Tukka putkella ja tinkimättömällä asenteella – arviossa Vyperan ”Race Of Time”

Ruotsalainen Vypera julkaisi viime vuonna esikoisalbuminsa, joka sai jatkoa jo tänä kesänä, kun yhtyeen toinen pitkäsoitto ”Race Of Time” ilmestyi. Vahvasti kasarirokista ja hevistä inspiroitunut Vypera on luonut uusimmasta albumistaan kokonaisuuden, joka ei kalpene esikuviensa rinnalla.

W.A.S.P., Rainbow, Icon ja Triumph – siinä muutama yhtye, jotka ovat innoittaneet vuonna 2016 perustettua Vyperaa, ja joiden vaikutus kuuluu myös ruotsalaisyhtyeen tuoreimmalla pitkäsoitolla. Vyperan ulosannista löytyy paljon niin kasarirokille kuin vanhan koulukunnan heville ominaisia piirteitä: kitaravetoiset sävellykset, yhteislauluihin kutsuvat kertosäkeistöt ja vokalisti Andreas Wallströmin korkealle kipuava ääni.

Kuten arvata saattaa ovat albumin kappaleet pääasiassa reipasotteisia, mutta mukaan on ujutettu pari pakollista verkkaisempaakin teosta. Kevyempien kappaleiden osaa toimittavat ”Stormwind” ja ”No Place For A Dreamer”, joista jälkimmäinen sisältää piristävän, funkahtavan osion. Mielenkiintoisena huomiona todettakoon myös se, että matalalta laulaessaan Wallströmin äänessä on havaittavissa samanlaisia sävyjä kuin Tygers Of Pan Tangin vokalisti Jacopo Meillellä, mikä ei ole lainkaan ikävä seikka.

Ikävä seikka on sen sijaan se, ettei ”Race Of Time” onnistu kokonaisuutena kannattelemaan kuulijan mielenkiintoa loppuun saakka. ”No Place For A Dreamer” -kappaleen jälkeen albumi ei onnistu antamaan kuulijalle mitään sellaista, jota ei olisi jo aikaisemmin pitkäsoitolla kuultu. Onneksi raivokas ”Speedin’” ja ponnekkaasti polkeva ”Slave To Love” onnistuvat albumin loppupuolella hieman herättämään mielenkiintoa tasavahvan suorituksen keskellä. ”Race Of Time” pitää sisällään runsaasti energiaa ja vimmaa mutta menettää parhaimman purevuutensa itseään toistavan sisältönsä takia.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/Vyperaofficial

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen