Trivium – Silence In The Snow

Amerikkalainen metallijyrä on seilaillut urallaan genrestä toiseen, ja perjantaina Roadrunner Recordsin kautta julkaistava ”Silence In The Snow” tarjoileekin ensimmäistä kertaa heavy metallia vailla häivähdystäkään Matt Heafyn karjunnoista. Vaan miten rosoisten sulosointujen hyllyttäminen uutukaiselta mahtaa vaikuttaa lopputulokseen?

Kymmenen raidan hurmaan johdatteleva intro ”Snøfall” on melkoisen veikeä tapaus, sillä ensimmäisellä kuuntelukerralla piti tarkistaa raikaako kuulokkeista erehdyksissä 90-luvun Batman-leffan alkumusiikki. Ei, kyllä se Triviumia oli. Intron jälkeen potkaistaan käyntiin vähintäänkin sankarillisen mahtipontiseksi luokiteltava albumin nimikkobiisi “Silence In The Snow”, joka toimii hemmetin hyvin ja viitoittaa samalla albumin yleistä suuntaa. “Blind Leading The Blind” tarjoilee hieman menevämpää mättöä ennen “Dead And Gonea”, jossa Heafy kuulostaa välillä erehdyttävästi Disturbedin David Draimanilta. Mattista on selvästi moneksi, sillä onpa miestä James Hetfieldiinkin verrattu.

“The Ghost That’s Haunting Youn” vahvuuksia ovat mahtavat kitarasoundit ja mieleenpainuva kertosäkeistö, joka jää takuuvarmasti soimaan päähän. Jos albumilta pitäisi nostaa esiin yksi kappale, jonka kohdalla mieleeni heräsi aavistus mitäänsanomattomuuden tunnetta, olisi se “Pull Me From The Void”. Muutaman kuuntelukerran mielipide kääntyi kuitenkin päälaelleen ja hautasin moiset harhakuvitelmat. “Until The World Goes Cold” sen sijaan pureutuu heti ensikuulemalla erittäin syvälle tajuntaan ollessaan ehdottomasti yksi albumin parhaista kappaleista.

”Rise Above The Tides” lähtee käyntiin vauhdikkaasti, kumuloituen lopulta lennokkaasti laukeavaan kertosäkeistöön, jonka koukuttavuus on hiottu albumin yleisen linjan mukaisesti huippuunsa. Toinen albumiin upotettu punainen lanka on pakollinen kitarasoolo jokaisessa kappaleessa. Jollain toisella albumilla tämän voisi kokea jopa rasitteena, mutta ei ”Silence In The Snow’lla”.

Nopetatempoisella linjalla jatkaa myös ”The Thing That’s Killing Me”, joka on rakennettu samalla sapluunalla kuin edeltäjänsä. Parin nopeamman rykäisyn jälkeen ”Beneath The Sun” vetää hätäjarrusta tarjoillessaan balladimaista herkkyyttä ja väkevän kertosäkeistön, jossa Heafyn ääni pääsee todella oikeuksiinsa. Viimeinen kappale ”Breathe In The Flames” on susi lampaan vaatteissa. Alku antaa ymmärtää että albumi lopetetaan kiltisti himmaillen, kunnes kehiin lätkäistään kuin tyhjästä koko setin vihaisin ja tärykalvoihin parhaiten jälkensä jättävä riffi, ja albumi saa arvoisensa päätöksen.

Kaiken kaikkiaan ”Silence In The Snow” on varsin yhtenäinen ja puhdas kokonaisuus vailla turhia kikkailuja tai filleribiisejä, ja Heafyn lauluääni kuulostaa siltä kuin miehelle olisi ilmestynyt jostain maagisesti kolmas pähkinä alakertaan. ”Epäpuhtaat” vokaalit loistavat poissaolollaan, mikä aiheuttaa varmasti kuohuntaa joillakin tahoilla, mutta itse sanoisin että Trivium kuulostaa kokonaisuutena paremmalta kuin koskaan.

9+/10

Kappalelista:
1. Snøfall
2. Silence In The Snow
3. Blind Leading The Blind
4. Dead And Gone
5. The Ghost That’s Haunting You
6. Pull Me From The Void
7. Until The World Goes Cold
8. Rise Above The Tides
9. The Thing That’s Killing Me
10. Beneath The Sun
11. Breathe In The Flames


Trivium Facebookissa

Kirjoittanut: Jouni Lepistö

Kommentoi julkaisua