Lordi on bändi, jonka musiikillinen ulosanti on kautta heidän uransa pääosin ollut kasarivaikutteista melodista hard rockia. Viime vuosina bändin ilmaisu on kuitenkin jossain määrin vapautunut heidän laajentaessaan musiikissaan kuuluvien vaikutteiden kirjoa. Albumit ”To Beast Or Not to Beast” ja ”Scare Force One” olivat yrityksiä tuoda Lordin perinteiseen melodiseen hard rock -soundiin piirteitä myös modernimmasta ja raskaammasta metallista, kun taas bändin edellisellä albumilla ”Monstereophonic” molemmat näistä tyyleistä vietiin äärirajoilleen, levyn ensimmäisen puoliskon ollessa perinteistä tukkahevi-Lordia ja toisen puoliskon ollessa konseptialbumi bändille poikkeuksellisen raskaine riffittelyineen ja tuplabasaritykityksineen. Tätä viime vuosien kaavaa jatkaa bändin yhdeksäs albumi ”Sexorcism”.

”Sexorcism” palaa omiin korviini erityisesti ”Scare Force Onen” soundiin, jossa tarttuvat kasarivaikutteiset kertsit yhdistyivät raskaaseen tuplabasaritykitykseen. ”Sexorcism” vie kuitenkin nämä ääripäät entistä kauemmas toisistaan, ollen samaan aikaan sekä yksi Lordin melodisimpia että raskaimpia levytyksiä. Esimerkiksi levyn ensisingle ja varmaankin levyn paras biisi ”Your Tongue’s Got the Cat” on puhdasta ”Get Heavyn” ja ”Babez for Breakfastin” kaltaista melodista tukkaheviä, kun taas toinen levyn parhaimmistoon kuuluva biisi on vahvasti kasari-KISSiltä kuulostava ”Slashion Model Girls”. Kyseisen biisin riffi olisi sopinut kuin nakutettu Vinnie Vincentin veivattavaksi KISSin keikoilla ”Creatures of the Nightin” tai ”Lick It Upin” kiertueilla. Biisi on samaan aikaan myös täydellinen esimerkki Lordin tyylistä yhdistää erittäin popahtavia melodioita inhottavia aiheita käsitteleviin sanoituksiin. ”Slashion Model Girls” olisi hyvinkin voinut olla tunnuskappale samannimiselle body horror -leffalle, jos sellainen olisi kasarilla tehty. Erittäin vahvaa kasarivibaa löytyy myös biisistä ”Rimskin Assassin”, joka on kuin oppikirjaesimerkki toistoa täynnä olevasta yleisönhuudatusbiisistä lehmänkellolla kruunattuna.

Levyn raskaampaa ja modernimpaa osastoa edustaa taas esimerkiksi ”The Beast Is Yet to Cum”. Edellisen levyn King Diamond -vaikutteiden voi hyvinkin kuulla vuotaneen tähän biisiin, eikä vähäisin syy tähän ole tapa, jolla Mr. Lordi kirkuu läpi kappaleen. King Diamond -kauhuvibaa tuo levylle myös yllättävänkin selkäpiitä karmivan tuutulaulumaisesti alkava ”Polterchrist”. Kyseisen biisin kertsi tuo myös Lordin soundiin yllättävää eeppisyyttä ja melankolista tunnelatausta, jota niistä kaikista pirteimmistä kasarikertseistä ei aina löydy. Samaa voisi sanoa myös levyn avaavasta nimikkobiisistä. Pitkähkön kosketinpainotteisen intron jälkeen biisi lähtee käyntiin jykevällä riffittelyllä ja tuplabasareilla, mikä ei anna odottaa miten melodiseksi biisi lopulta äityykin sen säkeissä ja erityisesti kertosäkeessä. ”Sexorcism” ei levyn avausbiisinä olekaan Lordille perinteisen räväkkä, vaan sen lähin vertailukohta on varmaankin ”Scare Force One” -levyn nimikkobiisin tunnelmallisessa ja suureellisessa tavassa avata levy. Tunnelmaltaan ”Sexorcism”, ”Polterchrist” ja ”Haunting Season” tuovat myös Lordin uuteen materiaaliin hiukan samanlaista kauhutunnelmaa, kuin taannoisella ”Deadache”-levyllä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Biiseissä ”Sexorcism” ja ”Polterchrist”, kuten myös mahdollisessa keikkaintrossa ”SCG9: The Documented Phenomenon”, voi sanoitusten ja tarinankerronnan puolesta kuulla myös selkeitä vaikutteita Manaajan kaltaisten kauhuelokuvien suunnalta. ”Sexorcism” antaakin loistavan mahdollisuuden Lordille tuoda alun perin vuonna 2006 lavalla nähdyn ”Manaaja” -nuken takaisin osaksi lavashowtaan seuraavalla kiertueellaan. ”Sexorcism” -kiertueesta puheen ollen, itse suorastaan vaadin settilistaan tältä levyltä biisin ”Sodomesticated Animal”, joka sisältää ehkä koko levyn tarttuvimman ja koukuttavimman kertsin. Tämä biisi olisikin hyvin helposti voinut olla single, sillä kerran sen kuultuaan se ei enää lähde päästä. Lehmänkelloakin, jota ei mielestäni nykyään rockissa enää hyödynnetä tarpeeksi, kuullaan biisissä tyydyttävä määrä.

