Tuhti kokonaisuus, joka vaatii hieman sulattelua – arviossa Heaven-Geminin ”Luonnonoikku”
Kuopiosta ponnistava Heaven-Gemini tarjoilee kuultavaksi debyyttialbuminsa, joka kantaa nimeä ”Luonnonoikku”. Yhtye on aikaisemmin julkaissut ”Dolores”-EP:n vuonna 2022, ja pitkäsoiton työstäminen aloitettiin heti sen jälkeen. Nyt lukuisten työtuntien jälkeen on valmista, ja lopputulos tarjoiltiin suurelle yleisölle kuultavaksi viime vuoden marraskuussa.
Heaven-Gemini yhdistelee musiikissaan useita eri tyylisuuntia. Mukaan mahtuu niin modernia metallia, thrashia, djentia, post metalia kuin rockiakin. Tyylit vaihtelevat siis biisistä toiseen ja välillä jopa saman raidan sisällä. Tästä huolimatta homma toimii ja paketti pysyy kasassa tuoden yllätyksellisyyttä hieman joka kulman takaa.
”Luonnonoikku” on konseptilevy, joka pitää sisällään omanlaisensa vision tulevaisuudesta. Albumi esittelee kuvitteellisen tulevaisuuden tilanteen, jossa viimeisetkin ihmiset ovat jättäneet pilaantuneen maapallon ja eristäneet itsensä digitaaliseen simulaatioon nimeltä Luonto. Päähenkilö, johon levyn nimellä viitataan, on puolestaan eräänlainen bugi järjestelmässä. Teemassa käsitellään myös erilaisia katsomuksia, kuten eksistentialismia, buddhalaisuutta sekä kreikkalaista mytologiaa. Tämän kaiken pohjalta asetelma ei ole kovin kevyt, mutta auttaa avaamaan pitkäsoittoa ja sen raitoja paremmin.
Omat suosikkini albumilta erottuivat viimeistään toisella kuuntelukerralla. Näistä ”Pathomania” kiinnitti huomion sävellyksellään, kun taas ”Presque Vu” ja ”Tappokasi” puhuttelivat lyriikoiltaan. Levyn puolivälin instrumentaali ”Lorem Ipsum” on hieman kevyempi tunnelmapala, jonka melodia vie mennessään. ”Pathomania”, ”Tinnitus” sekä ”Tappokasi” on julkaistu myös singleinä, ja voit katsoa niiden musiikkivideot hieman alempaa.
”Luonnonoikku” on varsin jyhkeä paketti, joka tarjoaa paljon pureskeltavaa. 12 raitaa käsittävä, yli tunnin kestoon venyvä albumi tuntuu kuitenkin tervetulleelle vaihtelulle nykyajan maailmassa, jossa keskitytään yhä enenevissä määrin yksittäisten kappaleiden tai lähes puolet lyhyempien levyjen julkaisuun. Tämä tosin hieman haastaa kuulijaa, sillä levyn pituuteen täytyy kieltämättä hieman totutella. Toki kuuntelun voi purkaa lyhyempiinkin osasiin, mutta silloin teeman eteneminen ei pääse lähellekään oikeuksiaan.
Vaikka levyn konsepti ja biisien määrä on tuhti, ei sitä kannata säikähtää. Debyyttialbumiksi kyseessä on tasapainoinen kokonaisuus, josta huokuu siihen käytetyn työn määrä, ja sitä on todellakin ollut paljon. Heaven-Gemini ei selvästikään halua päästää itseään – eikä myöskään kuuntelijaansa kovin helpolla. Yhtye on lupaava tulokas, joka erottuu nykypäivän tarjonnasta. Voisin kuvitella, että esimerkiksi vaikkapa Stam1nan ystävien kannattanee ottaa ”Luonnonoikku” kuunteluun.
Kokoonpano:
Aleksi Kokko – kitara, laulu
Mikko Soininen – kitara
Santtu Paananen – rummut
Eetu Savolainen – basso