Tulinen metalli-iltama Pohjois-Savon sydämessä – Sabaton, Babymetal ja Lordi Kuopio-hallissa 20.5.2023

Keväisen lämmin Pohjois-Savo muuttui viime lauantaina 20. päivä toukokuuta lähes infernaalisen kuumaksi helvetinpätsiksi, kun Ruotsin ikioma sotakone Sabaton toi liekehtivän “The Tour to End All Tours” -kiertueensa Kuopioon. Kuopio-hallissa nähtiin pääbändin lisäksi kotimainen hirviörokkaaja Lordi sekä Japanilainen pop metal -outolintu Babymetal.

Kuopio-halli osoitti olevansa niin sijainniltaan kuin kokoluokaltaan toimiva konserttipaikka myös tällaisten hieman isompien keikkaelämysten järjestämiseen. Paikalle pääsee helposti jalan tai julkisilla, lisäksi hallin lähettyviltä löytyy kohtuullisen kävelymatkan päästä reilusti pysäköintitilaa. Tätä tilaisuutta varten hallin suurelle kentälle oli rakennettu festarihenkisesti saniteettitilat bajamajojen muodossa ja anniskelualueelle oli rajattu oma soppensa hieman etäämmäksi lavasta. Myös istumapaikkoja löytyi yhdeltä seinustalta. Tilaa oli runsaasti, mutta silti tunnelma säilyi miellyttävän intiiminä. Käsittääkseni Kuopio-hallissa ei hirveästi järjestetä ainakaan raskaampia musiikkitapahtumia, joka on todellinen sääli: Sabatonin keikka vahvisti, että puitteet tällaiselle ovat enemmän kuin mallillaan. 

Iltaman suurimmat napinat liittyvät lähinnä sisään- ja ulospääsyyn. Puolisen tuntia ennen illan ensimmäisen esiintyjän keikan alkamista paikalle saapunut törmäsi jonoon, joka luikerteli hyvän matkaa hallilta pois päin. Onneksi keli oli komea ja seurakin mitä mainiointa, joten reilun kolmen vartin mittaiseksi venynyt odottelu sujui niin hyvin kuin jonotus ylipäätään voi sujua. Jälkikäteen harmitusta aiheutti kuitenkin se, että sisäänpääsy olisi voinut olla hieman jouhevampaakin. Koko porukka jonotti yhdelle ja samalle ovelle, vaikka (liian myöhään tehtyjen) näköhavaintojeni mukaan tarjolla olisi ollut myös toinen sisäänpääsy. Tänne yleisöä ei kuitenkaan aktiivisesti ohjattu, joten väkijoukko seisoi jonossa tarpeettoman pitkään. Myös keikan jälkeen ulospääsyssä oli omat murheensa, sillä toinen uloskäynneistä oli suljettu ja koko hallissa oleva ihmisjoukko joutui ahtautumaan pihalle yhden uloskäynnin kautta, joka hidasti prosessia merkittävästi. Eivät nämä ongelmat iltaa pilanneet, mutta paremminkin nämä osa-alueet olisi voinut hoitaa.

Jonottamisen myötä illan avausakti Lordi jäi siis lähes kokematta. Viimeiset pari siivua keikasta kerkesi kuitenkin kuuntelemaan, eikä yhtyeen toimituksessa ollut mitään vikaa. Keikan päättänyt ”Hard Rock Hallelujah” raikasi edelleen komeasti yleisön fiilistellessä koko kansan tuntemaa biisiä näyttävästi pukeutuneen hirviöpoppoon levittäessä hevimetallin ilosanomaa varmoin ottein. Herkullisen lisämausteen esitykseen tarjosi yhtyeen keulilla häärivä Mr. Lordi, jonka veikeän arkisesti vetämät välispiikit luovat huvittavan kontrastin sille uhkaavuudelle, jonka hirviöjoukko ulkonäöllään synnyttää. Tämä luo bändin keikkoihin oman lisäkerroksen, joka alleviivaa hienolla tavalla sitä omalla tyylillä tekemisen mentaliteettia, josta Lordi on tullut tunnetuksi uransa aikana. Keikan päätteeksi annetut suosionosoitukset osoittivat, että yhtyeen ilmaisu puree edelleen myös suurempaan yleisöön.

