Kun kysytään ulkomaalaisilta metallifaneilta, mitä suomalaisia metalliyhtyeitä he tietävät, aika usein samat nimet lyödään pöytään. Listalla on suuria bändejä, kuten esimerkiksi Nightwish, Children of Bodom ja Amorphis, jotka ovat tehneet pitkän uran ulkomailla ja kokeneet jos jonkinlaisia ylä- ja alamäkiä. Samaan hengenvetoon myös mainitaan, että suomalaisuus on eräänlainen laadun tae siitä, että nyt on kovaa metallia tiedossa. Miten ihmeessä suomalaisesta metallista tuli oma konseptinsa ja laadullisen metallimusiikin tae?

Toni-Matti Karjalainen on lähtenyt tätä asiaa tutkimaan ja koostanut kansien väliin teoksen nimeltään ”Pohjoisen laulut – suomalaisen hevimetallin matka maailmalle”. Jo esipuheessa Karjalainen tuo esiin, kuinka paljon akateemista pohjatyötä tämän teoksen eteen on tehty. Karjalaisen plakkarista löytyy mm. hevi- ja kulttuurivientiä käsitteleviä tieteellisiä tekstejä, konferensseja ja puhujakeikkoja ympäri maailmaa sekä kirsikkana kakun päällä Helsingin musiikkimuseo FAMEssa esillä olleen Metal Export -näyttelyn järjestäminen. Vaikka ”Pohjolan laulut” voisi sisällyttää tutkimuksellisiin teoksiin, siitä silti todella selkeästi hohkaa Karjalaisen kiinnostuneisuus hevivientiä kohtaan. Urheilutermiä lainaten, tämä teos on kasattu ”rakkaudesta lajiin”.

Tieteellisestä otteestaan huolimatta ”Pohjoisen laulut” on melko kevyttä, helppoa ja eritoten mielenkiintoista luettavaa. Asiapitoisuutta pehmentää heviviennin parissa työskennelleiden henkilöiden, muusikoiden sekä itse Karjalaisen omat muistot kappaleissa käsiteltäviin ajanjaksoihin tai tapahtumiin liittyen. Pieni akateeminen vivahde tekstissä pitää kuitenkin paletin kasassa. Lisäksi kappalekokonaisuudet on jaoteltu järkevästi niin, että teoksen sisällä muodostuu selkeä jatkumo. Jokaisen kappaleen lopussa on lyhyt väliosuus, joka pohjustaa seuraavaa kappalekokonaisuutta varten.

Karjalainen on tehnyt myös hatunnoston arvoisen työn selaamalla saksalaiset Metal Hammerit vuosilta 1984-2003 ja tutkimalla, miten suomalaisten heviyhtyeiden kansikuva- ja palstavaltaukset ovat ajan saatossa kehittyneet. Samalla käydään läpi näissä teksteissä toistuvia stereotyyppisiä mainintoja, miten Suomi on ”tuhansien järvien maa” ja että täällä on synkkä ja pitkä talvi, joilla pyritään selittämään tiettyä suomalaista soundimaailmaa. Uskon, että on varmasti ollut huvittavaa lukea useita artikkeleita peräkkäin, joissa nämä samat pointit muistetaan mainita. Erityisesti Lordin yhteydessä mainittu pororokki-termi on kaikessa kiusallisuudessaan huvittavin näistä nostoista.

Vaikka ”Pohjoisen laulut” pääasiassa selventää suomalaisen heviviennin tarinaa, käydään huomaamatta läpi samalla myös suomalaisen metallin historiaa. Alkaen 80-luvun Hanoi Rocks -päivistä, 90-luvun lama-ajan black- ja death metal -juuriin ja 2000-luvun suuren vientipyrähdyksen (ja Lordin Euroviisuvoiton) kautta tämän päivän sosiaalisen median täyteiseen maailmaan. Etenkin suurien bändien kohdalla todella syvennytään yhtyeiden historiaan ja pyritään selvittää, miksi juuri nuo kyseiset orkesterit päätyivät maailmalle levittämään suomimetallin ilosanomaa.

Tiivistyksenä voisin sanoa, että Toni-Matti Karjalaisen ”Pohjoisen laulut” -kirja on tiivis mutta mielenkiintoinen katsaus suomalaisen hevimetallin vientiin. Hyvän kirjan tavoin se todella koukuttaa lukijansa ja ohimennen siinä sivussa houkuttelee kuuntelemaan käsittelyssä olevien yhtyeiden musiikkia. Suosittelen erittäin lämpimästi ”Pohjoisen laulut” -teosta suomalaisen metallin historiasta kiinnostuneille. Tässä on väistämättä kalsean sadepäivän pelastus!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9½ / 10

Kirjoittanut: Tia Salmela