Tumman sävyinen ilta: Suffocation, Belphegor, Hate, Betrayal ja Carnosus Ääniwallissa 22.2.2020

Ensimmäinen keikka ”Europe Under Black Death Metal Fire II” -kiertuetta oli rantautunut Ääniwalliin viettämään sateista ja tummaa iltaa hyvän musiikin merkeissä. Paikalle saavuttaessa oli jo örebroläinen melodista death metalia soittava Carnosus hoitanut oman settinsä ja saksalainen Betrayal oli lavalla. Muutaman biisin perusteella Betrayal ei kuulostanut huonolta muttei mitenkään säväyttänyt suuremmin. Musiikissa ei tuntunut olevan mitään omaleimaisuutta, mutta aivan hyvä avaus illalle. Pääasiassa täytyi nähdä Hate, Belphegor ja Suffocation, illan viimeiset kolme bändiä.

Seuraavaksi oli vuorossa Puolan death metal -jyrä Hate, joka ei niin pitkän aikaa sitten kiersi Vaderin kanssa yhdessä neljän keikan merkeissä viime vuoden syyskuussa. Tuolloin näin myös heidän kiertueensa ekan keikan Suomessa On The Rocksissa, jolloin kaikki tuntui toimivan loistavasti ja jäi todella hyvä maku tuolta. Nyt olikin sitten yksi niistä keikoista, jolloin sattui paljon ongelmia, ja se myös näkyi esiintymisestä. Eniten tuntui vaivaavan soundcheckin kestäminen, minkä takia soittoaika oli todella lyhyt. Tähän ei näyttänyt bändi olevan tyytyväinen, ja sen ymmärtää. Kunnioitettavan 30 vuoden uran jo tehnyt Hate olisi ansainnut enemmän soittoaikaa; nyt setti jäi aivan liian lyhyeksi ja jätti melko sekavan olon. Uusin albumi ”Auric Gates of Veles” on todella loistava, ja onneksi tuli nähtyä aikaisempi Suomen-vierailu, joka oli tuplasti parempi. Yleisökään ei oikein pääsyt mukaan meininkiin ollen hieman hölmistynyt, ”tässäkö setti olikin”, pitistä puhumattakaan.

Illan toiseksi viimeinen bändi itävaltalainen Belphegor tuli nähtyä viimeksi myös yhdessä rundilla Suffocationin kanssa Los Angelesissa marraskuussa, silloin tosin pääesiintyjänä. Myöskään Belphegorin viimeisestä Suomen-keikasta ei ole pitkää aikaa heidän soittaessaan viime vuonna Steelfestissä. Keikka pääsi alkamaan suunnilleen aikataulun mukaisesti ilman ongelmia. Tässä kohtaa täytyy sanoa, ettei lava ollut suunniteltu hyvin roudaamista varten, koska kaikki kannettiin keskeltä lavaa pois ja yleisön täytyi tehdä tilaa edessä, jotta saatiin homma hoidettua. Onneksi viimeisten bändien kamat oli jo valmiina lavalla takana ja soundcheck sujui jouhevasti. Belphegorista ei voinut olla pitämättä. Erittäin hyvä show kaikin puolin, ja lavarekvisiitta oli myös hyvin näkyvillä. Paikalle tullut yleisö piti kuulemastaan ja sai aikaiseksi illan ensimmäisen pitin. Omista suosikeista tuli kaikki biisit, kuten ”Totenkult”, ”Lucifer Incestus”, ”Bathomet” ja ”Conjuring the Dead”, jonka alun kitarariffistä tulee mieleen vanha Morbid Angel. Setti kuulosti melko samalta kuin jo Steelfestissä, mutta ei valittamista, homma toimi loistavasti.

Pääesiintyjää, death metal -pioneeri Suffocationia oli odotettukin Suomeen jo pidemmän aikaa; yhtye keikkaili viimeksi Suomessa noin seitsemän vuotta sitten, 2013, jolloin keikkapaikkana oli edesmennyt Nosturi. Ensimmäisen kerran itse tuli nähtyä Suffocation Jalometallissa vuonna 2010, joka oli heidän eka Suomen-vierailu. Tuolloin muistan ihastelleeni uskomatonta Derek Boyerin bassonsoittoa: kuinka hän jossain vaiheessa näppäili soitinta kuin pystybassoa, samalla vaaleaa leytiä moshaten. Nyt tapahtui vasta kolmas esiintyminen Suomessa, joten aika harvinaista herkkua oli tarjolla. Keikka pääsi alkamaan noin puolenyön aikoihin, ja setissä kuultiin tuotantoa lähes joka albumilta. Soundit olivat parhaimmat illan bändeistä ja soitto murhaajan tarkkaa tappoa alusta loppuun. Erityisesti huomiota kiinnitti rumpali Eric Morottin huikea soitto ja työskentely välillä kapuloita pyöritellen. Vuoden 1991 ”Effigy of the Forgotten” -albumilta kuultiin myös kolme biisiä, joista omat suosikit ovat ”Jesus Wept” ja ”Liege of Inveracity”. Setti kuulosti samalta kuin jo Los Angelesissa, ainoana lisänä encorena kuullut vielä kolme kappaletta. Yleisö tuntui olevan heti alusta asti hyvin mukana, ja pitti pyöri lähes koko keikan ajan.

Varsin onnistunut ilta. Pienellä klubilla nähtiin laadukas kattaus black ja death metalia.

Raportti: Kimmo Hänninen
Kuvat: Marlena Darocha

Kommentoi julkaisua