Lordin jälkeen lavalle kipusi Babymetal. Myönnetään heti kättelyssä, että odotin yhtyeen näkemistä jollain tasolla jopa enemmän kuin illan varsinaista pääesiintyjää. Lämpenin yhtyeelle pitkän kipuilun jälkeen muutama vuosi takaperin ilmestyneen ”10 Babymetal Years” -kokoelmalevyn myötä, jolla kuultu älyvapaa, tarttuva sekä pirteä pop/metal-yhdistelmä kaappasi vastustamattomalla tavalla mukaansa. Tästä syystä olikin erityisen kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvästä meiningistään tunnetun japanilaisryhmän musiikki toimii livemuodossa.

Ja kyllähän Babymetal tarjosi juuri sitä, mitä siltä odottikin. Bändi tykitti tiukan puolituntisen setin, josta löytyi sopivassa suhteessa niitä tunnetuimpia kappaleita sekä tuoreimman“The Other One”-täyspitkän biisejä. Taustayhtye esiintyi anonyymisti maskit kasvoillaan kuin Ghost konsanaan, mutta tehokeinon tarkoitus on epäilemättä nostaa eturiviin bändin keulilla heiluva neitotrio, joka toimii yhtyeen sieluna ja äänenä. Tämä kolmikko tarjosikin juuri sitä veikeää ja sydämellistä outoilua, josta bändi on tullut tutuksi: raskasti jyräävien taustojen päälle hoilotettiin korkealta ja kovaa japanin murteella, välillä jorattiin ja tanssittiin sekä liikuttiin pitkin lavaa tiukan koreografian mukaisesti. Monelle moinen kummallisuus ei varmasti maistu, mutta jos yhtyeelle antaa mahdollisuuden ja sitä kuuntelee avoimin mielin, niin lopputuloksesta on pakko nauttia. Vaikka poppoon artikuloinnista ei ymmärrä mitään, niin silti yhtyeen hyväntuulista ja poikkeuksellista ilmaisua seuraa hymy huulilla ja mukana nyökytellen – olisipa tuota välillä tehnyt mieli hypätä moshpitin syövereihin tiukimmin paahtavien vetojen aikana. Kuten monta kertaa Babymetalin kohdalla on tullut todettua: mistään en mitään tajunnut, mutta silti nautin jokaisesta hetkestä. Tätähän on pakko päästä kuuntelemaan livenä uudemman kerran heti, kun tämä on vain mahdollista!

Illan pääesiintyjä Sabatonin aloittaessa keikkansa Kuopio-halli oli täyttynyt kiitettävästi. Tämän myös tunsi nahoissaan, sillä koko päivän porottanut aurinko yhdessä hallissa olevan ihmismassan kanssa tekivät Kuopio-hallin ilmanalasta lähes trooppisen. Eikä Sabaton tarjonnut yleisölle tähän helpotusta, sillä heti keikan ensimmäiset vedot iskivät tiskiin sellaiset pyropaukut ja liekkisuihkut, että lämpömittareiden lukemat räjähtivät nopeasti käsittämättömiin lukemiin. Vaan tämä ei tahtia haitannut. Kuopio-halliin jonottanut ja keikkaa odotellessa hikoillut yleisö sai nauttia konsertista, josta ei uupunut näyttävyyttä, toimivia kappaleita tai hyvää meininkiä.

Settilista oli rakennettu hyvällä maulla. Painotus oli odotetusti tuoreilla EP-julkaisuilla sekä uusimmalla “The War to End All Wars” -täyspitkällä, joiden anti kaappasi settilistasta leijonanosan. Joillain kiertueilla tällainen tuoreimman levyn painotus saattaa usein tarkoittaa kattausta huonoja biisejä, jotka vievät paikan joltakin vanhemmalta ja paremmalta kappaleelta. Tällä kertaa moisesta ei ollut puhettakaan, sillä kipaleet kuten “Soldier of Heaven”, “Stormtroopers” sekä vaikkapa “Christmas Truce” soivat yhtä komeasti, kuin ikivihreämpää hittiosastoa edustaneet huippuvedot “Primo Victoria”, “Swedish Pagans” sekä “To Hell and Back”. Settilista oli kaikinpuolin erinomaisesti rakennettu, sillä menevämpää ja vauhdikkaampaa antia tasapainotettiin rauhallisemmin takovalla mahtipontisuudella sekä myös hitaammalla fiilistelyllä. Tykkäsitpä Sabatonin ilmaisusta missä muodossa tahansa, niin pettyä ei tarvinnut.

