Toimittajien vuoden levyt 2012

Vuosi 2012 on jo lähes lopussa ja kuten monessa eri mediassa on tapana, on myös Kaaoszinen toimitus listannut omat suosikki levynsä vuodelta 2012. Lue lisää nähdäksesi toimituksen valinnat vuodelle 2012.

Arto Mäenpää:

1. Swallow The Sun – Emerald Forest And The Blackbird
   Mitäpä tästä kertoilemaan. Swallow The Sunin uran paras albumi ja yksi kotimaisen metallin ehdottomista helmistä vuonna 2012.
2. Wintersun – Time 1
   Hehkutin levyä jo ennakkoarvostelussa ja hehkutan edelleen. Vuoden kotimainen levy 2012!
3. Secrets – The Ascent
   Yksi niitä harvoja onnistuneita post-hardcore levyjä tänä vuonna. Kokonaisuutena loistava levy.
4. Abandon All Ships – Infamous
   Toinen mainitsemisen arvoinen post-hardcore levy vuodelta 2012. Täynnä tarttuvia koukkuja ja hienoja melodioita.
5. Cannibal Corpse – Torture
   Death metallin legenda, joka vain tuntuu paranevan vanhetessaan. Kerrassaan tappavaa kamaa!
6. Demon Hunter – True Defiance
   Omasta mielestäni Demon Hunterin uran paras albumi tähän mennessä. Loistava yhdistelmä kristillistä rokkia sekä metallia.
7. Converge – All We Love We Leave Behind
   Mitä tästä nyt sitten kertoilemaan. Jos pidät armottomasta paahdosta kaoottisen hardcoren muodossa niin tämä on levy, joka pitäisi ainakin löytyä levyhyllystä vuoden 2012 jälkeen!
8. The Tony Danza Tapdance Extravaganza – Danza IIII: The Alpha – The Omega
   Toinen albumi kaoottisen paahdon ystäville. Omalla listallani vuoden 2012 suurin positiivinen yllättäjä!
9. Emmure – Slave To The Game
   Metalcoren parista ainut albumi, joka jäi itseltäni erityisesti mieleen vuodelta 2012. Loistava hallittu kokonaisuus elektronista brutaaliutta!
10. Cradle Of Filth – The Manticore & Other Horrors
    Parasta Cradle Of Filthiä yli vuosikymmeneen. Loistava levy ja toimi myös livenä hyvin!

Nina Hurme:

1. Alcest – Les Voyages De L’Âme
   Ranskalaisen tunnelmoinnin huippuosaajilta ilmestyi alkuvuodesta molemmilta uutta materiaalia. Siinä missä Alcest vie sielun muihin maailmoihin, maalaa Les Discrets kauneutta tämän maailman varjoista.
2. Les Discrets – Ariettes Oubliees
   Ranskalaisen tunnelmoinnin huippuosaajilta ilmestyi alkuvuodesta molemmilta uutta materiaalia. Siinä missä Alcest vie sielun muihin maailmoihin, maalaa Les Discrets kauneutta tämän maailman varjoista.
3. Swallow The Sun – Emeral Forest And The Blackbird
   Kotimaisen synkistelyn eliittiä. Erinomainen osoitus siitä, kuinka raskaskin musiikki voi olla samanaikaisesti herkkää ja kaunista.
4. Oddland – The Treachery Of Senses
   Vuoden kovin kotimainen debyyttilevy. Poikkeuksellisen toimivaa suomalaista progeilua.
5. Moonface With Siinai – Heartbreaking Bravery
   Flow-festivaalilla tutuksi tullut indie-rockin kokoonpano löysi tiensä levylautaselle festarin jälkeen ja viihtyy siellä huomattavan usein.
6. Synestesia – Nereus
   Suomenkielisen melodeathin kovin nousukas. Timantinkovan “Feeniksin” jälkeen pelotti, mihin bändi pystyy. “Nereus” osoitti pelot turhiksi.
7. Serj Tankian – Harakiri
   Jos musiikilla voi parantaa maailmaa, niin mitä luultavimmin se on tässä. Vuoden kantaa ottavin levy.
8. Devin Townsend Project – Epicloud
   It’s epic. It’s loud. ‘Nuff said.
9. Muse – The 2nd Law
   Dubstepin ja Queenin hämmästyttävän toimiva kohtaaminen. Bändi kuulostaa silti itseltään ja musiikki tuntuu siltä, kuin kotiin tulisi.
10. MONO – For My Parents
    Instrumentaalin tunnelmoinnin tyylipuhdas riemuvoitto. Aina tunteiden kuvailemiseen ei tarvita sanoja.

