Tuleeko Temple Ballsista seuraava Suomen kansainvälinen rock-yhtye? – arviossa yhtyeen kolmas albumi, ”Pyromide”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 6.4.2021

Kotimainen Temple Balls julkaisi vuonna 2017 ”Traded Dreams” -debyyttialbuminsa, jonka jälkeen meno ei ole hiipunut, vaan päinvastoin kiihtynyt. Vuonna 2019 yhtye julkaisi ”Untamed”-albuminsa ja nyt kaksi vuotta myöhemmin, Temple Ballsin kolmas pitkäsoitto näkee päivänvaloa. Konsepti 16. huhtikuuta julkaistavalla pitkäsoitolla on sama kuin kahdella edeltävälläkin: levyllä on melodista hard rockia, joka saa hymyn huulille.

Kotimainen rock-musiikin kenttä on saanut nauttia vuosi toisensa jälkeen kyvykkäistä rock-yhtyeistä. Kansainväliselle tasolle on yltänyt valitettavan harva, ja kun Santa Cruzin lupaavasti alkanut urakin näyttää kariutuneen, ei Suomesta ole viime vuosina päästy viemään rockia maailmalle juurikaan. ”Pyromide”-albumia kuunnellessa mieleen nousee väistämättä ajatus, voisiko Temple Balls olla seuraava kansainvälisille vesille suuntaava rock-yhtye? Niin voi taatusti käydä, mikäli olosuhteet pysyvät suotuisina.

”Pyromide”-albumilla jutun juoni on yksinkertainen. Jälleen kerran Temple Balls on luonut pitkäsoiton verran melodista, tarttuvaa hard rockia, jota kuunnellessa ei voi jäädä huonolle tuulelle. Jo albumin aloittavasta ”Thunder From The North” -kappaleesta käy ilmi, että Temple Balls on valmis valloittamaan suuret festariyleisöt kun aika on jälleen kypsä massakonserteille. Aloitusraita on kuin julistus, että ”täältä Pohjolasta kajahtaa”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kun albumi on saatu kunnolla käyntiin ”Thunder From The Northin” myötä, vauhtia on turha hidastaa, joten Temple Balls jatkaa hyväntuulisesti rokkailen aina ”Fallen Youth” -kappaleeseen saakka. Sen jälkeen tunnelma muuttuu hieman tummemmaksi, kun pikkutuhma ”Bad Bad Bad” valloittaa tärykalvot. ”What Is Dead Never Dies” jatkaa synkemmissä tunnelmissa sanoitusten suhteen, ja kappaleesta onkin luonnollista tehdä siirtymä ”Unholy Nightiin”, joka on nimestään huolimatta yllättävän riehakas.

Kuten jokainen itseään kunnioittava rock-yhtye, myös Temple Balls on sisällyttänyt uusimmalle pitkäsoitolleen balladin. Tätä virkaa toimittaa kosketinsoittimien hillitysti säestämä ”If Only I Could”, joka kasvaa kertosäkeistöissä majesteettimaiseksi. Vokalisti Arde Terosen mahtavat lauluosuudet saavat tuekseen muiden jäsenten yhteislauluosuudet, jotka nostattavat tunnelmaa entisestään. Jottei kuuntelijalle jäisi kaihoisa mieli, pyyhitään mahdolliset kostuneet silmäkulmat ”Something To Die For” -kappaleen myötä.

Temple Balls on selvästi kypsynyt ajan myötä. Vuonna 2017 julkaistu ”Traded Dreams” oli hyvä pelinavaus, ja vaikka kyseessä oli esikoispitkäsoitto, oli Temple Ballsilla jo silloin visio itsestään. Nyt tuo visio soi ja loistaa entistä kirkkaammin, lähes täydellisesti. Levyllä on runsaasti hyvää sisältöä, ja keskiössä on energinen rokkaaminen. ”Pyromide” on vakuuttava hard rock -albumi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen