”Tuo aivan tipan linssiin, kun ajattelee, että juuri nämä mielet ovat saaneet aikaan tasan tällaisen levyn” – Haastattelussa Denigrate

Uusimaalainen Denigrate perustettiin jo vuonna 1996, jolloin maailma oli melko erilainen paikka toteuttaa tarkkanäköisyyttä, melankoliaa sekä raskasta pohjavirettä yhdistävää metallia. Siltä pohjalta bändi on yhä edelleen olemassa mutta laulajan vaihdoksen sekä uuden vuosikymmenen myötä nyt vähemmän uinuvana hirviönä kuin koskaan aikaisemmin. Liki 30 vuotta sitten perustettu yhtye julkaisee marraskuun 29. päivä neljännen albuminsa ”To the Goddess Unknown”. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kertomaan bändin kuulumisia ja tulevan albumin valmistumisesta.

Hei, Denigrate! Kuka vastaa kysymyksiimme, ja miten syksy on mennyt?

Galzi Kallio: Syksy niin kuin kaikki muutkin vuodenajat tuntuvat tulevan ja menevän nopeasti, ja sitten ollaankin jo seuraavassa kvartaalissa, johon olisi pitänyt keritä tekemään sitä ja tätä, mutta se meni jo!

Levyn julkaisun odottelu on sitä vastoin aina hieman pitkäveteistä, kun biisit on tehty jo aikoja sitten julkaisusta niin kuin toki kuvioon kuuluukin. Baltiassa käytiin tuuttaamassa livenä uutta matskua ja hakemassa fiilistä. Menojalka alkaa vipattaa välittömästi, kun saadaan tehdä livehommaa!

Tuleva “To the Goddess Unknown” -albumi julkaistaan 29. marraskuuta. Mitä uudelta levyltä on odotettavissa?

Galzi: Levy on tehty nyt sillä mielellä, että on death metalia ja doomia. On raskasta kuin perkele MUTTA on myös sellaista ilmaisun vapautta siellä hauraammassa päässä, jota ei olisi nuorempana miehenä kehdannut soittaa ja laulaa, kun silloin ajatteli, että tuollainen himmailu on turhaketta. Nykyään säveltäjä-Sepot hakevat sellaista hienovaraista balanssia, jonka ääripäiden väliin mahtuu sinfoniaa ja metakkaa, jota laulajana vain ihmettelee huuli pyöreänä aina puolivalmiissa pöydässä.

Levyllä on nyt niin herkullista sävelmaailmaa, että voin täysin puolia ottamatta vakuuttaa, että vaikka monessakin biisissä hätyytellään seitsemän minuutin rajapyykkiä, tuntuu, että ne loppuvat melkein kesken. On siellä eräs ihan huikea hittimittainen ”Under Ether” -biisikin, mutta minun suosikkejani Denigraten matskussa ovat ne monipuoliset eepokset.

Millaista palautetta olette ehtineet saada tähän mennessä julkaistuista kappaleista? Onko palaute ollut sellaista kuin odotitte?

Galzi: Palaute on ollut hyvää ekasta ”Crystal Rest” -sinkusta lähtien, ja se nimenomaan laitettiin haastamaan kärkeen hitaana ja pitkänä murisijana. Seuraavat sinkut olivatkin keskenään mahdottoman erilaisia, jotta saatiin se levyn monipuolisuus, jota tässä kontekstissa on ylipäänsä harjoitettu, kuuluviin. Liekö sillä tekemistä asian palautteen kanssa, että kun ollaan itse lapsenomaisen tyytyväisiä levyyn eikä toimita pakotettuina mihinkään suuntaan tai miltään taholta, kuuluu se sitten lopputuloksessa.

Mielestäni latvialainen miksaaja kiteytti Denigraten olemuksen taannoin hienosti, harmi kun en saanut dokumentoitua sitä: ”Jos minulla olisi kaavio, mistä kaikesta siisti bändi koostuu, voisi Denigrate lukea joka kohdassa”. Mikä onkaan parempi tunnustus kuin se, että joku tulee sanomaan ”hei, onpa siisti bändi”!

Miten kirjoitus- ja äänitysprosessit sujuivat? Oletteko muuttaneet toimintatapoja vuosien kuluessa?

Galzi: Sen verran sanon, että toiminta sekä sävellys- että äänitysrutiineissa on kiitollisella tasolla sekä briljantin edellisen lätyn ”Blackguardin” kanssa, jolla olin ekaa kertaa bändissä mikin varressa että tämän uutuuttaan kiiltävän ”To The Goddess Unknown” -albumin kanssa. Albumit tehtiin keskenään aika samalla, tehokkaalla prosessilla hieman tahoillamme, paljon yhdessä, suurella koheesiolla. Poissaolollaan loistavat ne ajat, kun päivän työmäärällä saadaan pari minuuttia valmista. Otetaan sitten paskanjauhannat eri kalenteriin, ovathan nekin toki tarpeellisia…

Milloin albumin kirjoitus alkoi? Onko kappaleet tehty tarkoituksella juuri tälle albumille, vai onko joukossa muutakin materiaalia?