Tia Salmela:

1. Lamb Of God – Resolution
   Tähän albumiin ei kyllästy ikinä.
2. Swallow The Sun – Emeral Forest And The Blackbird
   Biisit toimivat hyvin Tuskassa ja levyllä.
3. Mokoma – 180 Astetta
   Ei aivan Mokoman parhaimpia albumeita, mutta ei myöskään huonoimpia.
4. Ensiferum – Unsung Heroes
   Yksi lempialbumeistani ehdottomasti.
5. Viikate – Petäjäveräjät
   Kaarle Viikatteen ääni on jotain aivan mahtavaa ja oikeasti tulee tippa linssiin.
6. Wintersun – Time 1
   Todiste siitä, että hyvää kannattaa odottaa.
7. All Over Maniacs – Yöjunalla Helvettiin
   Itselleni uusi tuttavuus, joka toimii jokaisen kuuntelukerran jälkeen aina yhtä hyvin.
8. Cannibal Corpse – Torture
   pidän tätä vuoden Koska Välillä Haluaa Vain Riehua -albumina.
9. Tracedawn – Lizard Dusk
   Hienoa suomalaista tuotantoa.
10. The 69 Eyes – X
    Yhtyeen paras albumi tähän mennessä.

Ville Syrjälä:

1. Gojira – L’Enfant Sauvage
   Ehdottomasti vuoden parhain, onnistunein ja innovaatisin albumi! Jaksaa hämmästyttää, ihmetyttää ja haastaa, mutta samalla on yhtyeen helpoiten lähestyttävin levytys. Vaikka arvosteluni aikaan tuntui jäävän jotain puuttumaan siitä, ajan myötä siitä rakentui eheämpi kokonaisuus. Je cherche fesses!
2. Meshuggah – Koloss
   Vaikka täyden kympin minulta repäisi, lopulta ei se kyennyt Gojiran monipuolisuuteen. Silti aivan helvetin tiukka levy, jonka laadun kireys tukahduttaa kaikki nuoret ja miksei vanhemmatkin kilpailijansa! Vuoden 2012:n groovaavinta ja jyräävintä antia! Romahtaa päällesi, jos olet heikkoniskainen!
3. Devin Townsend Project – Epicloud
   Vaikka liika tuttuus vaivasi, oli se siltä nimensä mukainen ilmestys. Vuoden 2012 koukuttavin albumi! Fanipojan kiitos on kostean koskettava!
4. Testament – Dark Roots Of Earth
   Heviuk(kel)it jaksaa! Perkele! Ei voi muuta sanoa, sanattomaksi vetää takkutukan.
5. Soen – Cognitive
   Kun niistä Tool-vertauksista pääsee ja keskittyy kappaleiden tasoon, on Cognitive varsin onnistunut lätty! Vaikka onkin liian tuttua tavaraa, silti levyä kuuntelee kerrasta toiseen. Laulaja muuten vetää vielä paremmin livenä.
6. Klone – The Dreamer’s Hideaway
   Aluksi ei oikein meinannut irtoa, mutta huomaan joka päivä tarttuvani tähän albumiin, kun haluan jotain hyvää kuunneltavaksi. Aika irroittaa siis. Loisto, yksinkertaisen kaunis levytys!
7. Katatonia – Dead End Kings
   Joutuu vähän syömään aiempia sanojani tämän albumin kanssa. Vaikka aluksi jäidin pettymyksen paha maku suuhun, on levyllä silti komeiksi kasvavia kappaleita, jotka jaksaa innostaa joka kerran enemmän. Jauhot arvostelijan kuivaan suuhun!
8. Lamb Of God – Resolution
   Aina kun tämän pistää soimaan, miettii miksi ei tätä enemmän kuuntele. Taisi minut säikäyttää kun aikoinaan kuulin tämän albumin nettiin vuotaneen version, missä saundit olivat mitä kamalinta luotaan poistyöntävää kirkunaa ja raastoa. Tästä opin sen, ettei pidä liian nopeasti tehdä johtopäätöksiä ennen valmista tuotosta. Anna siis edes hiivan kohota, ennen kun taikinan ahmit uuninpelliltä!
9. Godspeed You! Black Emperor – Allelujah! Don’t Bend! Ascend!
   Yhtyeen komeasti hitaasti rakentuvat kappaleet ja kaunis elokuvamainen musiikki ei jätä koskaan kylmäksi! Tosin loistava musiikkivalinta, jos pitäisi valita kuolinvuoteellaan taustamusiikkia, joten vähän kohmeiseksi loppupeleissä jättää, katsos.
10. Absoluuttinen Nollapiste – Pisara Ja Lammas 1
    Tähän en ole vielä aivan täysin kerennyt paneutumaan, mutta siitä jo saamani fiilis on niin innostava, ettei kuuntelukerrat tähän lopu. Yhtyeen musiikillisin albumi! Vaikkei Paula Vesalan ja Olavi Uusivirran äänet oikein sovi yhtyeen musiikkiin, ei ne silti ärsytä samalla lailla kuin sellaisinaan.

