”Toivottavasti toiminnastamme välittyy jatkossakin, että asiakaskokemus on meillä edelleen kaiken toiminnan lähtökohta” – haastattelussa muutaman viikon päässä häämöttävän John Smith Rock Festivalin Ville Taipale
Festivaalikesän vehreimmän luonnon ja komeimpien järvimaisemien keskellä järjestetään John Smith Rock Festival. Tapahtumapaikkana festivaalille toimii tuttuun tapaan Kylpylähotelli Peurungan ranta-alue Laukaan Peurungassa, Keski-Suomessa, torstaista lauantaihin 18.-20.7.
Tämän vuoden festivaalia tähdittämään saapuvat Adam ”Nergal” Darskin kipparoima death metal -jyrä Behemoth, portugalilainen goottimetallin legenda Moonspell sekä yhdysvaltalainen thrash metal -suuruus Testament. Kaaoszine tavoitti reilun viikon päästä käynnistyvän festivaalin tapahtumatuottajana toimivan Ville Taipaleen ja kyseli tuoreita kuulumisia lähestyvän festivaalin tiimoilta. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan alta.
John Smith Rock Festival häämöttää muutaman viikon päässä. Millaisessa mallissa teillä on festivaalin valmistelut tällä hetkellä?
Ville Taipale: Kaunis kiitos kysymästä, valmistelut kaikilta osin todella hyvässä mallissa ja 11 kuukauden uurastus pikkuhiljaa valmiina muuttumaan lihaksi. Luonnollisesti pientä säätämistä vielä parin mapillisen verran, mutta viime hetkien kaaokseen osataan jo vuosien totuttelulla varautua, joten uskallamme täysin luottaa siihen, että niin meitä kuin juhlavieraita maalissa mukavasti hykerryttää. Onneksemme olemme myös väistelleet pahimmat vastoinkäymiset, eli suunnitelmat ovat menneet ilman isompia takaiskuja. Ja kun lipunmyynti on oikein hyvässä vauhdissa ja yleispöhinä kiitettävän mainio, niin eipä tässä siis juuri muuta tarvitse kuin lyödä lavaa ja telttaa pystyy ja nauttia prosessista, sen lopputuloksesta ja myöhemmin sen jälkeisistä hyvistä muistoista.
John Smithin festivaalialue on tullut vuosien saatossa tunnetuksi erityisesti viihtyvyydestään. Onko alueelle luvassa suurempia muutoksia tälle vuodelle?
Ville Taipale: Tämä on totta. Eräs tapahtuman kivijaloista on sen historian alusta lähtien ollut viihtyisyys ja mm. sitä kautta muodostuva tunnelma. Tapahtuma-alue on lähtökohtaisesti varmasti kauneimpia mahdollisia, jota jopa meidän on hankala pilata. Nurmikenttien ”istumapaikkasi on siinä missä seisot” -ideologia mahdollistaa sen, että elosta voi nautiskella mukavasti köllötellen, joten piinalliselta pönöttämiseltä on helpohkoa välttyä. Olemme kautta aikojen pyrkineet – melko hyvin onnistuen – mitoittamaan palvelut asiakasmäärään sopivaksi, jolla on varmasti myös iso välillinen vaikutus tunnelmaan. Muistettavaa on, että puitteet ovat kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Väittäisin, että suurimpana tekijänä tunnelman luomisessa on viime kädessä ihmiset. Olemme olleet kautta aikain siunatut hyvillä ihmisillä ympärillämme, koska ovat toistensa ja meidän kanssamme selkeästi viihtyneet, ja voimme käsi sielulla vakuuttaa tilanteen toimivan myös päinvastoin. Luotamme alueen osalta siis tänäkin vuonna ihmisiin ja vanhaan kaavaan, toki pieniä lisäyksiä – mm. Lounge Välikuolema ja laajennettu Beer Garden – tehden. Alueen somistamiseen on panostettu, palveluita viilattu entisestään… eli kaikenlaista pientä, jolla parannetaan viihtyisyyttä ja varmasti sitä kautta myös koko asiakaskokemusta. Toivottavasti toiminnastamme välittyy jatkossakin, että tämä on meillä edelleen kaiken toiminnan lähtökohta ja maali.
Tämän vuoden bändikattaus vaikuttaa jälleen varsin vahvalta, kun festareilla nähdään mm. Behemoth sekä Testament, vain muutamia mainitakseni. Millainen prosessi tuo ohjelmiston kasaus oli tänä vuonna? Sujuiko se ongelmitta vai vaikuttiko yleisesti ottaen haastava tilanne ulkomaisten yhtyeiden osalta jollain tapaa John Smithin ohjelmiston kasaamiseen?
