TraumaTheatre – Promo 2012

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 4.3.2012

Lahtelainen Trauma Theatre ilmoitti soittavansa hyvällä asenteella yksinkertaista ja menevää metallia. Arvostelussa nyt jätkien uusin ”Promo 2012”.

Trauma Theatren musiikkia voisi kuvailla melodiseksi metalliksi, jossa puhdas laulu ja räkäisempi ulosanti yhdistyvät meneviin biiseihin ja tarttuviin kertosäkeisiin. Konsepti on hyvin samankaltainen kuin usealla radiossa soivalla bändillä, joten tulevaisuutta voi olla siinä mielessä. Saman hengenheimon bändejä ovat esim. Amoral, Profane Omen ja Poisonblack. Biisin alusta kuulee heti, että kyseessä on suomalainen bändi,mikä on mielestäni vain plussaa. Tuotanto on ammattimaista ja soundit on loppuun asti mietitty. Tarttuvuuteen on panostettu ja simppeleitä biisejä on maustettu koneilla, jotka tuovat mukavasti täytettä biiseihin.

Tämäntyylisten bändien perisyntinä on ollut puhtaiden laulujen heikko laatu. Maailman parhaatkin biisit kusevat siihen, jos vokalisti kuulostaa murrosiän kynnyksellä olevalta pikkupojalta, jonka kivekset ovat jääneet saunanlauteiden väliin. Onneksi Trauma Theatre ei kärsi vastaavista ongelmista. Vokalisti vetää räkäiset osuudet hyvin ja puhtaat oikeastaan vielä paremmin. Kaverin persoonallista ulosantia voisi olla jopa enemmänkin biiseissä, sillä se vain yksinkertaisesti toimii.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Promo 2012” sisältää kolme hyvin samasta puusta veistettyä biisiä, mutta lätyn aloittava ”Dream” toimii itselleni parhainten. Riffittely on siinä erityisen tarttuvaa ja koneiden käyttö tekee kappaleesta ”omannäköisensä”. Trauma Theatre on siinä ikävässä asemassa, että bändissä piisaa potentiaalia, soittotaito on kohdillaan ja oma tyyli on löytynyt, mutta vastaavia bändejä on tolkuttomasti tarjolla. On harmittavasti tuurista kiinni, saako bändi biisinsä oikeaan aikaan ja paikkaan soimaan, sillä itse heittäisin ”Promo 2012:n” heti radion soittolistoille.

8/10

Kappalelista:
01. Dream
02. Don`t Let Me Down
03. Last Time

http://www.myspace.com/traumatheatre

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Janne Partanen