Jokainen levyn biiseistä ei valitettavasti kuitenkaan omaa yhtä koukuttavaa kertsiä kuin ”Sodomesticated Animal” tai esimerkiksi loistavin koskettimin höystetty sinkkubiisi ”Naked in My Cellar”. Esimerkiksi varsin jykevää riffittelyä sisältävä ”Romeo Ate Juliet” kaatuu lopulta sen erittäin latteaan kertosäkeeseen. Samoin levyn päätösraita ”Haunting Season” olisi omaan makuuni kaivannut paremman kertsin, joka yltäisi samalle tasolle kuin sen koskettimilla höystetty riffi, joka on yksi koko levyn parhaita. Raskaamman hevin vaikutukset Lordin soundiin eivät myöskään tällä levyllä aina toimi yhtä hyvin kuin parilla edellisellä levyllä, sillä vaikka moni levyn raskaammista riffeistä toimii mainiosti, ovat ne levyn parhaat riffit silti suurimmalta osin ne kaikista yksinkertaisimmat ja tarttuvimmat, kuten riffit biiseissä ”Your Tongue’s Got the Cat” ja ”Slashion Model Girls”. Lordille poikkeuksellisesti muistettavat ja tarttuvat kitarasoolot loistavat myös tällä levyllä poissaolollaan, sillä yksikään levyn sooloista ei vaan meinaa jäädä pysyvästi itselläni muistiin.

Tämä epätasaisuus ei kuitenkaan rajoitu vain yksittäisiin biiseihin, vaan levykokonaisuuteen ylipäätänsäkin. Täytebiisit eivät yleensä ole olleet suuri vaiva Lordin levyillä, mutta ”Sexorcism” on tähän valitettava poikkeus. Tai ei niinkään, että levyllä olisi määrällisesti paljon täytebiisejä, koska bändin parhaimmistoon kapuavia helmiä on levyllä huomattavasti enemmän. Ongelma piilee enemmänkin biisien järjestyksessä. Joka kerta, kun levyä kuunnellessa tunnelma nousee kattoon, tulee vastaan taas biisi, joka vetää maton alta, minkä vuoksi kuuntelukokemuksena levy tuntuu vuoristoradalta ylä- ja alamäkineen. Tästä huolimatta levyn vähiten kiinnostavistakin biiseistä löytyy aina kuitenkin jotain, jonka takia ne jäävät mieleen. Esimerkiksi musiikillisesti hyvin geneerinen ”Hell Has Room” omaa kuitenkin mainiot sanoitukset, kun taas ”Hot & Satanned” jää mieleen sen soundista. Jos painajaisunessa sattuisi astumaan yöklubiin, sopisi tämä biisi hyvin sinne soimaan. Voisin myös kuvitella kyseisen biisin toimivan voimaannuttavana sanoitustensa puolesta koulukiusatuille, teini-ikäisille Lordi-fanitytöille.

Pienoisista puutteistaan huolimatta ”Sexorcism” on kuitenkin ennen kaikkea taatun laadukasta ja tuttua Lordia. Se tuskin tulee käännyttämään ketään, joka ei ennenkään ole välittänyt Lordista, mutta yhtyeen vannoutuneet fanit, kuten allekirjoittanut, saavat siitä juuri sitä mitä he bändin musiikista hakevat. Ja mitä tulee yhtyeen ja heidän levy-yhtiönsä lupaamaan kiistanalaiseen sisältöön, omasta mielestäni nämä ovat levyn kuultuani puhdas markkinointikikka. ”Sexorcism” ei riko mitään hyvän maun rajoja, joita Lordi ei olisi jo ennestään rikkonut, enkä näe sen sisällön tulevan millään tavalla yllätyksenä pitkäaikaisille Lordi-faneille. Jos tätä levyä ei olisi nimenomaan ruvettu markkinoimaan sen niin sanotulla shokeeraavuudella, ei itselläni olisi tullut mielenkään mainita aiheesta nyt levyä arvostellessani. En voi kuvitella muiden kuin vain kaikista herkkähipiäisimpien loukkaantuvan tästä levystä, ja nämä ihmisethän eivät ole koskaan voineet sietää Lordia, saatikka sitten heviä muutenkaan.

9-/10

Kappalelista:

1. Sexorcism
2. Your Tongue’s Got the Cat
3. Romeo Ate Juliet
4. Naked in My Cellar
5. The Beast Is Yet to Cum
6. Polterchrist
7. SCG9: The Documented Phenomenon
8. Slashion Model Girls
9. Rimskin Assassin
10. Hell Has Room
11. Hot & Satanned
12. Sodomesticated Animal
13. Haunting Season

Lordin kotisivut
Lordi Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Markus Mickels