle yhtyeen menneisyydestä, tulevaisuudesta sekä uudesta albumista. Mitä olet missannut? Mitä tuleman pitää? Lue lisää nähdäksesi miehen mietteet kokonaisuudessaan sekä eksklusiivinen video, joka on nähtävillä ainoastaan Kaaoszinessä!

Näin aluksi voisitko kertoa omin sanoin, mitä kaikkea yhtyeelle oikein tapahtui vuosien 2006 – 2008 välillä?

Jape: Vuonna 2008 keväällä meitä rupesi vituttamaan. Moni asia meni päin vittua, ja siksi meitä vitutti, kun mentiin päin vittua vaikka heteroita ollaankin kaikki. Jos heteroa vituttaa, niin asioiden pitäisi olla vitun hyvin, mutta silloin vitutti ihan vitusti!

Vuosina 2006 – 2008 oli muutama rundi, jotka todella söi motivaatiota ja poltti loppuun. Vaikka itse yritettiin helvetin kovasti, niin aina tuli vastaan joku kusipää promoottori jostain Italiasta tai Turkista ja Jenkeistä jne., jotka kusi suoraan sanoen kaiken, jonka eteen me oltiin taisteltu. Kaiken lisäksi miehistö oli silloin sellaisella tolalla, ettei musan teosta kimpassa oikein tullut enää mitään. Ei ollut yhteistä säveltä, ja vaikka soittajat olivat kovia ja taidollisesti hyviä, niin kimpassa homma ei vain toiminut. Siinä ei ollut sitä kuuluisaa spirittiä.

Keikkoja tehtiin suht kovasti, ja onneksi kotona ei tarvinnut hirmu pitkiä jaksoja olla kerrallaan, mutta kun alkoi mennä kapuloita rattaisiin joka ylä- ja alamäessä, niin paloin loppuun ja kilahdin ihan totaalisesti. Siinä samassa kai meni paskaksi muutkin jäsenet. Ensin peruin viiden viikon Etelä-Amerikan rundin ja sitten päätin lopettaa kokonaan.

Ajattelin, etten enää koskaan ole bändissä. Tekisin vain kotona itselleni paskoja demoja ajankuluksi kaljoittelun ohessa. Arvaa vituttiko se aika? Se oli aivan perseestä. Onneksi sitten vuoden 2010 alkupuolella Juska sanoi mulle, että et sä voi lopettaa To/Die/Foria ja nyt laitetaan hommat kuosiin. Jutellaan asiat selviksi ja aletaan tehdä musiikkia taas.

Asiat alkoivat rullata hiljalleen, ja kaiken lisäksi saimme To/Die/For:n alkuperäisen kitaristin Jupen takaisin mukaan. Basisti Josey Strandman päätti aloittaa paskemman elämän, otti uuden naisen ja muutti pois Kouvolasta, joten oli aivan selvää, että sen saappaisiin hyppää Eza Viren, joka on loistava muusikko, tyyppi sekä rokkaa vielä aivan saatanasti. Tähdet päksähti vielä enemmän kohdilleen, kun Antza Talala suostui tulemaan takaisin riveihin ja muutti bändin takia Helsingistä Kouvolaan. Rumpuihin löysimme Matti Huopasen, joka todellakin on Suomen oma John Bonham (Led Zeppelin). Mies on aivan älytön soittaja ja hakkaa vielä kaiken lisäksi ihmisiä kolme kertaa viikossa ultimate fighting -treeneissä. Kunnosta se ei siis ainakaan jää kiinni.

Kuinka helposti uudet kappaleet syntyivät?

Jape: Kun me alettiin tällä porukalla tehdä uutta musaa, niin se suorastaan nauratti. Kaikki vain yksinkertaisesti toimi ja tuntui siltä, kuin iso liekki olisi leimahtanut!

