Tummaa taidetta ensimmäiseltä raidalta viimeiseen – arvostelussa Rotting Christin “Pro Xristoy”
Huikean yli 35 vuoden uran tehnyt, tummemman äärimetallin sanansaattaja Rotting Christ on julkaisemassa 14:tta albumiaan nimeltään “Pro Xristoy”. Albumin sanoituksissa on vaikutteita pohjoisen mytologian jumalista ja niistä urhollisista pakanallisista, jotka uhmasivat kristinuskoa viimeiseen henkäykseen asti. Tämä pakanateema käy ilmi myös albumin kansikuvasta, jossa viikinkilaivat ovat valloittaneet oletettavasti Antiikin ajan saariston kylväen tuhoa, kaaosta ja kärsimystä. Erittäin suurella mielenkiinnolla kyllä haluan kuulla, että miten Rotting Christ onnistuu tuomaan esiin tätä teemaa musiikissaan.
Rotting Christ on yhtyeenä varsin tasainen suorittaja. Jokaiselta albumilta löytyy niitä vähemmän mielekkäitä – jopa puuduttavia – kappaleita, mutta onneksi vastapainona on myös huikeita teoksia, jotka jättävät täysin sanattomaksi. Tähän kaavaan “Pro Xristoy” ei todellakaan ole poikkeus. “The Apostate” ja “Like Father, Like Sonin” kaltaiset kappaleet tuovat esiin yhtyeen tuttua soundia, mutta yhdistävät ne tällä kertaa entistäkin mahtipontisempiin äänimaisemiin. Varsinkin edellä mainittu “The Apostate”, “Pretty World, Pretty Dies” ja “Yggdrasil” oikein hohkaavat viikinkimeininkiä, kun jylhät kuorot johdattavat joukkoja taisteluun!
Puolestaan albumin nurjaa puolta edustavat yhtyeen heikommat suoritukset, kuten “The Farewell”, “The Sixth Day” ja “La Lettera Del Diavolo”, jotka aluksi tuntuvat varsin puuduttavilta yllätyksettömän jynttäyksen vuoksi. Tylsyys on onneksi väliaikaista, kun kappaleiden loppua kohden Rotting Christ tuntuu heräävän nostaen tasoa. Täysin puuduttavasta albumista ei kuitenkaan ole kyse, sillä jokaisesta kappaleesta löytyy se koukku, joka pitää kuuntelijan mielenkiintoa yllä.
Mainos päättyy
Yhtyeen edellisillä levyillä tärkeänä elementtinä toiminut, tarinankerronnallinen tyyli näkyy myös “Pro Xristoylla”. Albumi on parhaimmillaan, kun sen kuuntelee omassa rauhassa alusta loppuun putkeen. “Pro Xristoy” kuitenkin eroaa muista yhtyeen pitkäsoitoista selkeästi esillä olevalla pohjoisen mytologian ja pakana-teemallaan, jota viljellään vahvasti niin sanoituksissa, että melodia- ja rytmikuluissa.
Kaiken kaikkiaan “Pro Xristoy” on loistava tuotos Rotting Christilta, eikä yhtye näytä väsymisen merkkejään, vaikka kyseessä onkin jo 14. pitkäsoitto. Pieniä puuduttavia kompastuskiviä valitettavasti löytyy, mutta tarvittavat korjausliikkeet onneksi tehdään suhteellisen nopeasti. Uskallan jopa väittää, että tässä on yksi tämän vuoden kovimmista albumeista!
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Pro Xristoy
2. The Apostate
3. Like Father, Like Son
4. The Sixth Day
5. La Lettera Del Diavolo
6. The Farewell
7. Pix Lax Dax
8. Pretty World, Pretty Dies
9. Yggdrasil
10. Saoirse
11. Primal Resurrection (Bonus Track)
12. All For One (Bonus Track)
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tia Salmela