Triosphere tuo norjalaisen hevin parrasvaloihin ”Oceans Above, Stars Below” -albumillaan
Nopean vilkaisun perusteella Triospheren ”Oceans Above, Stars Below” ei välttämättä herätä suurempaa kiinnostusta. Norjalaisyhtyeen nimi on aavistuksen erikoinen kuten myös sen uusimman albumin nimi, joka vaikuttaa hieman tekotaiteelliselta. Ennakkoluulot kannattaa kuitenkin työntää syrjään, sillä Triosphere tietää mitä tekee. Norjalaisyhtye yhdistelee ulosannissaan notkeata power metalin vauhdikkuutta ja eeppisyyttä harmoniseen ja melodiseen ilmaisuun. Lopputuloksena on varsin toimiva yhtälö.
Koko komeuden kruunaa tietysti pätevä solisti, Ida Haukland, joka on aikoinaan ollut perustamassa Triosphereä yhdessä kitaristi Marius Bergesenin kanssa. Kaksikon lisäksi yhtyeessä vaikuttaa myös kitaristi Tor Byberg, joka on niin ikään ollut yhtyeessä reilut kaksikymmentä vuotta. Rumpali Kenneth Tårneby on sitä vastoin ollut mukana vasta vuodesta 2014 lähtien, mikä sekin on toki kunnioitettava aika.
Triospheren ulosannista löytyy mahtipontisuutta, jota nelikko ei kykene toteuttamaan täysin itsenäisesti. Merkittävässä asemassa on esimerkiksi kosketinsoittaja Espen Godø, joka on vaikuttanut norjalaisyhtyeen muillakin albumeilla. Uudella pitkäsoitolla kuullaan myös orkesterisovituksia, joista vastaa Chris Willumsen. Kaksi muutakin vierailevaa muusikkoa albumilta löytyy, mutta heidän panoksensa rajoittuu päätöskappaleeseen.
Triosphere mainostaa uusinta julkaisua ”intensiivisenä albumina, josta löytyy vauhtia ja koukkuja”. Noista ajatuksista on helppo olla samaa mieltä, sillä ”Oceans Above, Stars Below” tuntuu rakentuvan juuri noiden elementtien varaan. ”Of Tyrants” ja ”Monster’s Ball” ovat kiivashenkisiä, kun ”Lightning In A Bottle” kallistuu enemmän voimaballadiksi. ”Encore” on sitä vastoin kuin kaunis haiku Evanescencen katalogista, kun puolestaan ”Orpheus’ Bane” tuo estradille synkemmän ilmapiirin.
”Oceans Above, Stars Below” on kokonaisuutena antoisa. Vaikka albumi täyttääkin mahtipontisen hevin kriteerejä stereotyyppisesti monellakin mittarilla, onnistuu Triospehere kuitenkin olemaan aito oma itsensä. Pitkäsoitto uhkuu ja puhkuu voimaa, joka innostaa, ja Haukland vakuuttaa äänenkäytöllään.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
