Torque: Torque – ”Vääntömomenttia Vio-Lencen ja Machine Headin välillä”

Ja sitähän riittää. Viime aikoina Machine Headin loppuaikoihin liittyvien kommenttiensa ja Suomessakin joulukuussa esiintyneen Slayerin jäähyväiskiertueen tuuraavan kitaristin roolin puolesta tapetilla ollut Phil Demmel on keskiössä taas. Tai oikeammin, sitä hän oli jo 25 vuotta sitten ja jo aiemminkin. Vuonna 1994 Kalifornian Bay Arean thrash metal -liikkeen toisen aallon kärkinimiin kuulunut Vio-lence lopetti olemasta laulaja Sean Killian jätettyä yhtyeen kesken neljännen albumin esituotantovaiheen. Saman tempun vuotta aiemmin oli tehnyt sittemmin yhdeksi maailman suurimmaksi groove metal -bändiksi kasvaneen Machine Headin vuonna 1991 varhaisen yhtyeensä rinnalle perustanut kitaristi Robb Flynn. Tuleva Mässäri-keulamies oli jättäytynyt lopulta bändin sisäisten riitojen takia Vio-lencen leiristä pois vuonna 1992. Bändiin jäljelle jääneet kitaristit Phil Demmel ja Ray Vegas, basisti Deen Dell ja rumpali Mark Hernandez halusivat kuitenkin jatkaa omillaan eteenpäin. Kun Demmel astui vielä kitaristin virkansa lisäksi mikin taa, nimesi yhtye uudelleen järjestellyn kokoonpanonsa tottelemaan nimeä Torque.

Eikä aikaakaan, Demmel meni ja äänitti Killianin studiossa Vio-lence-nimen alla laulamat pari biisiä uusiksi, minkä päälle yhtye työsti albumilleen vielä muutaman uuden biisin lisää. Torquen ainoaksi jäänyt omaa nimeä kantava albumi julkaistiin uudelleen kuluvan vuoden tammikuussa. Kalifornian Bay Arean thrash metalin jälkimmäisen aallon kärkinimiin kuuluneeseen Vio-lenceen verrattuna Torquen soinnissa kuuluu keskitien thrash-kepityksen sijaan uudelle vuosikymmenelle päivitetty groovaava moukarisoundi, jossa vaikutteita oli imetty muun muassa tuolloin uutta virtaa metalliin puhaltaneilta yhtyeiltä, kuten Panteralta, Helmetiltä, Sacred Reichilta, Prongilta, Obituarylta, Overkilliltä ja White Zombielta. Uusiojulkaisulla albumin päätteeksi mukaan bonusbiiseiksi on lisätty Torquen vuonna 1997 äänittämä neljän kappaleen demo.

”Torquen” kappalemateriaalin taso ei keskimäärin ole mitään päätähuimaavaa, ja etenkin Demmelin laulusuoritukset olivat Torquen aikoina varsin harjaantumattomia. Eniten miehen ulosannissa häiritsee se, että hänen äänensä hajoaa eikä pysy ryhdikkäässä nuotissa. Välillä vokalisoinnin suoritustaso on myös kiusallisen demomaista. Albumikokonaisuudesta edukseen nousevat alun perin Vio-Lencelle sävelletty, hyvin koukuttava ja raskas hidastelu ”Shooter”, niskat taittaen groovaava ”Choking” sekä hardcoremmat vedot”Pulling” ja ”Will Of Stone”.

Exhorderin, Sammy Hagarin ja Bucketheadin albumien miksauksesta ja Torquen debyyttialbumista aiemmin vastannut Rob Beaton ei kuitenkaan ollut levyn tuotantohetken aikaan omimmillaan tuottamaan eikä miksaamaan tuolloin ennenkuulumatonta, dynaamisuutta vaativaa ja alavireistä pomppumetallisoundia. Albumin heikoimmaksi osa-alueeksi osoittautuukin varsin ontuva ja tukkoinen miksaus. Etenkin 23 vuotta myöhemmin tuotetulla uudelleenjulkaisulla harmittaa sen vanhakantainen masterointi, jota mitä ilmeisimmin ei ole tehty uusiksi sitten alkuperäisen CD-prässäyksen. Bassorumpujen tympeän muovisen kuuloinen, pinnassa irrallisena nakuttava triggerisoundi karsii kauttaaltaan yhtyeen soiton raivokkuutta. Valitettavinta ”Torque”-albumia kuunnellessa on tajuta, kuinka ajan hammas on lannistanut jo lähtökohtaisesti keskinkertaisesti potkivan metallilevyn auditiivista seisokkia.

Yhtäältä katsottuna albumin uudelleenjulkaisu tässä muodossa on varsin kyseenalainen teko. Koko paketti olisi ollut järkevintä miksata tai vähintään masteroida nykyaikaisten standardien vaatimalla tavalla. Albumin hännillä bonusbiiseinä julkaistu neljän biisin demoäänite vuodelta 1997 kuulostaa itse albumia täyteläisemmältä, vaikkei loppuunsa hiotulta sekään. Se kuitenkin osoittaa, että Torque olisi ollut kehityskelpoinen asennemetallinelikko, jos se vaan olisi saanut kunnon tuotannon taakseen. Testamentin ”Low”-albumin tunnelmista Demmelin Chuck Billy -tyylisine fraseerauksineen muistuttava ”Erased” ja Machine Headin rankemman käden jyräsoundia ennakoiva ”Sever” ovat biisien puolesta varmaankin parasta Torque’a, mitä olemassa on. Toki olisi ollut arvostettavaa ja kokonaisuuden laadukkuutta selkeästi parantavaa, että nyt mukana olevat, yhtyeen viimeisiksi töiksi jääneet biisit olisi äänitetty studiossa uusiksi kunnollisina studioversioina tätä julkaisua varten.

Nyt jälkeenpäin ajatellen, kun 2000-luvun aikana mammutiksi paisunut Machine Head on jossakin epämääräisessä välitilassa, totaalisen kokoonpanovaihdoksen kourissa ja Demmelin kuhdalla menneisyttä, on toisaalta hyvä hetki katsoa herrojen musiikillista historiaa taaksepäin. Torque on itse asiassa hyvä dokumentti ja näyte Vio-Lencen ydinjoukon päättäväisyydestä sekä Demmelin orastavasta pätevyydestä pomppumetalliriffien kirjoittajana, seitsemää vuotta ennen hänen rekrytoimistaan Ahrue Lusterin tilalle Machine Headin soolokitaristiksi. Machine Headiin liittymisensä tapahtui juuri ennen kuin yhtye aloitti kirjoittamaan biisejä 2000-luvun parhaalle albumilleen, ”Through The Ashes Of Empires” vuonna 2003.

Vaikka Torquen tarina jäi lopulta ainoastaan yhden albumin ja kiertueen mittaiseksi, on aivan asiallista, että yhtye tuodaan ajankohtaiseksi vielä 20 vuotta unholaan vaipumisensa jälkeen. Kunpa tämä tuotos olisi vaan vaivauduttu tekemään pieteetillä loppuun asti.

 

7-/10

Kappalelistaus:

1. “H.L.S.”
2. “Again”
3. “Nothing”
4. “Shooter”
5. “Dead You Lay”
6. “Choking”
7. “Forgotten”
8. “Pulled”
9. “Will Of Stone”
10. “Breed”
11.“Hand Over Fist”
12.“Circling” (bonus track)
13.“Erased” (bonus track)
14.“Sever” (bonus track)
15.“Isolation / Anger Mine” (bonus track)

 

 

Kommentit