Antzalla oli jo valmiina biisien pohjia, joista jotkut olivat jopa melkein valmiita demoja. Itselläni oli myös kertynyt materiaalia siitä, mitä olin kotona itsekseni kirjoitellut. Niistä palasista se ”Samsara” sitten vain syntyi. Pari biisiä tosin tekaistiin kirjaimellisesti lennosta ennen studioon menoa ja nauhoitettiin oikeastaan suoraan livenä nauhalle.

Miten albumin äänitys sujui?

Jape: Äänitys sujui hienosti. Mikko Kauppi Kouvolasta hoiti nauhoitukset ja jaksoi katsella meitä saatanan hyvin. Moni ei olis siinä junassa jaksanut. Äänitykset loppui yleensä siihen, kun taju alkoi lähteä. Sitten Mikko vei meidät kotiin. Mikko on todella hyvä äänittäjä, joten kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin.

Menikö levyä tehdessä paljon alkoholia?

Jape: Humala ja kaatokänni EI ollut itse tarkoitus, vaan tissuteltiin ja eihän sitä tissutteluakaan kauan ihmisruumis kestä. Kyllä me enemmän tosissaan kuin koskaan suhtauduttiin tämän albumin äänityksiin, mutta eihän sitä fiilistä voita mikään, kun suoraan saunasta pyyhe ympärillä pääsee olohuoneen lattialle istumaan kitaran ja kaverien kera ja mikit on siinä valmiina, äänittäjä viereisessä huoneessa valmiina ja nauhoitetaan siltä istumalta biisi levylle, joka sitten jo vuoden päästä soi niin Japanissa kuin Meksikossakin sellaisenaan. Miettikääpä sitä:)  (Kyseinen kappale on ”Samsara” albumilta löytyvä ”Death Comes in March”).

Kertoisitko meille hieman levyn nauhoituksista?

Jape: Meillä meni nauhoituksiin koko talvi 2011,koska ääniteltiin pikku pätkissä silloin tällöin aina, kun oli paras fiilis ja Kaupin Mikko ehti mukaan. Nauhoiteltiin monessa eri mestassa: Orimattilassa, Lahdessa, Kouvolassa soittokämpillä ja mun vanhempien maatilalla Myllykoskella. Nauhoitimme myös hienon kuoron ”Folie à Deux” biisiin Kasarminmäellä Kouvolassa sijaitsevalla koululla, josta valmistuu ties mitä kuvaajaa ja taiteilijaa.

Nauhoitukset siis meni hienosti ,mutta sitten alkoi säätö. Vittu, että voi olla vaikeeta välillä! Meni ihan tappeluksi jo bändin sisällä, kun alkoi itse kultakin hermo pettää. Multahan se pettää sitten kunnolla, ja tietty Juska ja Antzakin joutui koville, kun nekin näitä asioita on vitusti hoitaneet!

Hommaa miksaaja, hommaa rahaa, hommaa masteroija, täytä vittu toi kuponki ja tilaa jostain ne ISRC-koodit ja vittu kirjoita tonne sitä ja tätä. Aivan perseestä. Me kun haluttais vaan tehdä ja soittaa musaa. Käytiin me sitten ennen lopullista helvettiä Kiinassa rundilla. Se oli ihan kivaa ja siistiä, ja antoi lisää armonaikaa. Ja Kiinassa meistä digattiin tosi paljon!

Miten levyn miksaus / masterointi mielestäsi onnistui?

Jape: Mikko Karmila miksasi ”Samsara”-levyn ja Lizard Kingille siellä taivaissa suuri kiitos siitä. AAMEN. Karmila loihti sellaiset saundit, että heikompaa hirvittää ja vahvaakin kiihottaa. Kerrankin To/Die/Forin levy kuulostaa juuri siltä, mitä me ajateltiinkin ihan nauhoitusten alusta asti.

Siihen kun vielä lisää Svante Forsbäckin masteroinnin, niin Kekkonen kääntää kylkeä arkussaan ja Lennon pilvenreunalla ehkä naurahtaa mutta nyökkää lopulta hyväksyvästi. Siinä tilanteessa joutuu ottamaan kylmän bissen, menemään selinmakuulle lattialle ja kuuntelemaan koko levyn, kiitos!