Riku Mäkinen:

1. Behexen – Nightside Emanations
   Niin sanotun ”true black metallin” tekeminen näin ammattimaisesti ja koukuttavalla tavalla on äärimmäinen harvinaisuus ihan maailmanlaajuisesti. Behexen todistaa viimeistään tällä levyllä kuuluvansa Suomen black metal eliittiin.
2. Kreator – Phantom Antichrist
   Harva bändi yltää enää lähes 30 vuoden iässä tälle tasolle levytyksissään. Kreatorin loistava ura ei juuri notkahduksia sisällä, mutta ”Phantom Antichrist” on yksi yhtyeen merkkipaaluja.
3. Seremonia – Seremonia
   Levy ja yhtye, jota joko vihaa tai rakastaa, itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Melankoliaa, okkultismia ja tarttuvia rokkiralleja sisältävä levy tarjoaa mukavaa vaihtelua kaiken metallipaatoksen keskelle. Jotkut pitävät vitsinä, minä en.
4. Plaag – Ironic Twists And Tales
   Vaikka ”Ironic Twists And Tales” onkin pelkästään EP, nostin sen listalle ihan pelkästään vuoden yllättäjänä. Tähän belgialaiseen orkesteriin ei meinaa ollut tullut aiemmin törmättyä. Black’n roll on homman nimi, eli eräänlainen black metallin ja rock’n rollin sekoitus. Jumalauta tätä groovea!
5. Marduk – Serpent Sermon
   Black metal on parhaimmillaan yksinkertaista, eikä Marduk tee mitään suuria muutoksia tälläkään levyllä. ”Serpent Sermon” on helposti lähestyttävä, loistavilla soundeilla ja loistavilla kappaleilla varustettu totaalinen black metal julkaisu. Kirjaimellisesti SAATANAN kova levy yhtyeeltä, jolta harvoin huonoja tuotoksia on kuultu.
6. Destruction – Spiritual Genocide
   Destructionin 30-vuotis juhlalevy kiteyttää oivallisesti yhteen koko yhtyeen idean, ollen samalla brutaalia ja raakaa, mutta helvetin tarttuvaa rässiä. Levyä kuunnellessa tulee vain yksi kysymys mieleen; miten nämä saksalaiset osaavat tämän genren näin perkeleen hyvin?
7. Swallow The Sun – Emerald Forest And The Blackbird
   Hyvin harvoin näille listoille löytää tiensä heti alkuvuodesta julkaistut tuotokset, vaikka kuinka loistavia olisivatkin. Kotimainen Swallow The Sun ei saa kuitenkaan jäädä huomioimatta viidennellä täyspitkällään. Jos saksalaiset osaavat thrash metallin, niin meillä suomessa osataan kunnon synkistely, perkele.
8. Grand Magus – The Hunt
   Eeppisyys tällä Grand Maguksen kuudennella täyspitkällä on niin maksimaalista, että harvoin on heavy metallin saralta moista kuultu. ”The Hunt” on jylhä, massiivinen, dynaaminen ja ennen kaikkea viimeisen päälle hiottu metalliklassikko.
9. Sigh – In Somniphobia
   Jos ja kun kaipaa ”hiukan” erilaista metallia, kannattaa tämä levy tsekata ehdottomasti. ”In Somniphobia” sisältää vähän kaikkea aina bluesista black metalliin, ollen samaan aikaan helvetin kieroutunut, mutta uskomattoman koukuttava levytys.
10. Unleashed – Odalheim
    Tänä vuonna piti häpeillen myöntää se, etten juuri ole tämän ruotsalaisyhtyeen levyihin perehtynyt sitten teiniaikojen. ”Odalheim” olikin yllätys, johon en osannut etukäteen varautua. Simppeliä, mutta tarttuvaa dööds metallia, niin kuin länsinaapurissa parhaimmillaan osataan tehdä.

