Toimituksen klassikot: Manowar – Kings of Metal

Perinteisen heavy metallin kulta-aika huipentui vuoteen 1988. Tämän jälkeen 80-luvun suuret metallinimet eivät enää julkaisseetkaan edellistä parempaa ja kovempaa albumia, vaan bändejä ajautui musiikilliseen lamaan. Elettiin aikoja, joina yleinen arvostus isoihin tukkiin ja spandex-asuihin koki inflaation ja metallimusiikki jakaantui yhä useammaksi alagenreksi. 1988 oli kuitenkin vielä metallin vuosi, ja siitä meillä on todisteena sellaisia klassikoita kuin ”South of Heaven”, ”…And Justice for All”, ”Seventh Son of a Seventh Son” ja amerikkalaisen Manowarin koko siihenastisen uran huipentanut kunnianhimoinen, määrätietoinen heavy metal -katekismus nimeltään ””.

Tähän kitaristi Ross the Bossin viimeiseen -albumiin on ladattu kaikki, minkä voi heavy metal -käsitteen alle ahtaa. Levylle on taltioitu kaikki Manowarin paras osaaminen. Yhtyeen vahvuudet eli karisma, kontrastit ja melodiantaju on viritetty äärimmilleen. Sanoitukset ovat mustavalkoisempia kuin Michael Jackson ja kattavat kaiken aina kaksipyöräisistä keskiaikatematiikkaan ja väkivallasta viikinkijumaliin.

Sävellyksistä löytyy tarttuvia, keskitempoisia heavy metal -anthemejä ja aggressiivisia speed metal -ralleja, joilla Eric Adams osoittaa jälleen olevansa yksi kaikkien aikojen suurimmista hevilaulajista. Yltiödramaattinen ”Heart of Steel” kirjoittaa uusiksi käsitteen voimaballadi, ”Hail and Kill” saa paatuneimmankin agnostikon uskomaan Teräsbetonin lanseeraamaan metallitotuuteen, ja levyn timanttisen päätösraidan puhuttu intro on kappaleen mittainen teos. ”Kings of Metal” on niitä harvoja heavylevyjä, joita voi liioittelematta kuvailla sanalla ”eeppinen”.

Yksi pääajatus pätee koko albumiin, niin sävellys- ja sanoitustyöhön, sovituksiin kuin kansitaiteeseenkin – mitään kliseetä ei ole jätetty käyttämättä. Kokonaisuus vain toimii, koska se on esitetty niin uskottavasti, tosissaan ja täysillä. Kyseessä ei ole maailman paras heavy metal -albumi, mutta mielestäni ”Kings of Metal” on maailman heavy metallein albumi.
-Tatu Salminen

Manowar on yhtye, jolle on helppo nauraa; täytyy myöntää, että itseänikin hymyilyttää esimerkiksi ”Into The Glory Ride” -albumin kansi. On kuitenkin myös myönnettävä, että sama yhtye on tehnyt yhden kaikkien aikojen kovimmista metallilevyistä, nimittäin vaatimattomasti nimetyn ”Kings Of Metal” -albumin. ”Wheels Of Fire” avaa albumin juuri sillä tyylillä, kuin sopii odottaakin, se lyö jokaiselle naureskelijalle luun syvälle kurkkuun.

Bändi itsessään on kovemmassa iskussa kuin koskaan, oikeastaan se on tällä levyllä kovemmassa iskussa kuin mikään muu yhtye tuohon aikaan. Eric Adamsin laulut, Joey DeMaion bassot, Scott Columbuksen rummut ja Ross The Bossin kitarat, jokainen linkki toimii virheettömästi.

Tokihan tältäkin levyltä löytyy hieman täytemateriaaliksi laskettavaakin tavaraa, kuten iänikuiset bassonsoittonäytteet, tällä kertaa ”Sting And The Bumblebee” -raidan muodossa, ja varsinkin tuo legendaarinen ”The Warriors Prayer”, jota en itse ole oikein koskaan jaksanut ymmärtää. Näistä huolimatta Manowar on loihtinut albumin, josta on vaikeaa pistää kovemmaksi tai metallisemmaksi. ”Wheels Of Fire” ja ”Hail And Kill” edustavat nopeampitempoista metallia parhaimmillaan, ja mahtipontisuutta löytyy sekä levyn balladeista että erittäin vahvasta kappaleesta ”Kingdom Come”.

On rohkea veto antaa albumille nimeksi ”Kings Of Metal”, mutta onneksi Manowarilla oli myös rahkeet lunastaa tuo nimi. Valitettavasti tämän levyn tasolle yhtye ei ole enää myöhemmillä levyillään päässyt.
– Juha Attola

Kun kaikki muu epäonnistuu, Manowar pelastaa! Levyltä löytyvät keikkojen ikivihreät ja pari erikoisempaakin vetoa, jotka eivät kuitenkaan heitä yhtään korttia pakasta poistopinoon vaan paukauttavat ne pöytään oivina jokereina.

Aivan sama, mitä mieltä Sinä olet yhtyeestä, ei kiinnosta vittujakaan. Manowar on ja tulee aina olemaan THE TRUE METAL BAND. Kaksi kertaa olen päässyt laulamaan intohimoisten fanien keskellä ”Hail and Kill” -kertosäettä ja ihastelemaan yhtyeen, Odinin salamoiden ja metallin voimaa! Jokaisen tulisi kokea tämä – ette muuten tiedä, mistä on kyse. Mutta hommaapa ”Kings of Metal” soimaan, niin voit saada tästä pienen aavistuksen.

Paljon on yhtyeestä ja levystä yllä puhuttu, ja ne omat suosikit ovat kaikilla, mutta oma ehdoton suosikkini levyllä on ”Warrior’s Prayer” -tarinatuokio, jossa pieni poika pyytää isoisäänsä kertomaan tarinan. Ja isoisähän kertoo. Karvat nousevat pystyyn, kun kuulee ”kappaleen” viimeisen osan:

”Grandfather!”
”Yes?”
”Who were those four men?”
”Who were they?! They – were – THE METAL KINGS!!”

… jonka perään maailmankaikkeuden tykimmällä introlla ja Eric Adamsin kirkunalla paukahtaa perään levyn päättävä “Blood of the Kings”. Allekirjoittaneelle levyn loppu on ikään kuin uusi aloitus. Kaikki biisithän levyltä on kulutettu puhki, ja hieman pelottaa kurkata tuohon uuteen remaster-viilausversioon, joka kuulostaa ihan järjettömältä touhulta. Tehdä nyt täydellisestä levystä jokin toinen versio… ei hyvänen aika!
Jarmo Hänninen

Kappalelista:
1. Wheels of Fire
2. Kings of Metal
3. Heart of Steel
4. Sting of the Bumblebee
5. The Crown and the Ring (lament of the kings)
6. Kingdom Come
7. Pleasure Slave
8. Hail And Kill
9. The Warrior’s Prayer
10. Blood of the Kings

Kirjoittajat: Tatu Salminen, Juha Attola ja Jarmo Hänninen

www.manowar.com

Kommentoi julkaisua