Tommy’s Rocktrip lainaa härskisti muita, mutta tuo myös esiin omaa soundiaan – arviossa yhtyeen ”Beat Up By Rock ’N Roll”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.7.2021

Tuttavallisesti nimetty Tommy’s Rocktrip on entisen Black Sabbathin ja nykyisen Ozzy Osbournen rumpalin, Tommy Clufetoksen perustama projekti, joka keskittyy jakamaan rockin ilosanomaa kuuntelijoilleen. Runsaasti rock-pastisseja sisältävä debyyttialbumi ”Beat Up By Rock N’ Roll” on räyhäkkää hard rockia kaikessa likaisuudessaan.

41-vuotias yhdysvaltalaisrumpali Clufetos on tehnyt vaikuttavan uran muusikkona. 2000-luvun alussa Clufetos toimi kahden vuoden ajan Ted Nugentin rumpalina, jonka jälkeen muusikko on soittanut niin Alice Cooperin kuin Rob Zombien kanssa. Ozzy Osbournen rivistöön rumpali siirtyi vuonna 2010, jonka kokoonpanossa hän vaikuttaa nykypäivänäkin. Pimeyden prinssin kanssa läheiset välit ovat varmistaneet sen, että Clufetos sai soittaa Black Sabbathin riveissä vuosina 2012-2014 Reunion-kiertueella.

Vaikka Clufetos on Tommy’s Rocktripin moottori, antaa yhtyeen vokalisti Eric Dover (Jellyfish, Slash’s Snakepit) projektille äänen. Doverin karkea ja räkäinen, mutta karismaattinen ääni antaa Tommy’s Rocktripille sen soundiin sopivaa rosoisuutta ja macho-henkeä. Tähän kun yhdistellään rock ’n’ rollia ylistävät sanoitukset ja naisia käsittelevät kappaleet, ei AC/DC-vivahteilta voi välttyä. Ei ainakaan ”Welcome To The Show’n”, ”Make Me Smilen” ja nimikkokappaleen kohdilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pitkäsoiton kaikki kappaleet eivät kuitenkaan tuo mieleen australialaisyhtyellä, vaan Tommy’s Rocktrip kykenee myös yllättämään. Sankka bluesrock-soundinen ”Do It Again” kuin punk rock -rutistus ”Don’t Be Afraid” ovat tästä malliesimerkkejä. Myös albumin päättävä ”The Power Of Three” on miellyttävän erilainen ja nostaa esiin aivan uudenlaisen näkökulman Tommy’s Rocktripin ulosannista.

”Beat Up By Rock ’N Roll” on nimensä mukaisesti ehtaa, blues rock -vivahteista rockia. Välillä pitkäsoiton kappaleet liikkuvat hämmentävän lähellä AC/DC:ia kuin Mötley Crüetta, eikä Tommy’s Rocktrip pyri sitä edes peittelemään. Yhtye soittaa törkyistä rockia ja lainaa toisinaan härskisti edellä mainittuja yhtyeitä. Tommy’s Rocktrip ei kuitenkaan ole pelkästään muita kopioiva, vaan tuo rockin kentälle myös persoonaansa. Kaiken kaikkiaan ”Beat Up By Rock ’N Roll” on hyvä rock-albumi, jolla on oma viehätyksensä.