Ville Taipale: Tässä yhteydessä voisi sanoa, että pahin uhka tulee sisältä päin, eli organisaation sisäisestä valintaprosessista – saunanlaudekukkoilusta… Sitä lukuun ottamatta asiat luistivat perin mallikkaasti. Totta puhuen, varmasti viittaamasi ”haastava tilanne” näkyi myös meillä, mutta emme tuohon ole mitenkään erityisemmin kompastelleet. Kuten pelin sääntöihin kuuluu, luonnollisestikaan kaikki kysymämme bändit eivät haaviin jääneet, mutta ovatko syyt viitatussa tilanteessa – ehkä osittain, ehkä ei lainkaan – vai kenties jossain täysin muualla. Mutta ylipäätään olemme jälleen todella tyytyväisiä kutsumme vastaanottaneisiin bändeihin. Tarjolla tuttuun tapaan ”John Smith” -henkinen kattaus: uutta ja vanhaa, raskaampaa ja kevyempää, tutumpaa ja harvinaisempaa… Pitkä ja eläväinen prosessihan tuo toki aina on, pienen pojan haaveita ja märkiä rättejä naamaan sopivassa suhteessa, mutta onneksi maailmassa hyviä bändejä tolkuttomasti on ja meillekin niitä tähän asti kiitettävästi riittänyt.
Kuinka teette yleensä valinnat festivaalissa esiintyvien bändien suhteen? Kuinka paljon otatte yleisön toiveita vastaan bändivalintoja tehdessänne?
Ville Taipale: Tämä ”lapsilta kielletty” -prosessi on monin tavoin mielenkiintoinen. Työtehtävänä mielenkiintoinen sikäli, että on etuoikeutettua päästä toteuttamaan ajatusta vaikkapa nuoruuden lempibändien esiintymisestä kotikulmilla… Mielenkiintoinen myös sikäli, että prosessi ei kohdallamme noudata aina sen kummempaa kaavaa, vaan pohjautuu pitkälti fiilispohjaiseen tekemiseen. Eli mikäli törmäämme johonkin jollain tavalla kiinnostavaan tarjokkaaseen, niin luonnollisesti lyömme matoa koukkuun. Toki kyllä meillä jonkinlainen etukäteisajatus haettavista bändeistä luonnollisestikin on, eli tieto siitä, millaisia ja minkä tyylisiä bändejä haluaisimme meillä nähdä, mutta haluamme jättää tilaa myös noille ”fiilistelyille”. Ja oikeilla jäljillä olet: JSRF-historian aikana on lavalla pyörähdellyt lukuisia ja lukuisia bändejä, joiden vierailusta kiittäminen on yleisöä ja siltä saatuja vihjeitä. Prosessiin kuuluu luonnollisesti uusien tuulien haistelua ja – varsinkin pienempien bändien kohdalla – uusien löytöjen tekemistä. Tässä on yleisö ja myös mm. Kaaoszine toiminut äärimmäisen hyvänä tietolähteenä.
Mainos päättyy
Koronapandemian jälkeen ihmiset tuntuvat olevan liikenteessä yhä myöhemmin festarilippujen osalta. Kuinka paljon tällä on vaikutusta John Smithin kokoiseen festivaaliin? Tekeekö se asioista teidän näkökulmastanne hankalampaa?
Ville Taipale: Tästä on meilläkin keskusteltu, emmekä varmasti tee tässä poikkeusta, jos sanon, että jonkinlaista muutosta on varmasti meilläkin havaittavissa. Mutta toisaalta näin sanoessani, tämänvuotinen lipunmyyntikäyrä on noudattanut tasaisen hyvää yläpystyä, joten siinä valossa ei tilanne ole meidän painajaisiimme tullut. Ehkä yleinen tilanne esim. ostovoiman ja festivaalien tolkuttoman määrän suhteen saa aikaan sen, että harkitsevaisuus on lisääntynyt, eli jokaista reissua pohdiskellaan tarkemmin ja kenties pidempään. Mene ja tiedä, mutta toki niin me, kuten varmasti kaikki muutkin toimijat, haluaisimme lyödä lapun lippuluukulle loppumisen merkiksi jo keväällä, mutta olemme tyytyväisiä jokaiseen menneeseen lippuun, meni se milloin tahansa. Tämä osoittaa toimintamme olleen moisen teon arvoista.
Onko festivaalin kattauksessa joitain sellaisia yhtyeitä, joiden katsomista odotatte erityisen paljon?
Ville Taipale: Kuten aiemmin viittasinkin, jokainen John Smith Rock Festivalilla esiintyjä bändi on sellainen, joka on sinne jostain tietystä syystä haluttu, eli lähtökohtaisesti kaikki ovat meidän mielestämme katsomisen arvoisia, mutta valitsijakonklaavin henkilöhistoria C-kasetteineen ja muutenkin hämärine nuoruuksineen ohjaa luonnollisesti mieltymyksiä tiettyyn, eli kenties Testamentin ja Tarotin suuntaan… Syyt miksi joku bändi on kiinnostava ja katsomisen arvoinen voivat olla perin moninaiset: oma nostalgiakokemus, tuoreemmat livekokemukset, harvinaiset keikat jne. Onneksemme olemme saaneet vieraaksemme myös juuri näitä harvinaisempia ryhmittymiä, kuten comebackin tehneen Suburban Triben sekä historian ensimmäisen keikkansa tekevän Cemetery Skylinen. Myös muut hieman harvemmin Härmässä tavattavat bändit odotuttavat jo tuolla harvinaisuudellaan, eli mm. Ne Obliviscaris, Draconian, Bloodbound ja Rhapsody of Fire kuuluvat jo pelkästään siksi tuon kysymyksesi alle.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia JSRF:n varalle on mietittynä? Tuleeko esimerkiksi festivaalialue kokemaan muutoksia tulevaisuudessa, jotta pystyisitte ottamaan yhä enemmän kävijöitä festareille?
