Tryer ei kuole koskaan – arviossa Tampereen ylpeyden neljäs täyspitkä
Minulla on jokseenkin hauska historia Tryerin kanssa. Kuunteluinnostukseni kiihtyy aina jaksoittain, joiden välissä joko en muista bändin olemassaoloa tai vaihtoehtoisesti kiukustun siitä, etten ole kunnolla nähnyt yhtyettä livenä. Vuonna 2017 kiukutus iski moninkertaisena, kun muiden kiireiden takia en ehtinyt bändin Provinssin-keikkaa loppuun asti katsoa kuten tarkkasilmäisimmät fanini – eli varmaan minä itse – saattavat parin vuoden takaisen kesän raportistamme muistaa. Mahdollisuuden ilmaantuessa otin vastaan bändin uusimman levyn kuunneltavaksi ja ruodittavaksi. Nyt toissakesäinen harmittaa vielä entisestään.
Tryer on kohta kymmenisen vuotta rämpytellyt menemään melodista hardcorepunkiaan, ja ”Ei kuole koskaan” on bändin neljäs täyspitkä julkaisu. En ole toimituksen hartautunein sanaseppo, mutta neljännestä levystä ei sen kummemmin kliseehetkutteluita taida olla keksittykään, joten mennäänpä suoraan asiaan. Ja asiaa on.
Mainos päättyy
”Ei kuole koskaan” on ilmeisesti siten erilainen Tryer-levytys, että ainakin levyn saatekirjeen perusteella bändi on ottanut hieman vähemmän syväluotaavan asenteen säveltämiseen. Vähemmän turhaa miettimistä ja enemmän tajunnanvirtaa on homman nimi. Ja se näkyy: ”Ei kuole koskaan” on hyvinkin luonnollisesti läpi kulkeva levy. Samalta bändiltä Tryer toki kuulostaa tälläkin levyllä eikä mitään järkyttäviä harppauksia olla bändin tyylin suhteen tehty. Kaikki tutut palaset on hallussa: nopeampaa veivausta, tarttuvia melodioita ja laulaja-Jussin vähintäänkin tunnistettava laulutyyli.
Yleensä en pahemmin välitä suomen kielestä sanoitusten kielenä, mutta ”Ei kuole koskaan” on tältäkin saralta mielenkiintoinen; suomen kieli toimii levyllä hyvin. Laulaja-Jussin omintakeinen, hieman lapsenomainen laulutyyli tuo tarttumapintaa ja samaistuttavuutta sanoihin, vaikka sanoitukset ovatkin aiheiltaan hyvin vakavia. Esimerkiksi ”Ei kuole koskaan” -nimikkobiisin tsemppaava viesti mielenterveysongelmista kärsiville on lyhykäisyydessään hieno, kuten myös ”Tavat ja tarpeet” -sinkun ympäristöpuhe päivienlaskuineen.
Varsinainen musiikki ei kummempia kikkailuja tarjoa, mutta yksinkertaisemmasta musiikista on helpompi tehdä kovaa: ”Ei kuole koskaan” ei ehkä teknisyydeltään päätä huimaa, mutta eihän tänne tultu arpeggioita kuuntelemaankaan. Menoa ja melskettä löytyy vajaan puolen tunnin verran, minkä huomasin sopivan juuri sopivasti pizza-auton ajamiseen. ”Tavat ja tarpeet” tarjoilee sopivasti levyn rauhallisinta antia, sillä se onkin aiheiltaan pohdiskelevin, kun taas levyn toiseksi viimeinen kappale ”Katumusharjoitus” on se lyhyin ja äkäisin. Converge-legenda Kurt Balloun panos levyyn on tällä kertaa vain miksauksen muodossa, mutta hyvää jälkeä hänkin on jälleen kerran saanut aikaan.
Mainos päättyy
En ole juuri mikään tekemään syväluotaavia analyysitekstejä musiikin teknisistä aspekteistä tai sanoitusten vaikuttavuudesta, mutta tämän osaan sanoa: ”Ei kuole koskaan” on tähän mennessä yksi vuoden kovimpia levytyksiä ja se kannattaa kuunnella. Vaikka parikin kertaa.
9+/10
Kappalelista:
1. Omasta naamasta nuolen
2. Vaivoin ehjä, vaivoin vain
3. Pala auringosta
4. Zen
5. Maanantain armolahja
6. Tavat ja tarpeet
7. Ei kuole koskaan
8. Hunter S. Nixon
9. Mielensärajoittaja
10. Katumusharjoitus
11. Vertauskunta
Tryerin voi nähdä kuluvan viikonlopun aikana lämmittelemässä lavaa legendaariselle The Queersille, ja nämä vedot toimivat myös bändin levynjulkkarikeikkoina.
Mainos päättyy
