”Tukkarockin härskein debyytti” – klassikkoarviossa Mötley Crüen 40-vuotias ”Too Fast For Love”

Los Angelesin syntisten poikien, Mötley Crüen debyyttialbumi ”Too Fast For Love” julkaistiin 40 vuotta sitten yhtyeen oman Leathür Records -levymerkin kautta. Levyn syntymän aikaan ’sekalainen joukkio’ majaili omassa talossaan Sunset Strip -bilekadun pohjoispuolella, läntisessä Hollywoodissa. Legenda kertoo kuinka yhtye hässi, ryyppäsi ja veti menemään sen minkä musiikin teoltaan ehti. Aika usein homma tapahtui myös itse varsinaisen bänditoiminnan kustannuksella. Kesällä 1981 yhtye kuitenkin sai musiikin saralla jo jotain konkreettistakin aikaiseksi. Leathür Records julkaisi singlen ”Stick To Your Guns” / ”Toast Of The Town”, jonka 1000 kpl 7″ vinyylipainoksen yhtye jakeli hyvin ripeään tahtiin loppuun paikallisilla keikoillaan.

Puoli vuotta ensimmäisen keikkansa jälkeen, syksyllä Mötley Crüe painui äänittämään ensimmäistä pitkäsoittoaan. Albumin ensimmäiset, muutama päivää kestäneet äänityssessiot pidettiin lokakuussa 1981 äänittäjäkolmikko Gleen Feltin, Avi Kipperin ja Robert Battaglian hoteissa Hollywoodin laitamilla sijainneessa Hit City West -studiossa. Albumin uudelleenmiksauksen tulos on kuitenkin jakanut mielipiteitä. Leathürin julkaisemaan ensisingleen perusteella uusiomiksaus soi ehkä isommin mutta sisältää liikaa kaikua ja kummallisia delay-lisäyksiä, jotka jättävät äänityön viimeistelystä toivomisen varaa.

Albumin avausraita ”Live Wire” on villillä ja eläimellisellä, Mick Marsin hard rockin ydinmehua tihkuvalla kitaroinnilla vaatustamattomasti eteenpäin rouskuttava nuoruuden ylistys. Kappale oli instanttihitti ja on edelleen eräs neitseellisimmistä, vetovoimaisimmista ja ajattomimmista Mötley-biiseistä. Leen tuplabassarirumpalointi on kappaleessa lähempänä heavy metalia kuin yhtyeen missään muussa varhaisen aikakauden biisissä. Yhtyeen nyanssitajusta kertoo väliosan tempon laskeminen eteerisempään, gootahtavan melodiseen hard rockiin, josta kappaleen kiivastempoinen outro iskee myöhemmin samaa teema toistaen sisään. Tommy Leen lehmänkellokilkuttelut kappaleen välissä tuovat musiikkiin maustetta myös muualta americana musiikin puolelta. Verkkaisemmin rullaava ”Come On And Dance” taiteilee taas enemmänkin raskaammansorttisen glam rockin nuoralla sisältäen väliosassaan jopa punk cabaretin piirteitä. Kyseinen piirre korostui etenkin myöhemmässä vaiheessa Mötley Crüen uraa yhtyeen sävellystyössä.

Albumin toista ääripäätä edustaa puolestaan ”Home Sweet Home” esiasteeksi miellettävä ”Public Enemy #1″. Kappale on Alice Cooper, T-Rex ja David Bowie -vaikutteisena suoran linjan glam- ja pop-punk -kappaleena albumin imelimpien melodioiden myötä paitsi koko kiekon helpoiten tarttuvaa mutta myös hyljeksittävää osastoa. Mötley Crüelle sittemmin tunnistettavaksi ballaadien sävellystyyliksi muotoutuvan, aavistuksen barokkimusiikkivivahteisen akustisen kitaran intronäppäilyn sisältävä lupaa lopputulostaan enemmän. Kappale on valjusti hardrockaavan biisin rungon osalta sävellyksellisesti albumilta selkeiten toivomisen varaa jättäviä kappaleita. Knoppitietona mainittakoon, että poliisivoimin seattlelaisen huvipuiston karusellista mieleltään järkkyneen henkilön pakkopaitaan sitomisen ja poistamisen todistaminen innoitti basisti Nikki Sixxiä kyseisen kappaleen tekoon. Suorempiviivaista, eurooppalaistyyppistä NWOBHM -revittelyä edustava, shufflena raskaasti rockaava ”Take Me To The Top” ja B-puolen avaava albumin toinen selkeä hitti, kokonaisuudessaan albumin pisimmälle jalostunut kappale ”Piece Of Your Action” edustavat Mötley Crüen edistyksellisemmäksi kehittynyttä biisinrakennustaitoa.

Astetta jos toista kesympi ja popimpi ”Starry Eyes” on sitten kappaleena Bonnie Tylerin ja Cheap Trickin mahtipontisen melodisen power popin ja areenarockin johdannainen tunnelmointi. Tarkoitusperiltään biisi oli selkeästi albumin ”I Was Made For Loving You” ainoastaan sillä erotuksella, että siinä missä vertailukohtana mainittu Kissin iljettävä diskovatkuli nousi yhtyeen suurimmaksi hitiksi, ”Starry Eyes” jäi lähinnä vaivaannuttavaksi yleisönkosiskeluyritykseksi. – Ja varsinkin siinä kohtaa, kun Mötley Crüella olisi ollut rahkeita laittaa hanaa oikein kunnolla.

