Tuleva klassikko – synttäriarviossa CMX:n progejärkäle ”Talvikuningas”
Olipa CMX mielestäsi tekotaiteellista roskaa tai yksi suomirockin suuruuksista, niin tasapaksuudesta yhtyettä ei ainakaan voi syyttää. Yli 30 vuotta kestäneeltä uralta kun löytyy niin punk-henkisiä repäisyjä, ilmavampaa poprock-kamaa kuin sitä perinteistäkin rokkia, eikä bändin tyylikirjosta ole siltikään mainittu kuin osa. Vuonna 2007 julkaistu ”Talvikuningas” ei myöskään tyytynyt tavanomaisimpaan ilmaisuun, sillä massiivinen albumi on väkevällä scifi-teemalla marinoitu progejärkäle. Kaiken lisäksi albumin meriitit eivät jää kunnianhimoisen idean asteelle, vaan kokonaisuus on yksi yhtyeen vahvimmista koskaan.
”Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen”
”Talvikuningas” on vahvasti tarinaansa nojaava teos, jonka keskiössä pyörii kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva Talvikuningas -saaga. Sinällään tarina on täynnä hyvinkin perinteistä tieteiskirjallisuus-kuvastoa avaruusvalloittajineen ja tähtilaivoineen, mutta albumin tekstipuoli on hyvin vakuuttavasti toteutettu. Tekstit taipuvat moneksi, ja näistä vastannut A.W. Yrjänä tyhjentää systeemistään kaikki enemmän ja vähemmän kliseiset teemaan sopivat aiheet: on tappajasatelliitteja, neutronitähtiä, lateraanimyrskyjä sekä Orionin kansannousua, mutta tarina esitetään niin vakuuttavalla intensiteetillä, ettei se missään vaiheessa tunnu vanhojen ukkojen lapselliselta scifi-höpinältä. Suomen kieli taipuu harvemmin näin sujuvaan muotoon – erityisesti kun sanavarasto on täynnä kielellemme hieman vieraampaa termistöä – mutta Yrjänä on saanut tekstit soljumaan upealla tavalla. Harvan albumin äärellä jaksaa edes kiinnittää erityistä huomiota sanoituksiin, mutta ”Talvikuninkaalla” ne toimivat niin hyvin, että parhaita katkelmia on pitänyt ripotella myös tämän arvostelun joukkoon.
Mainos päättyy
Albumin tarinaa ei myöskään pureskella liian helposti sulavaan muotoon, sillä kokonaisuus koostuu kronologisesti etenevän juonikaaren sijaan irtonaisista katkelmista, jotka sitovat tarinan punaisen langan välillä selvemmin ja välillä vähemmän selvemmin yhteen. Tämänlaisen lähestysmistavan ansiosta kiinnostus tarinaa kohtaan nousee vieläkin suuremmaksi, ja albumi suorastaan vaatii, että sen etenemistä seurataan sanoitusten kanssa, jotta palapelin palaset saadaan liitettyä yhteen. Tämä on ollut selkeästi myös yhtyeen tiedossa, sillä ”Talvikuningas” julkaistiinkin aikoinaan 8000 kappaleen rajoitettuna erikoisversiona, jonka mukana tuli upeasti kuvitettu kansilehtinen, jonka kuvasto täydensi tarinaa yhdessä sanoitusten kanssa. Eikä tähänkään tyydytty, sillä visuaalisuus vietiin uudelle tasolle ”Punainen komentaja” -kappaleen animoidulla musiikkivideolla, joka tiivistää albumin tarinan hienolla tavalla videomuotoon. Näin suuruudenhullu visio saa harvemmin ympärilleen yhtä onnistuneen toteutuksen.
”Kerran jäätyy kaikki aine
pimeys ottaa omakseen
joka hiukkashitusen
ja entropia lakaisee
peilin tyhjäks fotoneista
muistoista ja tallenteista
avaruus on tyhjä taulu, aika loputon”
Yksi syy tarinan rikkauteen on se, että Yrjänä oli luonnostellut sen ympärille kokonaisen maailmaan, josta tarinan eri osaset on ammennettu ja saatettu levyllä kuultavaan muotoon. Tätä työtä oli tarkoitus jatkaa myös kirjan muodossa, joka olisi osaltaan tarjonnut lisää vastauksia kertomuksen koukeroihin, mutta valitettavien tapahtumien johdosta projekti on jäänyt tauolle – Yrjänän asuntoon vuonna 2011 tapahtuneen murron seuraksena kun hävisi arvotavaroiden lisäksi myös paljon työn alla ollutta materiaalia. Täytyy vain toivoa, että tarinalle saataisiin joskus jatkoa, sillä kyseessä on tällaisenaankin yksi kotimaisen tieteiskirjallisuuden mielenkiintoisimmista teoksista, joten olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka tarinaa täydennettäisiin kirjan muodossa.
