Tumman kolkkoa svengaavuutta – arviossa PEDiGREEn ”The Recidivist”
Baltian teollisen metallin kärkinimiin jo vuosikaudet kuulunut, 30 vuoden merkkipaalun vastikään ylittänyt PEDiGREE tuli erään lukunsa päätepisteeseen nelisen vuotta sitten. Laulaja-kitaristi ”Bonne” Laamannin rinnalta ”Funeral Child” -albumin (2020) aikainen miehistö kaikkosi, ja yhtye oli rakennettava uusiksi. Bonne on sittemmin kertonut avoimesti olevansa ajoittain haasteellinen bändikaveri, minkä vuoksi kokoonpanomuutokset ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus vuonna 1993 perustetun tartolaislähtöisen yhtyeen uralla. Pari vuotta sitten trio-muotoiseksi uusiutuneena, tuolloin Author & Punisherin lämppärinä Ääniwallissa soittanut PEDiGREE esitteli uuden rytmiryhmänsä Suomen kamaralla elävänä, ja toimihan se jo silloinkin kohtalaisen hyvin.
Vaikka taustalta kuuluvat selvästi yhtyeen lempivaikutteet, biisien keskinäinen tyylillinen variaatio on kiitettävää tasoa – soundimaiseman ruhjovasta tummuudestakin huolimatta. Niin teollisen metallin pioneerien kaiut kuin trip hop-, electro- ja junglevaikutteet (”Less Church”) kaivautuvat tylysti ja tyylillä esiin PEDiGREEn yhdeksännen kokopitkän äänimaisemista. Myös leffasampleja viljellään kiitettävästi kappaleiden kantavina siltoina. Uudella, järjestyksessään yhdeksännellä PEDiGREE-pitkäsoitolla rumpali Art Kleintan, basisti Karlis Kütt sekä kitaristi Tiit Pähnapuu toimittavat Bonnen tukena suoraviivaisesti ruhjovaa ja alleen lanaavaa, mutta toisaalta tyylikkäästi maustettua ja genrerajoja rohkeasti ylittelevää vaihtoehtoista metallimusiikkia.
Yhdeksän kappaleen mittaisen kokonaisuuden pari ensimmäistä biisiä vielä hakevat muotoaan, eikä homma vielä vakuuta. ”House of Bloodissa”, paitsi että biisi kuulostaa väkinäiseltä, Bonnen laulu menee jotenkin tympeästi koko biisin ajan ohi rekisteristä. ”Storm In SloMo”:sta alkaen albumi kuitenkin korjaa kurssin ja ottaa kuulijasta entistä tiukemman otteen. Etenkin murskaava ”God Is A Killer” ja raskaasti svengaava ”Curse Control” lyövät luun kurkkuun albumin alkupuoliskolla.
Post-punkimpaa ja grungahtavampaa puolta albumilta esittelee painokkaasti klonksuva, bassoriffin ja break-biitin avuin latua raivaava ”The Circle And The Square”. Kuriositeettina yhtye versioi neuvostoaikaisen Viron tartolaisen etno-folk-duon Mikk ja Heno Sarvin unenomaisen kauniin kudonnan ”See Maailm”. Lopuksi kaapin paikan näyttää Killing Joken metallisimpia puolia Iron Monkeyn kaltaiseen rytmiseen raivokkuuteen yhdistävä teollisuusjytä ”Shapeless Mass”. Tämä on yhtyeen omalla mittakaavalla ensiluokkainen teos.
Mitään erityisen uutta PEDiGREEn ”The Recidivist” ei auringon alla tarjoile. Jos vanhojen ja toimiviksi havaittujen elementtien yhdistely on herroilla kuitenkin näinkin hyvin hallussa, ei lopputulosta voi moittia. Kyseessä on kuuntelukertojen myötä väkeväksi paketiksi kasvava kokonaisuus ja se lukeutuu yhtyeen uran eheimpien albumikokonaisuuksien joukkoon.