Albumin loppupäässä junttirockille tyypillisellä voimakompilla tajuntaan takova nimibiisi on semi-tarttuvasti biisin nimeä hokevaa kertosäettä lukuunottamatta sekava nippu raskaammzn Amerikan rockin jämäriffejä. Albumin päättää kaikessa siirappisuudessaan hellyyttävä ja tehokkaasti tarttuva hard rockin sekoitteinen, symbolinen murhavoimaballaadi ”On With The Show”. Biisi on yhtyeestä kertovan ’The Dirt’ -biografian mukaan Nikki Sixxin symbolinen irtiotto tunnekylmästä isästään. Kovin riitaisten kotiolosuhteiden seurauksena Frank Jr. Ferrana (Nikkin alkuperäinen nimi) karkasi kotoaan äitinsä luota alaikäisenä ja katkaisi häneen välinsä. Frankien lähdettyä kodistaan tämä koetti ottaa yhteyttä isänsä Frank sr:iin, joka oli viiltävästi tokaissut pojalleen puhelimessa, ettei hänellä ole olemassa poikaa. Niin traumaattinen kokemus oli taattu ja Frankien alter ego Nikki Sixx syntymäisillään.

Alkuperäisessä formaatissaan, 10.11.1981 Leathür Recordsin julkaisemasta ”Too Fast For Loven” vinyylistä otettiin kolme erillistä painosta ja yksi C-kasettipainos. Vuoden päästä albumin julkaisusta suurlevy-yhtiö Elektra signasi Mötley Crüen. Tuossa yhteydessä lafka halusi julkaista myös yhtyeen edellisvuonna ilmestyneen debyyttialbumin mutta ainoastaan tietyin ehdoin.

Albumi uudelleenmiksattiin Roy Thomas Bakerin (mm. Queen, Cars) valvonnan alla. Albumilta pois jätettiin myös alkuperäisellä Leathür-painoksen ensisinglenä julkaistu, puolivillaisen käppäinen sleaze-rock-turhuus ”Stick To Your Guns”. Elektran vaatimuksesta myös ”Come On And Dance” äänitettiin alkuperäisestä lyhyemmäksi sovitettuna versiona albumille. Lisäksi albumin jo lähtökohtaisesti sekavasta nimikkobiisistä editoitiin sen slovarimaisen bassoriffin johdattelema introsäkeistö pois. Myös albumin kannen tekstinasettelut kokivat tiettyjä muutoksia.

Albumin retusoitu Elektra-versio löysi tiensä kauppojen hyllyille loppuvuodesta 1982. Kaksi kuukautta ennen remiksatun version julkaisua Mötley Crüe lähti tien päälle promotioimaan albumiaan. Elektra päätti painattaa Kanadan markkinoille erän Leathür -version vinyyliä mutta omalla logollaan varustettuna, turvaten näin levyn saatavuuden Kanadan kiertueen aikana.

Vuoden 2003 Mötley Recordsin julkaistulle, ”Too Fast For Loven” remasteroidulle uusintapainokselle lisättiin albumin Elektra-versiolta pois jätetyt kappaleet, samoissa sessioissa Mötley Crüen varsin toimivasti coveroima, yhtyeen alkuaikoina Nikki Sixxin fanittaman powerpop-yhtyeen The Raspberriesin biisi ”Tonight” ja ”Stick To Your Guns” -singlen B-puolena julkaistu, hieman kasvoton hard rock-rykäys  ”Toast Of The Town”. Myös albumin nimikkobiisin kokonainen versio ja San Antoniossa sittemmin taltioitu liveversio ”Merry Go Aroundista” oli sisällytetty mukaan.

Eiektran julkaistua ”Too Fast For Loven”, albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200-listalla korkeimmillaan sijalle 77. Albumi saavutti kuitenkin ajan saatossa platinalevyyn oikeuttavan miljoonan myydyn fyysisen albumin rajan. Se on myös noteerattu suurten rock-lehtien kuten Revolverin, Guitar Playerin, Consequence of Soundin ja Ultimate Classic Rockin levyrankkauksissa erääksi kaikkien aikojen parhaimmaksi glam metal -albumiksi. Rolling Stonesin kaikkien aikojen metallialbumiäänestyksessä se rankattiin sijalle 22.

Albumin teon aikaan Mötley Crüe oli rock-yksikkönä vielä varsin raakile ja Vincen laulukin vikisee paikoin rasittavan epävireisenä. Mukana sillä on kuitenkin jo alkuvaiheessa aimo annos näytönhalua, vallatonta uhmakkuutta ja häpeilemätöntä kukkoilua, mutta myös orastavaa erinomaisuutta. Vai mikä muu yhtye muka uskaltaisi lainata Rolling Stonesin klassikkoalbumin, ”Sticky Fingersin” kantta omiin tarkoituksiinsa näinkin härskisti ja pokkana?