Toivekonsertti palkitun kanadalaisartistin Dan Manganin seurassa

Dan Mangan on monelle suomalaiselle tuntematon tapaus, mutta nopeasta tähdenlennosta ei ole kyse. Mangan on julkaissut 16 vuoden aikana viisi täyspitkää albumia, joista viimeisimpänä on viime vuonna ilmestynyt ”More or Less”. Tämän lisäksi hän on toiminut kirjoittajana The Guardian lehden Arts-osastolla ja Kanadan Huffington Postilla sekä ennen kaikkea voittanut kaksi Juno-palkintoa (Kanadan Grammyt).

Paikalla oli viitisenkymmentä ihmistä. Lavan oli lämmitellyt suomalainen Kanerva, jonka lopettaessa saavuin paikalle. Ihmiset istuivat lähellä lavaa, ja pian Mangan käveli tyhjälle lavalle akustinen kitara kainalossaan. Leveä hymy kasvoillaan Mangan kertoi soittavansa usein bändin kanssa. Yksin soittaessaan hänellä oli kuulemma tapana kasata sattumanvaraisesti lista kappaleistaan, ettei hänen tarvitsisi miettiä, mitä soittaisi. Toisin sanoen valmista settilistaa ei ollut, ja jo ennen ensimmäistä kappalettaan hän kehotti yleisöä kertomaan toiveensa esitettävistä kappaleista. Heti paljastui, että paikalle saapuneet ihmiset olivat selkeästi tuttuja artistin tuotannon kanssa ja useampi yleisöstä uskalsi korottaa äänensä toivoen kourallisen kappaleita. Mangan näytti tyytyväiseltä ja heti setin toisena biisinä kuultiin yksi yleisön toiveista. Keikasta kuoriutui lopulta todellinen toivekonsertti. Putosin laskuista, mutta useampi esitetyistä kappaleista oli yleisön toiveita.

Kolmannen kappaleen jälkeen Mangan pyysi valomiestä sammuttamaan valot lavalta kokonaan, kommentoimalla valoista lähtevää kovaa kohinaa. Lavan reunalle tuotiin kaksi kynttilää ja keikka muuttui entistä intiimimmäksi. Samalla kuitenkin itse aloin kuunella muita baarista kuuluvia rasahduksia ja suhinoita. Muutaman kappaleen aikana ne kuitenkin unohtuivat.

Manganin tuotanto rakentuu muutamaa akustisempaa kappaletta lukuun ottamatta vahvasti bändisoitannon varaan. Etukäteen mietitytti hiukan, kuinka kappaleet taipuisivat akustiseen muotoon. Osa kappaleista yllätti positiivisesti. Esimerkiksi uusimman levyn ”Peaks & Valleys” ja ”Lay Low” toimivat akustisena lähes paremmin kuin alkuperäisversiot. Samalla kuitenkin menevämmät kappaleet kuten ”Cold in the Summer”, ”Post-War Blues” ja ”Troubled Mind” eivät taipuneet akustiseen muotoon kovin sulavasti ja olisivat kaivanneet bändiä taustalle.

Ilta tuntui olevan täynnä tunteita laidasta laitaan. Keikan aikana Mangan nauratti yleisöä kokevansa elävän Tukholma syndroomassa lapsiensa kanssa, kirjaimellisesti itketti vieressä istunutta isoa suomalaista miestä isoisälleen omistetun ”Basket”-kappaleen muodossa ja viimeisen ”Robot”-kappaleen aikana sai koko yleisön hyräilemään taustaa omalle laululleen. Näytti vahvasti siltä, että pitkäaikaiset fanit saivat sen mitä kaipasivat. Toivotaan kuitenkin, että Dan Mangan saapuisi vielä jonain päivänä uudelleen Suomeen taustabändinsä kanssa.

Raportti ja kuvaus: Ville Saarni

Kommentoi julkaisua