Juha Attola:

1. Kreator – Phantom Antichrist
   Saksan thrash legenda ei ole vuosien varrella menettänyt otettaan. Siinä missä Sodom ja Destruction alkavat jo hieman väsymään, niin Kreator vaan lisää kierroksia. Hieno albumi kaikenkaikkiaan.
2. The Casualties – Resistance
   Punks Not Dead! Pitkästä aikaa rehellinen punk levy, joka potkii todella kovaa. The Casualties näyttää kaikille Green Day diggareille mitä punk on oikeasti. Tämä on levy joka pitää löytyä jokaisen punkkarin hyllystä.
3. Overkill – The Electric Age
   Jännä juttu, että nämä pitkänlinjan orkesterit hakkaavat edelleenkin mennen tullen uudet yhtyeet. Tuleeko näin kovia yhtyeitä enää tulevaisuudessa? Tämä ei ole kaikkein kovin albumi yhtyeen uralla, mutta helvetin hyvä näyttö siitä miten pätevää materiaalia yhtye pystyy edelleenkin tekemään.
4. Pennywise – All Or Nothing
   Zoli Teglas sai herätettyä yhtyeen melkoisen syvästä unesta joka sitä vaivasi muutamalla edellisellä albumilla. Erittäin hieno kokonaisuus, joka on ehdottomasti yksi yhtyeen kovimmista albumeista koskaan.
5. Huntress – Spell Eater
   Todellista metallia! Nerokas yhdistelmä vanhaa, Mercyful Fate henkeä ja thrashin raivoa. Lisäksi yhtyeen vokalisti Jill Janus on ehdottomasti yksi tyylikkäimpiä keulahahmoja.
6. Asphyx – Deathhammer
   Martin Van Drunen, tarviiko sanoa enempää? Tämä levy herättää kuolleetkin.
7. Evocation – Illusions Of Grandeur
   Erittäin pätevä death metal albumi. Ei ehkä kaikkein yllättävin kokonaisuus, mutta toimii erinomaisesti joka tasolla.
8. Devin Townsend Project – Epicloud
   Kaikki levyt missä Anneke Van Giersberg on mukana pitäisi tulla mainituiksi näillä listoilla. Vaikka hänen osuutensa onkin pienempi kuin Addicted! albumilla, niin yhteistyö Devini kanssa kuulostaa todella upealta. Kaksi toisiaan täydentävää ja lahjakasta muusikkoa.
9. Devin Townsend Project – By A Thread-Live In London 2011
   Erittäin kunnianhimoinen teos joka kyllä toimii varsin mainiosti. Hieno ja viihdyttävä boxi. Niin, ja onhan siellä tosiaan myös Anneke.
10. My Reflection – Dreamland Drowning
    Lahjakkaimpia uusia yhtyeitä pitkiin aikoihin. Tässä alkaa olemaan kaikki palikat kohdillaan, joten en eihmettelisi yhtään vaikka yhtye olis muutaman vuoden päästä isokin nimi.

Tommi Hämäläinen:

1. Converge – All We Love We Leave Behind
   Converge teki taas täysosuman ja nosti itselleen rimaa vielä entisestään.
2. Forever Came Falling – Contender
   Äärettömän koukuttavia riffejä ja tarttuvia kertosäkeitä. Punk rockin ja pop punkin sekoitus parhaimmillaan.
3. Deftones – Koi No Yokan
   Aivan ”Diamond Eyesin” tasolle tämä ei yltänyt, mutta tällä albumilla Deftones on hypnoottisempi kuin koskaan ennen.
4. Polar Bear Club – Live At Montage
   Vietin kesän työttömänä kotona ja tämä albumi lähti soimaan ensimmäisenä joka ikinen aamu. Akustista live-meininkiä parhaimmillaan.
5. Make Do And Mend – Everything You Ever Loved
   Yhtye otti ison askeleen iisimpään soundiin ja onnistui siinä kerta heitolla. Vuoden tunteikkain albumi ja tämän vinyylin pyörittelyyn ei voi kyllästyä.
6. No One Is Safe – Strike First-Strike Hard
   Vuosia odotettu debyytti ei jätä ketään kylmäksi ja toivottavasti jatkoa ei tarvitse odottaa yhtä kauan. Tosin hyvää kannattaa aina odottaa.
7. No Trigger – Tycoon
   Mikä piristäisikään päivää paremmin, kuin viimesen päälle soitettu ripeätempoinen punk rock – ei mikään.
8. Stick To Your Guns – Diamond
   ”We are the ones, who stay awake, while the world sleeps. Because we still believe”. Vaikka kaikki muu olis menetetty, niin toivoa on aina ja tää on hyvä muistutus siitä.
9. Kill The Curse – Of Conformity And Death
   Full House Recordsin anti ei koskaan petä ja täytyy todeta, että Kalle on ehdottomasti kaikkien aikojen raivokkain kotimainen vokalisti.
10. Expire – Pendulum Swings
    Äkäistä ja täynnä jäätäviä koukkuja – tämä on juuri sitä miltä hardcoren pitää kuulostaa.

