Steve Lukather,Joseph Williams

Toto juhli 40-vuotista uraansa näyttävin ja kuuluvin menoin Helsingin Jäähallissa

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 16.2.2018

Maailman paras Toto aloitti 40-vuotisen uransa juhlistamisen näyttävin ja kuuluvin menoin Helsingin Jäähallissa 11.2.2018. Vuonna 1977 perustetun yhtyeen ”40 Trips Arounds the Sun” -juhlakiertueen avauskeikka toi paikalle suhteellisen suuren ihmismassan, joka täytti lähes koko tapahtumapaikan. Lämmittelijää keikalla ei ollut, mutta itse pääbändi soitti tarpeeksi pitkän keikan tyydyttääkseen jokaisen paikalle saapuneen vahvasti eroottisia sävyjä saaneen himon ainakin hetkeksi. Äläkä kiellä tunteneesi sitä. Varmasti tunsit.

Keikka avattiin uudella ”Alone” -kappaleella, joka oli melankoliansa ja rauhallisuutesa puolesta mielenkiintoinen valinta ensimmäiseksi kappaleeksi. Ihan hyvin sekin kyllä toimi, mutta varsinaisesti homma käynnistyi, kun seuraavaksi soitettiin ”Hold the Line” -hitti. Hiljattain julkaistun ”40 Trips Around the Sun” -kokoelma-albumin kappalelistasta saattoi jo saada pientä vihiä keikan settilistasta, vaikkei albumin koko sisältöä soitettukaan. Kolmesta uudesta kappaleesta kuultiin kaksi, jotka sopivat tyyliltään ja laadultaan erittäin hyvin suurten hittien, keikkojen vakiokappaleiden ja harvemmin kuultujen helmien joukkoon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Toto on siinä mielessä hauska bändi, ettei ennen kiertueen alkua voi muutamia kappaleita lukuunottamatta arvata, mitä keikalla tullaan kuulemaan. Eri kiertueilla yhtye on painottanut eri albumeita ja tarjonnut kuultavaa koko pitkän uran mitalta. Tällä kertaa keikka kesti reilusti yli kaksi tuntia ja sisälsi runsaasti musiikkia, jota ei olla kuultu vuosikausiin. Osaa kappaleista on kuultu livenä viimeksi vuosikymmeniä sitten.

Keikan puolivälin paikkeilla oli vuorossa ns. ”Storytellers” -osio, jossa yhtye soitti pätkiä muutamista kappaleistaan hieman riisuttuina tai muuten uudesti väritettyinä versioina ja kertoi niiden synnystä. Hyvä idea herätti hieman ristiriitaisia ajatuksia, sillä osan kappaleista olisi alkuun päästyä halunnut kuulla kokonaan, mutta toisaalta settiin mahtui enemmän matkailua pitkin Toton tuotteliasta uraa ja erilaisia aikakausia, ja sitä uraahan täällä oltiin juhlistamassa. Kappalevalinnoista voidaan toki olla montaa mieltä ja keskustella maailman tappiin asti, mutta se ei ole tarkoituksena juuri nyt. Oli se ainakin mielenkiintoinen kokeilu ja kekseliäs tapa kertoa yhtyeen historiasta. Ja osoitti varmasti Toton vieläkin elinvoimaisen intohimon asioiden luovaan ja tyylikkääseen toteutukseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vielä keski-ikäisenäkin Toto esiintyy hyvällä meiningillä ja soittaa tunteella, aivan kuin nuori bändi yrittämässä saada ensimmäisä fanejaan. Esiintymisessä, soitossa tai yleisölle jutustelussa ei ollut minkäänlaista ylimielisyyttä tai itsensä korostamista. Olen aiemmissakin teksteissä saattanut mainita, mutta Toto on täydellinen esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan kun musiikilliset nerot yhdistävät ajatuksensa ja taitonsa, heittävät egonsa roskakoriin ja asettavat musiikin jakamattomalle ykkössijalle. Helsingin Jäähallissa musiikki eli ja hengitti sitä elävien ja hengittävien henkilöiden toimesta.

Toto on ainutlaatuinen yhtye, joka käy lähellä korniuden ja juustoisuuden rajaa, mutta pysyttelee sen tuntumassa ylittämättä sitä. Tai jos raja ylittyykin hetkittäin, se tapahtuu tyylikkäästi niin, ettei sitä voi edes huomata. Toto on yksinkertaisesti niin cool, että se voi tehdä uskottavasti aivan mitä tahansa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Helsingin Jäähallissa koettiin taianomainen ilta, jossa oli hyvät ja huonot puolensa. Niistä hyvät olivat heittämällä suuremmat ja raskaammat kuin huonot. Toto on edelleen oma itsensä ja tekee uraansa samoilla aineksilla kuin aina, ja ehkäpä vielä paremmin kuin koskaan. Toto ei ole pettänyt vielä kertaakaan, enkä tällaisten keikkojen jälkeen ole varma, olisiko se mitenkään edes mahdollista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kuvat: Jani Kormu / Kormugraphy
Teksti: Jyri Kinnari