Toimituksen klassikot: Sentenced – Amok

. Tämä legendaarinen Suomimetallinen peruskivi paukahti metalliskeneen kahdella ensimmäisellä ja keskenään valtaisan erilaisella albumillaan 90-luvun alussa. Siinä missä yhtyeen esikoinen mörähteli hidastempoisemmissa death/doom -tunnelmissa, oli seuraaja melodisempi, lievästi progehtavampi ja nopeatempoisempikin. Yhtye haki vielä omaa tyyliään, eikä selkeästi ollut täysin tyytyväinen materiaaliinsa. Huonoista levyistä ei puhuta, mutta ei myöskään varsinaisista tajunnanräjäyttäjistä.

Vasta kolmas, vuonna 1995 julkaistu ”Amok”-nimeä kantanut levy esitteli orkesterin täydessä potentiaalissaan. Tämä huomattiin myös suuren kansan suunnalla, ja levy keräsi huomiota selvästi enemmän kuin aikaisemmat. Mutta miksi?

Levy edusti yhtyeelle lähes täydellistä tyylinmuutosta. Soitanta vaihtui huomattavan rockahtavaksi, vaikka lyriikat pysyttelivät edelleen visusti melankolisen puolella. Tämä selkeästi osui maalitauluun suomalaisen yleisön parissa. ”Amok” oli myös viimeinen levy, jolla yhtyeen esikoislevyn jälkeen mikrofonin kaapannut basisti Taneli Jarva hoiteli vokaaleja. Tätä nelihenkistä kokoonpanoa voisi kutsua jopa täydelliseksi Sentencedkokoonpanoksi. Palaset loksahtelivat viimein paikoilleen, ja yhtye oli löytänyt itsensä. Musiikki oli kiivasta ja kiemuraista, vokalisointi karhean melodista, ja rockin tarttuvuutta, progen yllätyksellisyyttä ja mahtavan tunnelmoinnin yhdistelmää.

”Amok” on myös rockahtavuudessaan varmasti yksi Suomen metalliskeneen eniten vaikuttaneita albumeita. Monia vastaavia elementtejä musiikissaan käyttävä lahtelainen Profane Omen omisti jopa ”Destroy”-albumiltaan ”Acedia” -nimisen kappaleen Sentencedin edesmenneelle säveltäjä/soolokitaristi Miika Tenkulalle. Veikkaan, että ainakin osittain tämä hieno ele on tehty juuri musiikillisen inspiroinnin ansiosta.

Vahvojen riffien ja soolojen tähdittämä levy on jättänyt jälkensä musiikkimaailmaan. Sentencedin arvostus ylettyy pitkälle yli Suomen rajojen, eikä syyttä. ”Amok”-levyn soundi kuuluu vielä pitkään tuoreissa raskaan musiikin julkaisuissa. Yhtyeen tyylilliset muutokset inspiroivat muitakin orkestereita etsimään itseään ennakkoluulottomasti, eikä pelkästään soittamaan levyltä toiselle samoja sointuja eri järjestyksessä. Tämä on varmasti myös se kunnianosoitus, jonka niin koko Sentenced kuin Tenkulakin ansaitsee. (Pekka Nyrhinen)

”Amokilla” mennään heti alun tykityksestä ja ”Hakkaa päälle pohjan poika” -huudosta lähtien hanat auki. Tarjolla ei enää ole aivan niin alkukantaista pöhinää kuin Sentencedin aikaisemmilla levytyksillä, mutta kyllä ne juuret tältäkin levyltä paistavat läpi. Nyt levy tehtiin huomattavasti aikaisempaa ammattimaisemmalla otteella, mikä varmasti vaikutti osaltaan siihen, että bändi nousi suosioon muuallakin kuin Suomessa.

Miika Tenkula (RIP) oli ehkäpä yksi Suomen tyylikkäimmistä kitaristeista, ja hänen ideansa saavat ”Amok”-levyllä hyvin tilaa. Tenkulan kitaraliidit ovat todella kekseliäitä, ja niitä voisi sanoa Sentencedin yhdeksi tunnusmerkiksi. Lisäksi Taneli Jarvan vokalisointi ”Amokilla” on kestänyt aikaa hienosti. Kollega Nyrhistä kompaten täytyy sanoa, että tällä levyllä todellakin on täydellinen kokoonpano.

”Nepenthe” on levyn helmi, jota ei koskaan voi liiaksi ylistää. Tämä biisi on pirullinen ja yksinkertaisesti nerokas. Sen sanoituksissa paistaa pohjoinen kyynisyys, jossa kuitenkin on mukana piirun verran nuoruuden naiiviutta. Toinen biisi, joka tältä klassikolta täytyy nostaa erikseen esille, on ”Dance On the Graves (lil’siztah’)”, jossa Jarvan kähinöissä on aivan oma tunnelmansa. Mutta pääasiassa ”Amok” on hieno kokonaisuus, josta ei löydy turhia täytebiisejä.

 Sentenced otti vuonna 1995 tällä levyllä järjettömän harppauksen edellisistä tuotoksistaan eteenpäin. Tämän jälkeen mentiin uuteen suuntaan koko loppu-uran ajan. Joka tapauksessa ”Amok” on levy, joka on pysynyt ehdottomasti yhtenä Suomen parhaimmista levytyksistä ja on itse asiassa yllättävän tuore vielä lähes 20 vuoden iässäkin! Ja kyllähän näitten biisien kuuleminen Funeral Tourilla Jarvan laulamana sai melkein roskan silmään. (Rudi Peltonen)

Kappalelista:

  1. The War Ain’t Over!
  2. Phenix
  3. New Age Messiah
  4. Forever Lost
  5. Funeral Spring
  6. Nephente
  7. Dance on the Graves (lil’ siztah’)
  8. Moon Magick
  9. The Golden Stream of Lapland

Kirjoittaneet: Pekka Nyrhinen ja Rudi Peltonen

Kommentoi julkaisua