Onnistuneen tekstipuolen lisäksi myös itse musiikki on erityisen laadukasta. ”Talvikuningas” ilahduttaa monipuolisuudellaan: tarjolla on pitkännäpeitä proge-eepoksia (“Kaikkivaltias”), tiukkoja punk-rypistyksiä (“Resurssikysymys”), metallisempaa ilmaisua (“Punainen komentaja”) kuin kaunista tunnelmaakin (“Langennut valo”). Vaikka albumi venyy kestoltaan yli tuntiin ja kappaleita on tusinan verran, ei kokonaisuus missään vaiheessa pääse puuduttamaan. Progressiiviset elementit näkyvät kappaleiden rakenteissa, mutta tyhjänpäiväiseen soitinkikkailuun ei sorruta, ja homma hoidetaan mammuttimaisesta konseptista huolimatta kompaktisti kotiin. CMX on ollut täydessä iskussa sävellyspöydän äärellä, ja yhtye onnistuu suurellisesta ideasta huolimatta kuulostamaan vain itseltään. Erityismaininnan ansaitsee vokalistin tontilla keikkuvan A.W. Yrjänän äänenkäyttö, joka toimii levyllä erityisen hyvin. Kuunnelkaa vaikka miehen ulosantia ”Vallan haamut” -kappaleessa, jonka tunteenpalolla vuodatettu alku lukeutuu yhdeksi albumin komeimmista hetkistä.
”Kamaran tulinen pätsi on laavaa
yllämme taivas kuin lyijyä valuu
viimeisen taistelun kunniapaikalla
vartiojoukkue seisoo ja kaatuu
palavin vaattein ja halkeillein huulin
me hidasta tanssimme viimeistä virttä
kuinka on elävä suonissa veri
ja liekit kuin kylmää terästä”
Mainos päättyy
Albumin ainoat murheet liittyvät sen ympärillä julkaisun aikoihin kiertäneisiin tietoihin, joiden mukaan kokonaisuus olisi ”yksi suuri kappale”. Tämä on itsessään osittain tuulesta temmattua huttua, sillä vaikka kappaleet sulautuvat saumattomasti toisiinsa, ovat nämä silti täysin omia teoksiaan, joita pystyy helposti kuuntelemaan yksittäisinä irtopaloina. Toki pitkin albumia toistetaan tiettyjä teemoja, mutta ne eivät ole niin ilmeisiä, että vaikutelma yhdestä suuresta kappaleesta syntyisi. Enemmänkin osioiden toisto synnyttää mielikuvan yhtyeestä, joka yrittää tämänlaisella tarkoituksenhakuisella kikkailulla tehdä albumista sen yhden kokonaisuuden, ja tätä kautta todellisen erikoisuuden, vaikka lopputulos on paljon enemmän kallellaan perinteisen konseptialbumin suuntaan.
CMX on osoittanut vuosien aikana osaavansa tehdä erilaisia levykokonaisuuksia laadun siitä kärsimättä. ”Talvikuningas” jalostaa yhtyeen parhaat puolet yhdeksi toimivaksi paketiksi, jossa on sopiva ripaus yhtyeelle tuttua suuruudenhulluutta. Vaikka CMX on tietyllä tapaa menneisyytensä vanki, jolta odotetaan keikoilla ne pakolliset ”kultanaamiot” ja ”kirosäkeet”, on ihailtavaa, miten bändi jaksaa edelleen yllättää ja tehdä tasaisen laadukasta jälkeä studion puolella. ”Talvikuningas” lukeutuu yhdeksi yhtyeen kunnianhimoisimmista ja parhaimmista albumeista, josta ei löydy huonoja puolia, vaikka kiekkoa kääntelisi miten päin tahansa. Jos levyä ei vielä tässä vaiheessa voi kutsua klassikoksi, on se teos, joka varmasti ajan myötä nousee kyseiseen arvoon. ”Talvikuningas” on yksi parhaista kotimaassamme koskaan tehdyistä levyistä.
”Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen
ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille
ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa
ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu,
puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain”
Kappalelista:
- Kaikkivaltias
- Resurssikysymys
- Pretoriaanikyborgit
- Vallan haamut
- Tähtilaivan kapteeni
- Kosmologisen vakion laulu
- Parvatin tietäjä
- Punainen komentaja
- Langennut valo
- Quanta
- Rusalkai
- Kaikkivaltiaan peili
Lainaukset: CMX – Talvikuningas