Rudi Peltonen:

1. Kreator – Phantom Antichrist
   Vuoden kovinta ei tarvinnut miettiä kuin hetken ajan. Kreator näytti tänä vuonna nuoremmille, miten sitä musiikkia tehdään.
2. Blodhemn – Holmengraa
   Bergeniläiselle perinteelle kumartavaa black metallia, joka palautti uskon siihen, että uudetkin bändit voivat tehdä loistavaa musiikkia.
3. Destruction – Spiritual Genocide
   Tämä trio näytti loppuvuodesta, miten bändin 30 ikävuotta ei todellakaan ainakaan menoa hidasta. Nousee klassikon tasolle.
4. Gloria Morti – Lateral Constraint
   Ehdottomasti vuoden kovin kotimainen. Tällä levyllä palaset loksahtavat loistavasti paikalleen, kun bändi yhdistelee musiikkiinsa elementtejä deathistä ja blackista.
5. Behexen – Nightside Emanations
   Toinen todellinen helmi tämän vuoden kotimaisten bändien tuotannossa. Monipuolinen ja saatanallisen hyvä levytys.
6. Nettlecarrier – Nettlecarrier
   Osoittaa yksinkertaisesti sen, että Norjasta tulee yhä maailman parasta black metallia!
7. Pain Confessor – Incarcerated
   Levytystaukonsa aikana mukavalla tavalla uudistunut, mutta myös oman linjansa säilyttänyt bändi täräytti ilmoille varsin hienon lätyn, joka tuli pitkän pohdinnan jälkeen nostettua tälle listalle.
8. Ragnarok – Malediction
   Ihanan vihaista ja väkivaltaista black metallia!
9. Terveet Kädet – Musta Hetki
   Tässä ollaan vahvasti perusasioiden äärellä. Uh!
10. Wintersun – Time 1
    Mieletön sävelteos, joka antoi odottaa itseään. Ajoittain tulee mietittyä, mennäänkö mahtipontisuudessa jo rutkasti yli, mutta kyllä tämä kuuntelukertoja on saanut melkoisesti.

Jari Kähönen (valokuvaaja):

1. Pennywise– All Or Nothing
2. Propagandhi – Failed States
3. Reel Big Fish – Candy Coated Fury
4. Dethklok – Dethklok III
5. Parkway Drive – Atlas
6. Enter Shikari – A Flash Flood Of Colour
7. Nofx – Self-Titled
8. Axewound – Vultures
9. Nonpoint – Nonpoint
10. Beyond All Regocnition – Drop=Dead

Nelly Tatti (valokuvaaja):

1. In This Moment – Blood
2. P.O.D. – Murdered Love
3. Travis Barker & Yelawolf – Psycho White EP
4. Periphery – Periphery 2
5. Linkin Park – Living Things
6. Bury Tomorrow – The Union Of Crowns
7. Wolves At The Gate – Captors
8. Memphis May Fire – Challenger
9. My Chemical Romance – Conventional Weapons EP
10. Fun. – Some Nights

Teresa Liljeberg:

