Toto palkitsi yleisönsä loppuunmyydyllä Metro-Areenalla

Kävellessäni kohti loppuunmyytyä Espoon Metro-Areenaa mietiskelin, kuinka monta kertaa olen nähnyt Toton vuosien varrella. Ensimmäisen kerran näin bändin vuonna 1990 Helsingin jäähallissa. Sittemmin Toto on tullut todistettua kymmenen kertaa, joten tänään olisi vuorossa keikka numero kaksitoista. Konsertin lämmittelijänä toimi parhaiten ”Ride Like the Wind” -hitistään tuttu Christopher Cross. Harmittavasti parkkipaikan etsiminen vei odotettua kauemmin, ja missasin koko esityksen. Mutta siinä oli tarpeeksi valitusta – Toton keikalle ehdin kuitenkin hyvin ajoissa.

Seitsemänhenkinen bändi astuu lavalle kello 22 ja jyrähtää käyntiin instrumentaalilla ”Child’s Anthem”, joka avaa bändin vuoden 1978 debyyttialbumin. Biisi on toiminut usein setin avaajana, eikä petä koskaan – Toton keikoilla ei tarvitse todellakaan ”lämmitellä muutaman ensimmäisen biisin ajan”. Sitten siirrytään suoraan ”Carmeniin”, joka on heidän pahasti aliarvostetulta viidenneltä albumiltaan ”Isolation”. Kolmantena, jo tässä vaiheessa keikkaa, kuultiin bändin suurimpiin hitteihin lukeutuva ”Rosanna”, josta yleisö meni tietenkin täysin sekaisin.

Bändissä on jäljellä enää kaksi alkuperäisjäsentä: kitaristi Steve ”Luke” Lukather ja kosketinsoittaja David Paich. Terveyssyistä Paich esiintyy harvoin Amerikan länsirannikon ulkopuolella, joten häntä ei nähdä tänäkään iltana. Mutta yhtäkään Toto-keikkaa ei ole soitettu ilman Lukatheria sen jälkeen, kun bändi perustettiin vuonna 1977. Jeff Beck kutsui häntä ”yhdeksi kaikkien aikojen parhaista”, eikä minulla ole mitään syytä kiistää sitä. Tyylikkäästi harmaantuneen maestron intohimo bändiä kohtaan näkyy aina, kun hän vaeltaa lavalla kuin häkkiin teljetty leijona, valmis iskemään seuraavaan sooloonsa.

Toton tämänhetkinen kokoonpano on paras versio, jonka olen bändistä nähnyt pitkään aikaan. Mukana on monesta yhteydestä tuttu ja bändissä jo pidempään mukana ollut kosketinsoittaja Greg Phillinganes. Vokalistin tonttia hoitaa Joseph Williams, joka liittyi Toton riveihin ensimmäisen kerran jo 80-luvun puolivälissä ja on ollut sittemmin mukana taas useita vuosia. Olen nähnyt Williamsin bändin keulilla useita kertoja, mutta tämän illan suoritus oli omaan makuuni paras, mitä olen häneltä nähnyt. Mies oli todella vapautuneen ja rennon oloinen, ja hänen hyväntuulisuutensa tarttui myös yleisöön.

Rumpuja paukutteli vakuuttavasti Shannon Forrest, ja bassoa soitti Lukatherin lapsuudenystävä John Pierce (joka vietti 30 vuotta Huey Lewis & the Newsin riveissä ja jäi siksi alun perin ilman Toton basistin paikkaa). Saksofonia, huilua, kongarumpuja ja taustalauluja hoiteli pitkäaikainen kiertuejäsen Warren Hamm. Laulullisesti korkeimmat nuotit ja syntetisaattorit oli annettu nuoren Dennis Atlaksen hoidettavaksi. Atlas on Lukatherin mukaan todellinen löytö, ja tuohon arvioon on helppo samaistua. Mies osoittautui myös erinomaiseksi laulajaksi ja pääsi laulamaan jopa hieman liidilauluosuuksia lavan etuosassa Williamsin antaessa hänelle oman hetkensä valokeiloissa.

