”Totuuksien testamentti” – klassikkoarviossa 20-vuotias Johnny Cash ”American IV: The Man Comes Around”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 5.11.2022

Rick Rubinin tuottama Johnny Cash-albumi ”American IV: The Man Comes Around” jää monessakin mielessä läntisen musiikkihistorian tärkeimpien äänitteiden joukkoon. Akustisena albumina se on paitsi yksi tunnelmallisimmista, raskaimmista mutta lopulta lohdullisimmista tehdyistä äänilevyistä koskaan. Edellämainitut adjektiivit saavat tosin aivan uuden merkityksen puhuttaessa tästä country-mestarin elinajan viimeiseksi jääneestä, minimalistisella toteutuksella valtaviin musiikillisiin mittasuhteisin kasvavasta järkäleestä. Kyseessä on Cashin järjestyksessään 67. studioalbumi ja neljäs Rubinin tuottamasta, 6-osaisesta Cashin ”American Recordings” -albumisarjasta.

”American IV: The Man Comes Around” -albumin materiaalista noin puolet on omaa ja puolet vieraiden kädenjälkeä. Pääosin yhdysvaltalaisista, pitkän linjan kantri- ja folk-muusikoista koostuva soittajakaarti on akustispainotteisella levyllä valtava. Tunnetuimpia muusikoita spektaakkelilla ovat kitaristit Red Hot Chili Peppersistä ja Tom Petty & The Heartbreakersista: John Frusciante ja Mike Campbell sekä Eagles-keulahahmo Don Henley. Mukana parilla biisillä oli myös monessa liemessä keitetty veteraanipianisti Billy Preston (mm. Little Richard, Sam Cooke, Ray Charles, The Everly Brothers).

Albumin äänitysten aikaan ei ollut mikään salaisuus, että tuolloin 70-vuotias Cash oli kärsinyt jo hyvän aikaa useista terveysongelmista. Ei ollut myöskään estettävissä, etteikö ongelmat jatkuisi albumin äänityssessioiden aikana. Hän oli miltei kokonaan menettänyt näkökykynsä. Albumin äänityssessiot keskeytyivät useaan otteeseen Cashin jouduttua sairaalahoitoon. Monestikin suuri osa äänitysajasta meni viimeisiä elinkuukausiaan tuolloin eläneen maestron auttamisen merkeissä. Tästä johtuen albumia äänitettiin erinäisissä sessioissa Cashin fyysisen kunnon sen sallittua alkuvuoden 2002 aikana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

14 biisin kokonaisuus pitää sisällään lähtökohdiltaan monenlaisista eri genreistä tyylillä poimittuja helmiä ja sovitettu ne yksinkertaisen pelkistetyiksi mutta vangitsevilla country-folk tunnelmilla kahlitseviksi versioiksi. Kappaleiden yhteinen nimittäjä oli joko tietty hengellinen perusjuonne tai tilinteko eletystä elämästä. Kaiken yllä leijuu kuitenkin tunne, että lähtö on käsillä.

Cashin nimenomaisesti kyseistä albumijulkaisua varten vuosikausia panttaama akustinen, ryhdikkään komea hengellinen kantrihymninsä ”The Man Comes Around” avaa albumin hyytävän itsetutkiskelumatkan peilaten ihmisen viimeisiä hetkiä ilmestyskirjan tapahtumiin. Tarkempia esittelyjä tuskin albumin ja vuoden ykkössingleksi noussut, värityksiä pitkin selkäpiitä juoksuttava cover Nine Inch Nailsin indie-hitistä ”Hurt”. Vangitsevan vahvan mutta vanhuuttaan vapiseva-äänisen Cashin käsittelyssä niin kyseinen, kuin moni muukin biisi albumilla saa täysin uuden merkityksen ja yliluonnollisen ulottuvuuden. Vanha 1960-luvun taitteen country-slovari ”Give My Love to Rose” saa niin ikään aivan uutta kulmaa Cashin haudan partaalta laulamana. Sama pätee Paul Simonin ja Art Garfunkelin toivoa tuovaan 70-luvun alun hitin ”Bridge Over Troubled Waterin” esitykseen, jossa taustoja luikauttaa häkellyttävän kauniisti kauniisti kantritähti Fiona Apple.