Galzi: 98,5% kaikesta levyllä kuultavissa olevasta on tehty juuri tätä lättyä varten. Tuo loppu prosenttiosuus, sävellys- tai sanoituspuolella, on aina mukava täyttää joillain jutuilla, jotka on jätetty aikanaan paitsioon joko keskeneräisenä tai muuten sopimattomana. Tässä kohtaa blandista asiat sitten kerrostuvat tavalla, joka on mahdollinen, kun luodaan jotain uutta. On tavallaan mahtava tiedostaa, että ollaan kaukana tyhjän päältä.

Mikä on mielestänne vaikein vaihe albumin tekemisessä? Entä helpoin tai miellyttävin?

Galzi: Lätyn tekemiseen syöksyy aina ilolla! Vaikeinta on kai sitten se tiivistäminen, vaikka biisien mitoissa se ehkä kuulostaa enemmän vitsiltä. Tai tottahan se oikeastaan on, eihän me osata tiivistää! Eli ei ole sitäkään ongelmaa, heh! Ai niin ja promokuvat! Niistä puhutaan aina liian vähän, ne ovat helvetin vaikeita…

No vähän totisemmin, juttujen poisjättäminen kokonaisuuden takia lienee haasteellisinta, missä tulee se ryhmän tärkeys esiin. Saadaan ne omat luulot sitä kautta sopivaan mittasuhteeseen.

Kun levy on sellainen, jonka pystyy allekirjoittamaan, seuraa siitä vaihtelevasti keikat, kaupungit, roudaukset sekä uudet ja vanhat tuttavuudet. Ja se yhtälö, jonka tässä tapauksessa saa valmiiksi ja aikaan viisi hahmoa. Sehän tuo aivan tipan linssiin, kun ajattelee, että juuri nämä mielet ovat saaneet aikaan tasan tällaisen levyn.

Tulevalla albumilla on varsin henkilökohtaisista asioista alkunsa saaneita kappaleita kuten “Crystal Rest”. Onko se ollut kirjoitustapa myös aikaisempien albumien kohdalla?

Galzi: Sävellystyöt tapahtuvat suurimmassa osin herrasmiehien Nummela ja Riekki päädyssä. Lähtökohta biiseille on useimmiten se, että sieltä muovautuu tunnetila tai ajankohta vaikka pianonuottien tai skittariffien muotoon. Siitä sitten rytmiryhmää kohden.

Viimeistään sen jälkeen käydään tai ei käydä keskusteluja fiiliksistä ja toiveista laulajan kanssa, joka – kaiken elävän luojalle kiitos – on vapaa tässäkin orkesterissa tekemään omat parhaat mahdolliset ratkaisunsa siitä, miten sävellystyö mahdollisimman vähän kärsisi vokalistin edesottamuksista.

Mitä lyriikkateksteihin tulee, pyrin ottamaan huomioon taustatarinan, mikäli sellainen on, ja kasaamaan tekstin niin suuresta määrästä lähdemateriaalia kuin ehdin kulloinkin ottamaan haltuun. Idea on se, että tietäen, mikä työmäärä biisin sävellyksessä on, ei tekstejäkään mennä heittämään minuutissa jostain tekoälysovelluksesta.

Miltä keikkakalenteri näyttää? Pääseekö uusi albumi pian livesoitantaan?

Galzi: Kalenteri näyttää aina liian väljältä, jos minulta kysytään! Eritoten Suomen keikkamyyjille HUOMIO: täältä doom-bändi nyt talliin!
Juuri ennen lätyn julkaisua tapahtui tuo Baltian-minirundi, jossa uusia biisejä raavittiin hyvässä määrin ja todettiin, että ne ovat kunnossa.

Nyt taisi hetkeksi Samulin (rumpali) jalka kampittaa livehommat. Häneltä napsahti jänne koivesta, joten varmuudella toteutetaan loppukeväästä 2025 ensimmäiset livevedot sekä koto-Suomessa että ulkomailla. Suunnitelmaa on joka toiseen suuntaan.

Mitä Denigraten tulevaisuuden suunnitelmiin ja tavoitteisiin kuuluu, onko uusia vielä tehtynä?

Galzi: ”To the Goddess Unknown” on meille itsellemme jo vanha levy, joten aletaan painaa uutta heviä läppärille ennemmin kuin myöhemmin. Toki sen verran maltetaan, että pistetään jokin valtaisan rajattu To The Goddess Unknown -paita ja vinyylipainos ulos ensi vuonna.

Tekemisen eetos on saatu nyt kohdilleen, joten annetaan palaa siinä määrin, ettei kiikkustuolissa sitten jäkätetä, että nimenomaan sitä Denigratea olisi pitänyt katsoa, että mihin se menee. Sekä livenä että levyllä. Taitaa joka jannulla olla muitakin projekteja, ja niitähän pitääkin olla, koska ne ruokkivat toisiaan, eikä tylsyyskään tule vaivaksi.

Haluatko vielä lopuksi lisätä jotakin Kaaoszinen lukijoille?

Galzi: Kiitos mielenkiinnosta! Kiitos, että kuuntelette! Kuunnelkaa jatkossakin ja TOIVOKAA meitä keikoille, niin me tulemme!