1. Dynazty – Sultans Of Sin
   Hyvää ja kevyttä perusrokkia. Kollegan kanssa pariin otteeseen todettu, että Ruotsista kyllä tulee hyviä rokkibändejä vielä melko osaavilla vokalisteilla varustettuna. Skid Row-faneille toimii varmasti.
2. Wolves At The Gate – Captors
   Uusi yllättäjä itselleni, ja päätyi aika nopeasti omalle mp3:n soittolistalle. Vokalistin ääni toimii hyvin puhtaana sekä huudossa.
3. Memphis May Fire – Challenger
   Tekisi mieli kävellä korkeilla rantakallioilla, katsellen samalla meren kuohuntaa ja kuunnella tätä levyä. Tämä on toinen tämän vuoden harvoista core-albumeista, joka säväytti jollain tapaa.
4. Before The Dawn – Rise Of The Phoenix
   Tämä projekti toimii oikein hyvin myös ilman puhtaita vokaaleja, omasta mielestäni. Levy on alusta loppuun samanaikaisesti kaunis ja synkkä.
5. Lamb Of God – Resolution
   Helvetin toimivaa! Levy alkaa niin iskevästi, ettei siitä voi olla pitämättä. Rankkaa tykitystä ja koko ajan pidemmälle mukanaan. Erityisesti salimusana ollut käytössä.
6. Miss May I – At Heart
   Omasta mielestäni tämän vuoden core-parhaimmistoon kuuluva albumi. Niitä kun ei valitettavasti kauhean montaa löydy ja toivoisin kovin, että kundit saataisiin Suomeen keikkailemaan pian.
7. Wintersun – Time 1
   Taitaa olla omalla soittolistallani ykkösenä tällä hetkellä; iskee melodiseen hermooni kuin alasin Kelju Kojootin päähän. Eeppisen mahtipontista, mutta mitä sitten, pidän sellaisesta. Ja osittain tällä levynpuolikkaalla on myös pientä tunnearvoakin jo, henkilökohtaisista syistä.
8. Meshuggah – Koloss
   Mitä tähän voi edes sanoa? Niskajumppaa!

Sivumaininnan saavat Ensiferumin “Unsung Heroes”, As I Lay Dyingin ”Awakened”, Stone Sourin “House Of Gold & Bones Part 1” ja Testamentin “Dark Roots of Earth”, jotka jokainen omalta osaltaan olivat henkilökohtaisella odotuslistalla, mutta eivät kuitenkaan saaneet aikaiseksi ”wau”-efektiä. Ok levyjä, mutta jotain niistä puuttui kuitenkin. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä.

Janne Partanen:

1. Carach Angren – Where Corpses Sink Forever
   Tiukkaa hollantilaista menoa, mahtava sekoitus raskasta poljentaa ja kauhutarinoita. Bändin edellinen levy on äärettömän tiukka teos ”lentävästä hollantilaisesta” ja uutukaisen synkkä sodankauhuihin kietoutuva tarina on kirjoitettu todella hyvin.
2. Cradle Of Filth – Manticore And Other Horrors
   Bändi on uusiutunut sopivasti ja uutukainen levy oli mukavan raskas. Syntikoita on vähän ja naislaulun lähes kokonaan poistaminen toimii todella hyvin.
3. Seremonia – Seremonia
   Ghostin uutta levyä odotellessa suomesta tulee samanhenkistä menoa. Sopivasti kieliposkessa mutta vakavissaan tehtyä menoa, jossa on synkkyyttä ja saatanaa.
4. Cannibal Corpse – Torture
   Vanha bändi jaksaa vaan tiukentaa soittoaan ja tämäkin levy on taattua Cannibal Corpse laatua.
5. Behexen – Nightside Emanations
   Bändi nousi hetkessä omiin suosikkeihini. Hyvät soundit ja raivoisa meno.
6. Marduk – Serpent Sermon
   Tämän levyn myötä pääsin vihdoinkin sinuksi uuden laulajan kanssa, äärettömän aggressiivinen levy ja bändin parhaimmistoa.
7. Napalm Death – Utilitarian
   Takuuvarma puurtaja ja meno on tasaisen tappavaa. Mukavasti löyhkää vanhalta materiaalilta.
8. Whitechapel – Whitechapel
   Kovimpia ulkomaalaisia yllättäjiä. Bändin aikaisempi tuotanto ei koskaan iskenyt, mutta tämä uutukainen toimi kyllä todella hyvin.
9. Timo Rautiainen & Neljäs Sektori – Kunnes Elämä Meidät Erottaa
   Timppa veti yllättävän tiukan levyn uuden bändin kanssa, livenä uudet biisit toimii todella hyvin.
10. Valonkantajat – Tuomittu Elämään
    Suomimetallin uusi nimi, joka vakuutti tasaisen tappavalla debyytillään. Simppeliä ja iskevää. Sanoiturintamalla mennään hyvinkin synkissä vesissä.

Bonuksena paras demo 2012: Defiled Icon – Laskeuma
Tämä vuosi piti sisällään paljon hyviä demoja, mutta yksi bändi on jäänyt pisimmäksi aikaa soittoon. Bändin vanhanliiton death metal on tehokkaan runnovaa ja suomenkieli sopii bändin ulosantiin äärettöämän hyvin.

