Trivium – In Waves
Trivium on ehtinyt urallaan viidenteen albumiinsa. Kun yhtyeen ensimmäiset levyt tulivat pihalle, kuulosti se erittäin pirteältä, mutta myöhempien levyjen myötä hävisi massojen joukkoon. Nyt julkaistava levy on saanut nimekseen ”In Waves” ja sen julkaisee Roadrunner Records.
Levyn ongelmakohdat tulevat esiin pelottavankin nopeasti. Nimittäin intron jälkeen lähtevä nimikkokappale ”In Waves” onnistuu kuulostamaan yllättävänkin raskaalta, tuoden etäisesti mieleen Fear Factoryn. Ikävä kyllä tätä iloa kestää vain noin puoli minuuttia, jonka jälkeen alkaa puhtaat lauluosuudet ja homma leviää käsiin. Jotenkin vokalisti Matt Heafy onnistuu kuulostamaan todella väsyneeltä juuri noissa puhtaissa lauluosuuksissa. Sen sijaan raskaammat osuudet toimivat yllättävänkin hyvin.
Levyn parhaiksi vedoiksi nousevatkin raskaammanpuoleiset kappaleet kuten esimerkiksi ”Dusk Dismantled” sekä ”Chaos Reigns”. Kuitenkin levyllä on aivan liikaa mitäänsanomattomia kappaleita. Esimerkkinä mainittakoon kappale nimeltä ”Watch The World Burn”, joka on jo pelottavan lähellä Nickelbackin kaltaista, radio-ystävällistä ”nössö”-rockia. Tuskinpa enää tänä päivänä kovinkaan moni on sitä mieltä, että tässä on seuraava Metallica, yhtyettä kun sen alkuaikoina verrattiin siihen kovastikin. Sen lisäksi, että levyn puhtaat vokaalit ovat todella munattomia, tekee sen kuuntelusta hieman tuskaisaa se tosiasia, että levy on aivan liian pitkä. Ilman bonusraitojakin levy on päälle 50 minuuttia ja bonusraitojen kanssa lähemmäs 70 minuuttia. Yleensä n.50 minuuttia on levylle sopiva aika, mutta tällä kertaa se on kyllä aivan liikaa.
Mainos päättyy
Tämänkin kiekon kappalemäärästä olisi voinut aivan hyvin pudottaa puolet pois. MCD-muodossa tämä olisi ollut ihan mukiinmenevä esitys, mutta nyt pituutta on aivan liikaa ja levy alkaa nopeasti puuduttamaan. Kappaleiden taso ei ole aivan sitä luokkaa, että tätä jaksaisi tunnin verran kuunnella. Yhtyeelle on kuitenkin ehtinyt kasvaa kohtalaisen vankka fani-pohja, joten varmasti tämäkin levy tulee myymään ihan hyvin. Mutta, eipä näillä näytöillä kyllä yhtye pysty lunastamaan uransa alkuaikoina siihen kohdistettuja odotuksia.
6/10
Kappalelista:
1.Capsizing The Sea
2.In Waves
3.Inception Of The End
4.Dusk Dismantled
5.Watch The World Burn
6.Black
7.A Skyline’s Severance
8.Ensnare The Sun (Bonus Track)
9.Built To Fall
10.Caustic Are The Ties That Bind
11.Forsake Not The Dream
12.Drowning In Slow Motion (Bonus Track)
13.A Grey So Dark (Bonus Track)
14.Chaos Reigns
15.Of All These Yesterdays
16.Leaving This World Behind
17.Shattering The Skies Above (Bonus Track)
18.Slave New World (Sepultura Cover) (Bonus Track)
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Juha Attola
5 comments on “Trivium – In Waves”
Comments are closed.
Arto Mäenpää
Muistan kyllä fanittaneeni yhtyettä ja taitaapa kappaleet kuten ”Rain” ja ”Pull Strings On Your Martyr” (tai jtn sinnepäin) olla edelleenkin kuunnelluimpia kappaleita omassa last.fm -accountissani. Kuuntelin levyn läpi 3 kertaa ja päädyin juuri samaan Juha kanssasi. Sielä on niitä ”pilkahduksia” muutama seassa mutta muuten tämä on valitettavasti aivan yhtä tasapaksu tekele kuin yhtyeen aikaisemmat pari levyä.
Jotenkin tuo hohto on bändiltä mennyt ja itse olen sitä mieltä että noita Coreyn huutoja pitäisi yhtyeen ehdottomasti käyttää enemmän. Sen sijaan Heafyn puhtaan laulun voisi omasta mielestäni karsia suurimmaksi osaksi kokonaan pois. Mies saisi keskittyä siihen kitaran soittamiseen enemmän, missä se todellakin on edelleen loistava. =)
josefus
bändihän tekee sellaisia biisejä mitä itse haluaa, mutta kun ne puhtaat eivät toimi niin ne ei toimi. ennen triviumhan oli rajua musiikkia huudolla, siellä täällä puhtaalla varustettuna. nykyään se on sitten sitä ’melkein’ -rajua puhtailla, huudoilla siellä täällä. ja omaan korvaani se ei vain toimi. onhan näilä uusilla levyilläkin ne muutaman v**un kovat biisit mutta ne pilkahdukset hukkuvat tasapaksuun harmaaseen massaan, harmi sinänsä.
Juha Attola
Kitarat kyllä soi ihan mallikkaasti, mutta tosiaan nuo puhtaat laulu osuudet ovat aika tylsän kuuloisia.. Ikävä kyllä tällä levyllä niitä on liikaa. Tietysti mielipiteitä on yhtä paljon kuin kuuntelijoitakin.
Arto Mäenpää
Jeps ja ne, jotka ovat Triviumin kelkkaan hypänneet parin viime levyn aikana varmasti diggailevat tästäkin tuotoksesta. Makunsa kullakin, mutta oma mielipiteeni on edelleen että ”Ascendancy” on ja tulee varmaankin olemaan Triviumin se ”paras” albumi. Ei nää uudet millään enää yllä sille tasolle.
Janne Partanen
Tai toinen ääripää, kuten The Crusade levyllä. Eli puhtaita lauluja pääosin ja soitanta sovitetaan siihen. Itelle jotenkin se The Crusade uppos, mutta ei nämä muut levyt.
Uudesta tulee vähän semmonen ”mitä ihmettä me halutaan” fiilis, mutta pitää pari kertaa kokeilla, kuten FM2000 asian ilmaisi: ”Kaikkea on kokeiltava, kaksi kertaa ja tyhjään mahaan”