Miten itse luokittelisit ”Samsaran” musiikkityyliä?

Jape: Musatyyliä ”Samsara”-levyllä on erittäin vaikea lokeroida. Ainakin meille itsellemme on, eikä me haluta sitä oikeastaan tehdäkään. Yhden biisin perusteella sen voi lokeroida ties mihin, mutta kun kuuntelee Samsaran alusta loppuun, niin huomaa, että kyseessä onkin tiivis kokonaisuus. Siitä jää joku henki päälle. Puoliksi vitsinä me ollaan sanottu, että tää on GoottiHippiMusaa. Kyllä siitä kuulee, että TDF on kyseessä, mutta mukana on elementtejä, joita ei ainakaan goottirockissa ole käytetty eikä sanoitukset ole mitään ”varpunen vaikertaa mun hautakivellä” -paskaa.

Sanoitukset ovat tosielämästä, meidän omista ja läheisten ihmisten kohtaloista ja jutuista. Helvetin henkilökohtaista kertomaa meille.

Joka biisissä on se idea jo itsessään, eli keikoillakaan ei vain voi heittämällä soittaa ja laulaa. Niissä on henki joka biisissä, ja jos ei elä näiden biisien mukana silloin, niin se biisi jo itsessään rusertaa sinut,ja hommat menee palasiksi saman tien.

Kuvittelepa, että välissä vilahtelee Intia-soundia, välillä nousee Pink FLoyd pintaan ja että joku idea on napattu The Beatlesilta – ja sitten meidän melankolinen raskaammanpuoleinen rock siihen päälle! Kuulostaa luettuna vähintäänkin oudolta mutta toimii kuunneltuna aivan vitun hienosti.

Ei voi muuta sanoa kuin että Have fun, Have Peace ,Love, Freedom and Rock´n´Roll. Sitä on To/Die/For:n ”Samsara” levy.

Mikä on ”Samsaralla” halutaan viestittää?

Jape: ”Samsara” on oikeaa ja rehellistä elämää isolla E:llä. Melankolian keskellä vaan on elettävä, sieltä on noustava, pidettävä hauskaa ja oltava tyytyväinen siihen, mitä meillä jo on, eikä haluta koko ajan lisää. Jos alati haluaa ja etsii asioita, joita ei itsellä jo ole, niin se tuottaa vain lisää ahdistusta.

Yhtye suunnittelee tällä hetkellä kovasti kiertueita uuden albumin tiimoilta. Minne kiertueet ulottuvat ja nähdäänkö bändiä myös kotimaassa?

Jape: Nyt me parhaillaan lyödään keikkoja lukkoon sinne ja tänne. Ei ehkä ole yllätys, että ekat sovitut keikat menee taas ulkomaille, mutta tarkoitus on hommata Suomeen keikkaa pitkästä aikaa mahdollisimman paljon! Levynjulkkarikeikka soitetaan Kouvolassa House of Rockissa helmikuun 3.päivä. Toivottavasti saadaan Suomeen keikkaa! Hirveä himo olisi kotimaassakin kiertää pitkästä aikaa. Huhtikuulle on tulossa Etelä-Amerikkaa ja niin edelleen. Kyllä se tästä lähtee niin vitusti taas!

Joulukuussa levy julkaistaan myös Japanissa ja Meksikossa. Tammikuussa 2012 ”Samsara” julkaistaan USA:ssa ja Kanadassa. Venäjällä julkaisu on myös työn alla. Ilman mitään stressiä tästä eteenpäin, kovaa treeniä ja paljon keikkaa.

To/Die/For video Japanista:
[FLOWPLAYER=mxwr://mferuemqg.jl/bt-etrwgsx/fjqrwuprciw/vt_gkj_iqw_mcueq.kpy,600,450]

Haastattelu: Kati Nikunen

Kommentoi julkaisua