Stingin tekemään murhaballadiin ”I Hung My Head” Cashin toteava laulutulkinta piano-akustisen kitara-basso-taustalle sopii täydellisesti surmatyön tehneelle kertojahahmolle kokemien omantunnon tuskien tulkinnassa. Mm. The Poguesin levyttämän hitin ”Dirty Old Townin” tehneen skotlantilais-irlantilaisen laulaja-lauluntekijä Ewan MacColl’in viaton rakkauslaulu ”First Time Ever I Saw Your Face” tuo puolestaan uuden tason herkkyyttä kokonaisuuteen. Fruscianten akustiseksi kitarabluesiksi sovittama Depeche Mode -laina ”Personal Jesus” julkaistiin albumin toisena menestyssinglenä loppuvuodesta 2002. Covereiden huipentumana kuullaan Cashin koruttoman kauniisti ja viileän eleettömästi mutta sydänverellä tulkitsema, huikea The Beatles-cover ”In My Life”. Vaikka loppupuoliskolla kuullaan vielä aivan kelvollinen The Eagles -laina ”Desperado” itsensä yhtyeen keulahahmon ja albumin soittajakaartiin kuuluneen Don Henleyn feattaamana, jää kyseinen albumin vaisuimmaksi anniksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Albumin loppupuolisko mennäänkin siten Cashin uran alkuvaiheissa (1958-1972) tulkitsemien kappaleiden uusiointiversiointien merkeissä, ikämiehen otteella, artistin lähdön ajan painaessa väistämättä päälle. Helvettiin joutuvan kuolemaan tuomitun ”Sam Hall’in” roolia laulaessa Cashin huulilta saattaa aistia pirullisen virneen. Rajan toiselta puolelta ”Danny Boylle” laulettu hengellinen laulu onnistuu koskettamaan parkkiintuneinta pakanaakin. Loppuosan järisyttävimpiä vetoja on ehdottomasti Nick Caven kanssa duetoitu versio eräästä Cashin uran alkuvaiheiden suurimmasta hitistä, Hank Williamsin kirjoittamasta ”I’m So Lonesome I Could Cry”.

Ettei loppualbumi olisi pelkkää murheen murtamana nyyhkimistä, Henleyn komppaamalla reippaalla kantrihumpalla etenevä, ilon pilkettä silmäkulmassa mukanaan ”Tear Stained Letter” tuo energisyydellään mukaan lohdullista vapautuneisuuden tunnetta. Valssitahdin kantrina etenevää cowboyn hautajaislaulu ”Streets of Laredo” tekeekin sitten lopullisesti selväksi, että nämä ovat erään menneen vuosisadan suurimman laulajatähden jäähyväiset laajalle yleisölleen. Loppukaneettina toimivan suloisen viattoman pienen laulun ”We’ll Meet Again” aikana on 30 vuoden jälkeen raavaammankin miehen vaikeaa pidätellä roskan menemistä silmään.

5.11. 2022 ilmestynyt ”American IV: The Man Comes Around” oli Cashin ensimmäinen kultaa myynyt studioalbumi hänen urallaan kolmeenkymmeneen vuoteen (jos kokoelmia ei lasketa). Lisäksi albumi voitti vuoden albumi -palkinnon vuoden 2003 Country Music Assiciation Awardseissa. Albumi myi Yhdysvalloissa kultaa viiden kuukauden päästä ja platinaa vajaan vuoden päästä ilmestymisestään. Edeltävän kerran Cashin studioalbumi oli yltänyt vastaavaan myyntimenestykseen hänen uransa kultavuosinaan 1970-luvun alussa. Sitä maestro itse ei kuitenkaan ehtinyt koskaan nähdä. Cash menehtyi 71 vuoden iässä, vaikeiden sairauksien uuvuttamana 12.9.2003.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat