Toimiva ja paikoin hyvinkin nautittava yhdistelmä omaa soundia ja black metal -kliseitä – Arviossa Mystic Circlen paluu pitkältä levytystauolta

Alkuvuoden black metal-tarjontaan saadaan pätevää lisäystä myös Saksan suunnalta. Vuonna 1992 perustettu Mystic Circle on nimittäin heräillyt pitkähköstä horroksestaan ja julistaa nyt pahuuden ja saatanallisuuden (ilo?)sanomaa alkuperäisellä kokoonpanollaan. Perustajajäsenet  Beelzebub sekä A. Blackwar soittivat viimeksi yhdessä yhtyeen riveissä vuonna 1999, ja paluuseen viittaa myös levyn alku, joka jatkaa siitä, mihin kaksikon viimeisin yhteinen levy “Infernal Satanic Verses” jäi.

Ulkoisesti albumi ei juurikaan houkuttele omaperäisyyden ystäviä. Mutta vaikka kappaleiden teemojen ja sanoitusten puolesta rimaa on enemmänkin kuin hivottu, samaa ei onneksi tarvitse sanoa itse musiikista. Pitkän tauon aikana kasvanut levytysnälkä ja pöytälaatikkoon kertyneet musiikilliset ideat purkautuvat ilmoille vapautuneesti ja asiaankuuluvalla tunteella. Yhtyeen ote black metaliin on paikoin synkkä ja raivokas, mutta enimmäkseen helpohkosti lähestyttävä, melodinen ja jopa tarttuva. Juurikin näissä hetkissä Mystic Circle on parhaimmillaan.

”Mystic Circlen” ensimmäinen puolisko on silkkaa melodisen black metalin ilotulitusta ja esimerkkeinä bändin vahvuuksillaan pelaamisesta voisi mainita ainakin kappaleet “Seven Headed Dragon” ja “Letters From The Devil”, jotka yhdistelevät onnistuneesti raaempaan black metaliin kumartavia elementtejä sekä tarttuvaa melodisuutta. Jälkimmäisessä, sekä singlenäkin julkaistussa mainiossa avauskappaleessa “Belial Is My Name”:ssa tosin hiukan häiritsee syntikassa käytetty kummitusujellussoundi, joka väkisinkin kuulostaa black metal-kontekstissa vaivaannuttavalta. Sitä on kuitenkin onneksi käytetty hyvin säästeliäästi, kuten syntikoita ja orkestraatioita yleensäkin. Edellä mainittua esimerkkiä lukuun ottamatta ne tosin toimivat hyvin, esimerkiksi “Letters From The Devil” sekä “The Arrival of Baphomet” -kappaleen introissa. Kehuja täytyy antaa myös ”Letters From The Devilin” tyylikkäälle outrolle, jossa piano ja puhdas laulu soivat kuin vanhalta vinyyliltä toistettuna.

Levyn loppupuolella ilmaisu saa hiukan uusia ulottuvuuksia hitaamman ”Curse of the Wolf Demonin” sekä levyn mustimman kappaleen ”Satanic Mistressin” myötä. Liikaa ei rankemman paahdon ystävien kannata kuitenkaan edeltävästä kuvauksesta innostua, sillä ”Satanic Mistress” on muutamaa hyvää hetkeä lukuun ottamatta myös kokonaisuuden vähiten mieleenpainuva osa, joka ei juurikaan tarjoa mitään, mitä aiemmin levyn aikana ei olisi jo paremmin toteutettuna kuultu. Myös lyriikkapuoli alkaa loppua kohden pistää korvaan, sillä Saatanasta, Belialista ja muista satuolennoista messuaminen, vieläpä varsin mielikuvituksettomalla ja amatöörimäisellä tavalla, alkaa puuduttaa varsin nopeasti. Tämä korostuu varsinkin kohdissa, joissa musiikki itsessään ei tarjoa mitään erityisiä koukkuja. Levyn lopusta löytyy vielä cover-veto Possessedin ”Death Metal” -klassikosta, joka palauttaa tunnelman mukavasti menevämpään suuntaan ja toimii hyvänä päätöksenä kokonaisuudelle.

On sinänsä mielenkiintoista, että vaikka Mystic Circle toisaalta toistaa black metalin puhki kalutuimpia kliseitä, ei sen musiikillinen anti sorru yksinomaan genresääntökirjan noudattamiseen. Mainiona esimerkkinä tästä toimivat juurikin edellä mainittu tarttuvuus sekä maukkaat kitarasoolot, joita kuullaan lähestulkoon joka kappaleessa. Sen lisäksi että “Mystic Circle” tulee varmasti miellyttämään melodisen black metalin ystäviä, voi sitä suositella vahvasti myös heille, joita genreen tutustuminen vasta kiinnostaa.

Kappalelista:

1. Belial Is My Name
2. Seven Headed Dragon
3. Hell Demons Rising
4. Letters From The Devil
5. Darkness In Flames
6. The Arrival Of Baphomet
7. Curse Of The Wolf Demon
8. Satanic Mistress
9. Death Metal (Possessed Cover)

Mystic Circle julkaistaan 4. helmikuuta Atomic Fire Recordsin kautta. ”Belial Is My Name” -ensisinkun voit kuunnella alta: