Tuhkimotarinan odotettu jatko – Dingon paluualbumi ”Via Finlandia” 30 vuotta

Päivälleen 10 vuotta Dingon legendaarisen debyyttialbumin ilmestymisen jälkeen, tuhkimotarina sai jatkoa ”Via Finlandia” -pitkäsoiton ilmestyessä. Orkesteri oli hajonnut kiihkeiden suosion vuosien jälkeen syksyllä 1986, ja jäsenet olivat tämän jälkeen työskennelleet kuka minkäkin projektin parissa. Neumann sekä Pepe Laaksonen tekivät yhteistyötä myös harmillisen lyhyeksi jääneessä S.E.X. -orkesterissa. Syksyllä 1992 alkoi jälleen Dingon ympärillä tapahtua, kun ”Levoton tuhkimo” miksattiin uudelleen ja remix-versio nousi suureen suosioon radiokanavien soittolistoilla.

Vuoden 1993 keväällä julkaistiin kokoelma ”Tuhkimotarina” ja huhut Dingon paluusta alkoivat voimistua. Kuulopuheista tulikin totta, ja saman vuoden kesällä Dingo palasi kuin palasikin keikkalavoille. Tosin ei tunnetuimmassa kokoonpanossaan: Pete Nuotion jäätyä tältä kierrokselta pois, koskettimiin hyppäsi ”kuudes Dingo”, eli Pave Maijanen. Syksyllä puolestaan julkaistiin toinen kokoelma nimeltään ”Sinä & Minä”, joka sisälsi kokonaan uuden biisin ”Perjantai”. Moni saattoi odottaa varovaisen toiveikkaana, tulisiko uutta materiaalia enemmänkin – ja tulihan sitä ”Via Finlandian” muodossa.

Albumin aloittaa ”Elämäni sankari”, joka lienee levyn kaikkein tunnetuin biisi ja myös oma suosikkini. Raita kuulostaa vanhalle kunnon Dingolle, uusilla raikkailla mausteilla ryyditettynä. Nimibiisi ”Via Finlandia” taas kohoaa varsin eeppiseksi teokseksi. ”Bussipysäkki” ilmentää varsin tarkasti aikansa kuvaa lauseella ”TV:ssä Kauniit ja rohkeat hiljensi tien”, eli elettiin aikaa, jolloin tiettyyn aikaan alkuillasta ei ketään näkynyt missään, vaan kansa kiirehti kotiinsa katsomaan suosittua saippuasarjaa.

Sävellyksistä ja sanoituksista huolehti jälleen Neumann, ja aikaisemmin varsin kryptiset lyriikat olivat muuttuneet hieman helpommin avautuviksi. Toisaalta vaikutti sille, että joissakin kohdissa mentiin jo liiankin helpon kautta – esimerkkinä tästä ”Rhonda Rhonda / olet kaupungin anakonda / Rhonda sinä kana / olet itse saatana / Rhonda Rhonda / sinunlaisias on monta / Rhonda olet paha / olet itse saatana”. Tämä onneksi on ainut korvaan särähtävä tyylirikko lyriikoissa.

Yksi mielenkiintoisimmista raidoista levyllä on ehdottomasti kantrihenkinen ”Ameriikassa”, jonka tulkitsee Quuppa. ”Tupakkatie” on puolestaan tehty jo 1980-luvulla nimellä ”Tobacco Road”. Olisikin varsin mielenkiintoista tietää, onko ”Via Finlandian” muista kappaleista ollut jonkinlaisia demoja tai muita aihioita jo aikaisemmin. Esimerkiksi vaikkapa ”Laulu tulevaisuudelle” tai ”Värejä” kuulostavat sille, että olisivat hyvinkin voineet tulla julkaistuksi jo ”Pyhä Klaani” -albumilla. ”Juna lähtee” kuin myös albumin päättävä ”Nähdään taas” ovat jo aiemmin mainitsemani ”Elämäni sankarin” lisäksi pitkäsoiton ehdotonta parhaimmistoa.

”Via Finlandia” on eräs teini-aikojeni kuunnelluimmista albumeista ja pidän siitä edelleen. Se on itselleni viimeisin ns. oikea kunnon Dingo-levy, johtuen lähes alkuperäisestä kokoonpanosta. Toki harmillista, että Pete Nuotio ei ollut tällä comebackilla mukana. Fanien nostalgiannälkää pitkäsoitto varmasti lievitti, ja saattoi tuoda bändille jopa uusia kuuntelijoita.