Ville Taipale: Kirkan sanoin: ”Unen harso piirteet luo ja hämärtää…”, eli piirteitä on ja onneksi myös harsoja ja hämärää. Pidetään unet vielä harson alla hämärässä, mutta toki mietimme tulevaisuutta, tosin juuri tällä hetkellä on käytössä ”jokainen askel on askel kohti syksyä” -taktiikka, eli nyt kaikki paukut – herra paratkoon – reilun viikon päästä alkavassa kesämessussa! Kysymykseesi viitaten, mahdollisuus kävijämäärän kasvattamiseen on kenties ollut jo aiemminkin, mutta olemme pitäytyneet toimivan konseptin linjassa, eli olemme kokeneet, että puuhastelumme tyydyttää tällaisenaan sekä meitä että juhlakansaa, joten tarvetta tai halua suurille muutoksille ei ainakaan vielä ole ilmaantunut. Yletön laajeneminen vaatisi maantien, harjun ja järven siirtämistä, eikä se näin laiskoilta miehiltä kovinkaan helposti hoidu… Eli mennään siis ainakin tässä vaiheessa tällä ja jätetään tulevaisuuden ovet raolleen. Mitään ei siis lähtökohtaisesti suljeta pois, mutta emme noissa neliöissä jatkossakaan käsistä karkaa, se lienee varmaa. Eli siis: ”JSRF – Pientä ja lahjatonta”… Myös jatkossa!
Joko bändien osalta on alettu siirtää katseita tulevaisuuteen? Saadaanko ensimmäisiä bändijulkistuksia jo festivaalin aikana?
Ville Taipale: Vuosi on sekä viiskymppisen iässä että näissä hommissa pelottavan lyhyt aika, eli pupillit on toki suunnattu jo tulevaan, ja lappujakin laitettu – varsinkin isompien bändien suhteen – jo jokin aika sitten vetämään… Osa tärpännyt, osan kanssa jännitetään. Tällä kertaa emme julkaise seuraavan kesän bändejä vielä, mutta tuskin noita tarvitsee ensipakkasiin asti odotella. Luvata toki jo tässä vaiheessa voidaan, että ei me nyt kovin radikaalisti muuttua jakseta, eli mikäli tarjonta on teille tähän asti kelvannut, niin voitte siltä osin ummistaa simmut ensi yönä aivan huoletta.
Olette järjestäneet perinteisesti myös John Smith Rock Frozen -sisäfestivaalia. Tuleeko festivaali myös tänä vuonna, ja koska sinne on luvassa ensimmäisiä esiintyjiä?
Ville Taipale: Näin on. Näillä puheilla – kyllähän me perinnettä jatkamme, eli 29.–30.11. aloitetaan adventti, eli kiskotaan rommit ja rosollit – tuttuun tapaan Jyväskylän Paviljongissa. Ensimmäisiä uutisia tapahtumasta on lupa odotella melko pian kesähippojen jälkeen. Eli siis iltavapaat vetämään Suomen rockeimpien pikkujoulujen ajaksi! Tuttua huttuahan sekin tulee olemaan, eli takuuvarmaa viihtymistä hyvän musiikin ja hyvien ihmisten seurassa!
Kiitoksia paljon ajasta ja kaikkea hyvää parin viikon päästä käynnistyvään festivaaliin. Haluatteko lopuksi vielä sanoa jotakin Kaaoszinen lukijoille?
Ville Taipale: Eipä mittään, kiva oli jutustella, ja kiitoksia onnenpotkuista! Kaaoszinen lukijoille lämpimiä terveisiä ja jatkakaa kaikin mahdollisin keinoin Kaaoszinen ansiokkaan kulttuurityön tukemista! Käykää keikoilla ja muistakaa kaivella musiikkikenttää pinnan ja unen harsojen alta, eli törmäilkää ennakkoluulottomasti uusiin, oikeasti itseänne kiinnostaviin juttuihin! Ja toivottavasti törmäillään myös reilun viikon päästä Laukaassa… Tulkaa kiskomaan hihasta ja piipahtakaa Kaaoszinen pyörittämässä nimmarointipisteessä! Jos ei siellä tavatakaan, niin joka tapauksessa kaikille lukijoille ansaitun hyvää elämää ja synkän syksyn odotusta!
Mikäli liput John Smithiin on vielä hommaamatta, löydät ne täältä.