Toinen Toista – Oulussa rokattiin hevillä hyvinvointia

Finnish Heavy Metal Fans ja Mad Viking Finland Beard Club järjestivät yhteistyössä Oulun Kaupungin ja Mournful Lines -nimisen bändin kanssa kiusaamisenvastaisen hyväntekeväisyystapahtuman 2.2.2018 Oulussa. Tapahtuman areenana toimi legendaarinen Hevimesta, josta oli myös nähtävillä FHMF:n livelähetys.
Mukana järjestämässä olivat myös #eikiusita ja Skeittaa, Älä Kiusaa -skeittikoulu.

Tapahtuma oli jaettu kahteen osaan. Aamupäivällä ohjelmassa oli pöytälätkäturnauksen ja paneelikeskustelujen lisäksi helsinkiläisen Moottörin Jyrinän soittama keikka. Kuljetusteknillisistä ja välimatkaan liittyvistä syistä ei toimittaja sitä ikäväkseen ehtinyt paikalle todistamaan. Päiväohjelmassa olikin siis toimintaa lähinnä nuoremmille osallistujille, varsinaisen iltaohjelman ollessa k-18. Bändien setit oli jaettu kahteen osaan, ja FHMF -perustajakaksikko Sami Sundqvist ja Kaisa Sundqvist kävivät haastattelemassa bändejä tapahtuman aiheeseen liittyen. Vain illan pääesiintyjä soitti settinsä ilman keskeytyksiä.

Moottörin Jyrinän keikan jäätyä harmillisesti väliin, ensimmäinen bändi, jonka keikan ennätin näkemään oli loviisalainen Skulldriver. Bändin intensiivinen keikka aloitti samalla iltaohjelman. En ollut ennen bändiä nähnyt, mutta odotukset olivat korkealla. Skulldriver tykittikin jokseenkin vaisulle ja jopa vajaalle salille niin kovalla intensiteetillä ja voimalla, että tuskin kellekään jäi epäselväksi, mistä on kyse. Todella energisen setin kruunasi bändin perkussionisti-vokalistin hyppääminen yleisön sekaan moshaamaan.

Haettuani oluen ja kerättyäni ajatuksiani Skulldriverin potkaistua pölyt korvistani, olikin jo aika alkaa odotella seuraavaa yhtyettä lavalle. En ollut ennakkoon tutustunut porvoolaiseen Valonkantajat  -nimiseen orkesteriin, eikä minulla juuri ennakko-odotuksiakaan ollut. Korvat höröllä ja mielenkiinnolla katsomaan. Edellisen keikan jälkeen yleisö oli hyvin herätelty, ja Valonkantajien raskas ja hieman hitaampitempoisempi rock sopikin erittäin hyvin jäähdyttämään jo kasvanutta yleisöä. Raskasta suomenkielistä rokkia, muttei kuitenkaan sillä kliseisellä 2000-luvun alun meiningillä. Itselleni ehkä se kovin juttu oli nähdä ex-Children of Bodomin Alexander Kuoppala lavalla vain muutaman askeleen päässä itsestäni. Oikein hyvä.

Valonkantajien jälkeen vuorossa oli keikkansa peruuttamaan joutuneen Silver Bulletin tilalle tullut turkulainen Awake Again. Itselleni bändi oli tuttu lähinnä nimeltä, joten jälleen oli mielenkiintoinen setti luvassa. Uskomattomalla energialla varustettu bändi olikin omiaan potkimaan lisää vauhtia Valonkantajien vakavoittamaan yleisöön. Bändin laulaja hyppi ja kiipeili pitkin lavarakenteita ja spurttaili ympäri baaria selkeästi nauttien olostaan yleisön edessä. Aivan uskomattoman energinen keikka. Tästä bändistä tullaan varmasti vielä kuulemaan.

Kun Awake Again oli saanut settinsä loppuun ja lava oli kuivattu hiestä, oululainen Mournful Lines aloitti oman settinsä. Uuden solistin kanssa ja toisen vokalistin ollessa kuumeessa olisi ollut mahdollisuudet täysin katastrofaaliseen keikkaan, mutta ongelmat väistyivät täysin taka-alalle bändin alettua soittaa. Keikka oli bändille myös juhlan paikka, sillä se merkitsi Mournful Linesin olemassaolon 5-vuotisjuhlaa. Paikallinen bändi vetikin hienosti yleisön mukaan omaan tummanpuhuvaan goottimetallin maailmaansa.

Illan huippuhetket koettiin kuitenkin tamperelaisen Whisperedin kanssa. Keikan alkaessa oli myös tunnelma odottava ja tupa täynnä metallisotureita. Kuten odottaa saattoi, Whispered toimitti täyden kympin keikan. Täysin ilman ongelmia keikka ei kuitenkaan sujunut. Bändin rumpali onnistui polkemaan rumpusettiään sellaisella voimalla, että keikka keskeytyi hetkeksi pikaisen ilmastointiteippikorjauksen ajaksi. Huolimatta siitä, keikka jatkui loppuun asti vielä kovempaa kuin oli alkanut.

Kaikenkaikkiaan hieno tapahtuma hyvällä paikalla ja hyvällä tarkoituksella. Kaikki tuotto meni lyhentämättömänä Tyttöjen- ja Poikien Talon toimintaan.