Vakuttavaa biisikattausta täydennettiin lavashow’lla, josta löytyi monenlaista silmäkarkkia. Sabaton on aina luottanut esityksissään näyttävyyteen ja keikoilla on kiertänyt mukana jos jonkinlaista sotatematiikkaa uhkuvaa rekvisiittaa, mutta homma on noussut aivan uusiin sfääreihin sitten sen jälkeen, kun yhtyeen edellisen kerran todistin livemuodossa Tuskassa 2017. 

Lava oli täynnä sotaisaa rekvisiittaa panssarivaunusta ja konekivääreistä piikkilankoihin, liekkisuihkujen määrässä ei pihistelty ja varsinkin konsertin alkuun lauottiin ilmoille sellaiset paukut, että enemmänkin metallikeikkoja kolunnut fanipoika hätkähti ja joutui hieraisemaan epäuskoisena päätään. Välillä hommassa oli jo varsinaisen metalliteatterin elkeitä, sillä monessa kohtaa lavalla pyöri avustajia pukeutuneena kappaleiden teemoihin sopien. Erityisen pitkälle tämä vietiin “Father”-viisun aikana, jolloin hommassa oli jo jonkinlaista käsikirjoitustakin yhden avustajan vetäessä Fritz Haberin roolia lavan etuosassa. Sabaton on paisuttanut live-elämyksen vakuuttavalla tavalla eri suuntiin, jonka myötä keikkakokemus tarjosi aidosti jotain kaikille aisteille. Tämä tehtiin kuitenkin hyvällä maulla, jonka ansiosta kokonaisuus toimi ja pelasi hienolla tavalla yhteen itse musiikin kanssa.

Sabatonin keikka oli kaikinpuolin upea elämys, joka osoitti, että Ruotsin sotakone on tätä nykyä vahvassa iskussa. Tekemisessä on vahvaa ammattitaitoa, homma rullaa mainiosti ja settilistoista on mahdollista rakentaa jos jonkinlaisia hittisuoria. Kuopion keikka merkitsi myös tämän kiertueosuuden viimeistä konserttia, jonka myötä tekemisessä oli vahvan suorittamisen lisäksi ekstrapilkahdus huumoria ja hyväntuulista veijarimaisuutta. Yhtyeen vokalisti Joakim Brodén varoittelikin vedon aikana, että viimeisellä keikalla voi aina sattua mitä tahansa, mutta tällä kertaa satunnaisiin paikkoihin ilmestyneiden “I <3 Cock” -tarrojen lisäksi ei suurempia temppuiluja nähty. Yhtyeen jäsenet olivat kuitenkin poikkeuksellisen varpaillaan koko keikan ajan mahdollisten jekkujen takia, joka synnytti hilpeyttä niin yhtyeessä kuin yleisössäkin.

Toukokuinen Kuopio tarjosi kaiken kaikkiaan upean metalli-illan, jonka aikana nähtiin vahva kattaus miellyttävän erilaisia esityksiä. Tarjonta ja kuuma ilmanalan eivät varmasi jättäneet ketään kylmäksi eivätkä järjestelyjen muutamat lapsukset jääneet suuremmin harmittamaan. Jospa Kuopio-hallissa pidettäisiin jatkossakin musiikkitapahtumia, sillä hyviä keikkapaikkoja ei ole koskaan liikaa.

Sabatonin settilista:

1. Sun Tzu Says
2. Ghost Division
3. Bismarck
4. The Last Stand
5. Into the Fire
6. Carolus Rex (ruotsiksi)
7. Soldier of 3 Armies
8. Sarajevo
9. Stormtroopers
10. 1916
11. Soldier of Heaven
12. Dreadnought
13. The Red Baron
14. Father
15. The Attack of the Dead Men
16. Christmas Truce
17. Primo Victoria
18. Swedish Pagans
19. To Hell and Back

Raportti: Jesse Kärkkäinen / Kuvat: Pete Hossa