Kaikki muusikot soittivat yhteen täydellisen tiukasti, harmoniat olivat upeita, ja Pierce-Forrest-rytmiryhmä piti bändin koko ajan tiukasti näpeissään.

Entä millainen oli tällä kertaa maestro Lukather itse? Hänen lauluäänensä oli hieman karhea pienen sairastelun jäljiltä, mutta hänen kitaransoittonsa sai edelleen leuat loksahtamaan auki. Yleisössä oli selkeästi paljon eri-ikäisiä soittajia, jotka katsoivat toisiaan silmät suurina ja suut auki jokaisen soolon aikana – kuten on ollut jo 48 vuoden ajan.

Settilista kattoi tällä kertaa kappaleita ensimmäisestä levystä aina vuonna 1999 julkaistuun ”Mindfields”-albumiin asti. Setti oli toki hyvä, mutta samalla oli harmillista, että viimeiset reilut 25 vuotta ja sen mukana monta hyvää albumia ja kappaletta oli nyt sivuutettu kokonaan. Mukana olivat kuitenkin kaikki suurimmat hitit ja paljon muitakin fanien suosikkeja, kuten ”I Won’t Hold You Back”, ”I’ll Be Over You” sekä vahvasti rokanneet ”Angel Don’t Cry” ja ”White Sister”.

Voisi väittää, että kahden kosketinsoolon ja rumpusoolon mahduttaminen reilun sadan minuutin settiin on jo liioittelua, mutta hei, tämä on Toto! Setti päättyi perinteiseen, hulvattomaan bändiesittelyyn Lukatherin johdolla. Sen aikana kuultiin pieniä pätkiä muusikkojen vanhojen bändien tunnetuimmista kappaleista. Yleisön riemu suorastaan repesi, kun Lukather ja Phillinganes soittivat pätkän aikoinaan yhdessä levyttämästään Michael Jacksonin ”Beat It” -klassikosta.

Pitkähkön bändiesittelyn jälkeen seurasi kolmen kappaleen varsinainen voittoputki: ”Stop Loving You”, ”Hold the Line” ja kaiken kruunannut ”Africa”. Loppuunmyyty yleisö suuntasi kotiin onnellisena Espoon kylmään ja pimeään yöhön.

Toton kiertue suuntaa nyt seuraavaksi Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, josta se jatkuu kesällä Yhdysvaltoihin. Euroopan keikkapäiviä ei kalenterissa tällä hetkellä ole, mutta eiköhän bändi palaa tännekin taas ensi vuonna. On hyvä muistaa, että Eurooppa piti pitkälti Toton hengissä kauan sen jälkeen, kun Amerikka oli lähes kokonaan hylännyt bändin, mutta toki tilanne on sittemmin parantunut myös bändin kotikonnuilla.

Keikan yleisö koostui hyvästä sekoituksesta vanhoja partoja, muusikonalkuja ja nuorempia ”Africa”-faneja. Paikalla oli myös erittäin runsaasti naisedustusta. Toto pystyy varmasti halutessaan jatkamaan tällä konseptilla vielä vuosia, koska kysyntää tuntuu olevan todella laajalla kirjolla. Vaikka uutta musiikkia bändiltä on enää turha odottaa, niin varmaankin homma jatkuu tällaisena juuri niin kauan, kunnes Lukather jonain päivänä päättää, että hän on soittanut ”African” ja ”Hold the Linen” tarpeeksi monta kertaa.

SETLIST:

Child’s Anthem
Carmen
Rosanna
Mindfields
I Will Remember
Pamela
Keyboard Solo
I Won’t Hold You Back
Angel Don’t Cry
Georgy Porgy
Keyboard Solo
White Sister
I’ll Be Over You
I’ll Supply the Love
Drum Solo
Don’t Chain My Heart
Stop Loving You
Hold the Line
Africa

WWW.TOTOOFFICIAL.COM