Pasi Eriksson:

1. Meshuggah – Koloss
   Meshuggah ei petä odotuksia tälläkään kertaa. Tiukkaa riffittelyä. Ihan vitun hyvä levy. Demiurge koukuttaa. Keikkaa odotellessa.
2. Gloria Morti – Lateral Constraint
   Kolahti tiukasti tajuntaan jo heti ensimmäisellä kuuntelulla. Jo levyn aloitus Lex Parsimonae saa kaikki kikkelihevidiggarit paskomaan housuihinsa. Ylivoimaisesti vuoden paras suomalainen levy. Ehkä jopa vuoden paras levy?
3. Gojira – L’Enfant Sauvage
   Gojirakaan ei petä uutukaisellaan. Nosturin keikka kruunasi kaiken.
4. 7 Horns 7 Eyes – Throes Of Absolution
   Hienoa deathiä. Tämä bändi tuli täysin puun takaa ja yllätti todella positiivisesti. In Mourning vaikutteita havaittavissa mutta sehän ei haittaa. Levyn päättää Renegeneration, joka on hieno instrumentaalibiisi.
5. Enslaved – RIITIIR
   Kova levy jälleen kerran norjan pojilta. Hienoa tunnelmoitia. Toivottavasti näkisi bändin pian taas livenä.
6. Whitechapel – Whitechapel
   Pieni ”suunnanvaihdos” deathcoresta deathiin on tehnyt mielestäni hyvää Whitechapelille. Kyllä sieltä niitä corevivahteitakin löytyy. Tiukkaa riffittelyä ja tiukka levy kokonaisuudessaan. Lieviä Meshuggah vaikutteita havaittavissa, mikä on mielestäni pelkää plussaa. I, Dementia kolahtaa kuin tonnin leka.
7. Aeon – Aeon´s Black
   Lyhyesti ja ytimekkäästi vitun hyvää deathiä.
8. Tukkanuotta – Subukokous EP
   Tiukkaa soitantaa ja hienot vokaalit. El Matador kruunaa hienosti EP:n.
9. Lamb Of God – Resolution
   Hieno levy, ei jätä kylmäksi. Tuskan keikan pakollinen peruuntuminen oli paha pettymys, mutta minkäs teet. Tsemppiä Randy Blythelle!
10. Down – Down IV Part I: The Purple EP
    Eipä petä Downkaan. Hieno EP. Jatkoa odotellessa.

Jarmo Hänninen:

1. Kamelot – Silverthorn
   Kamelot-yhtyettä on tullut kuunneltua debyytistä saakka. Kuului aikanaan samaan kastiin kuin Manowar, Rhapsody, Dragonforce jne. Uusin on kyllä parasta Kamelottia sitten debyytin.
2. Cannibal Corpse – Torture
   Voi ristus miten voi olla mahtava levy. Sopii kuunneltavaksi töissä, kotona, autossa, kännissä ja selvinpäin. Jokainen solu lyö tahtia Torturen jokaisella biisillä!
3. Dying Fetus – Reign Supreme
   Rankka levy, kevyt kuunnella ja pakkohan tämän myötä on paukutella ilmarummuilla reidet mustelmille.
4. Pig Destroyer – Book Burner
   Tästä ei jenkki-grindaus paljon parane.
5. Kiss – Monster
   Odotukset olivat kovat tämän suhteen kun Thayerin mukanaolon ei KISS ole ollut KISS. Yhtye lunasti Monsterilla odotukset ja hardrock on tullut takaisin suurempana kuin koskaan.
6. Kreator – Phantom Antichrist
   Aivan uskomattoman hienoa mättöä suomalaiskitaristilla vahvistettuna. Kreator ei petä koskaan!
7. Mokoma – 180 Astetta
   Tämä levy vaati useamman kuuntelukerran, mutta kyllä se kovasti iskee ja osoittautuu oivaksi levyksi edellisen akustisen kikkailun jälkeen.
8. Miss May I – At Heart
   Erittäin onnistunut kokonaisuus. Täydellinen paketti yhtyeen diggareille ja randomistikin tästä voi diggailla.
9. Midnight Bullet – Faraday Cage
   Kansi ei sano levystä/yhtyeestä mitään, mutta kun iskee pesään niin yllättyy positiivisesti. Ehdottomasti kovinta kotimaista, mitä on tänä vuonna tullut.
10. Deathmarched – Spearhead Of Iron
    Lakeuren kovinta metallia – sotaisaa, tankkeja vilisee ja hiukset tarttuu piikkilankaan.

Eero Tarmo:

1. Idiomatic – New Terrain
   Vilpittömyydessään, kunnianhimossaan ja kappalemateriaalissaan häkellyttävä debyytti. Varjopuoleksi voitaneen laskea kuulijan pelko siitä, tuleeko tamperelaisbändi enää myöhemmin yltämään samalle tasolle. Kuuntele ainakin: ”Body And Soul” ja ”New Terrain”.
2. Brad – United We Stand
   Pearl Jamin Stone Gossardin ym. kettujen vuonna 1992 perustaman seattlelaispumpun viidennen kokopitkän parhaat kappaleet heijastelevat sydämen läpäisevää kauneudentajua tyyliin Manic Street Preachers. Kuuntele ainakin: ”A Reason To Be In My Skin” ja ”Through The Day”.
3. Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset
   Suomen paras elävä tekstittäjä on sitä todella vasta nyt. Tällä levyllä myös sävellykset ovat kunnossa ja soitanta tarjoaa lähes inhorealistisen tarkkanäköisille havainnoille tyylikkään rock-alttarin. Kuuntele ainakin: ”Anna Nyt” ja ”Nukkaa Pietarin”.
4. Cassie – Sing About Me
   Turusta ponnahtavan Cassien debyytti on voimaannuttavan apatian riemuvoitto. Tarpeeksi kaikkea ja samaan aikaan tarpeeksi irti kaikesta. Kuuntele ainakin: ”Whalers” ja ”Gothenburg”.
5. Milesmore – Milesmore
   Helsinkiläisnelikon hienostunut ja pop-esteettistä ymmärrystä osoittava kokonaisuus on niin ikään debyytti. Näkemyksellisyydestä huolimatta kaukana pätemisestä, biisit edellä niin sanotusti. Kuuntele ainakin: ”Some Nights I See Miami” ja ”Nice Girl”.
6. Gabrielle Ablin – Home
   Nipin napin 20-vuotiaan englantilaisen singer-songwriterin kolmas EP toi diilin Parlophonelle. Kuuntele ainakin: ”Home” ja ”Romeo Must Die” ja ymmärrät miksi.
7. Deftones – Koi No Yokan
   Hypnoottisten patoumien primus motor rakentaa palikoillaan taitavammin kuin lukuisat muut ikiuhmaikäiset. Kuuntele ainakin: ”Leathers” ja ”Entombed”.
8. Engel – Blood Of Saints
   Laulajanvaihdosasioihin hiljattain törmänneiden ruotsalaisindustrialistien tuoreimmalla herkkua ovat nimen omaan melodiat. Kuuntele ainakin: ”Feel Afraid” ja ”One Good Thing”.
9. Frida Amundsen – September Blue
   Toinen parikymppinen naisdebytantti heitti esikoisellaan keväällä. Iskun voimasta en alkanut polttaa kirkkoja, vaan mieleeni hiipi rakkaus. Kuuntele ainakin: ”You Are Not Alone” ja ”Echo Of Me”.
10. Anathema – Weather Systems
    “Untouchable Part 2”.

Leena Ruusu:

1. Lapko – Love
   Mahtipontista energiaa, joka porautuu sieluun asti.
2. Samuli Putro – Tavalliset Hautajaiset
   Koskettavia tarinoita, vahva kokonaisuus josta ei voi olla tykkäämättä.
3. Muse – The 2nd Law
   Monipuolinen, uudistunut, mutta kuitenkin musea itseään. Erinomainen paketti.
4. Deftones – Koi No Yokan
   Kaunis levy, jossa ihanaa ja miellyttävää agressiivisuutta.
5. Disco Ensemble – Warriors
   Itsevarmaa, energistä, huolella väännettyjä biisejä, jotka kolahtaa varmasti moniin erilaisiin ihmisiin.
6. Sara – Se Keinuttaa Meitä Ajassa
   En oikein osaa perustella tätä. Levy ei bändin parhaimmistoa, mutta pääsee kuitenkin listallen, koska sanoitukset ja Joan ääni toimii minuun aina.
7. When Saints Go Machines – Konkylie (Special Edition)
   Tanskalaista Electropoppia, josta tulee lapsuuden iloiset muistot mieleen.
8. Olavi Uusivirta – Elvis istuu oikealla
   Mukavat lyriikat jäävät soimaan päähän, eikä se haittaa yhtään. Levystä tulee hyvä mieli kaikinpuolin.
9. PMMP – Rakkaudesta
   Levyllä on kauniita tai ehkä enemmänkin voimakkaita melodioita. Luonnollinen kokonaisuus, jossa ajatuksia herättäviä sanoituksia.
10. The XX – Coexist
    Pehmeää ja yksinkertaisesti kaunista musiikkia.