Tummanpuhuvaa rokkia Tampereelta: arviossa Sinfully Yoursin debyyttialbumi ”Dying Light”

En tiedä mistä se johtuu, mutta on tiettyjä bändejä, joiden musiikista kuulee heti heidän olevan suomalaisia. Olen kuullut lukemattomia suomalaisia hevibändejä, jotka kaikki kuulostavat samalta ja jakavat sen jonkin sanomattoman aineksen, joka saa heidän musiikkinsa kuulostamaan omiin korviini geneeriseltä suomalaiselta heviltä. Ja nyt olen jälleen löytänyt sen ainesosan, omien sanojensa mukaan ”tummanpuhuvaa rokkia” soittavan tamperelaisyhtye Sinfully Yoursin soundista. Heti ensimmäisestä biisistä lähtien ei ole epäilystäkään, että kuuntelussa on suomalainen bändi.

”Dying Light” on bändin neljäs julkaisu ja samalla heidän ensimmäinen kokopitkänsä. Levy alkaa melko lupaavasti sinfonisella ja tunnelmallisella introlla, joka auttaa virittäytymään levyn tunnelmaan. Kun tästä kuitenkin siirrytään levyn varsinaiseen ensimmäiseen biisiin ”The Dying Light”, tulee vastaan ongelma, joka vaivaa suurinta osaa muitakin levyn biisejä. Tämä on se, että biisin kertsi tai oikeastaan mikään muukaan osa siitä, ei ole tarpeeksi tarttuva jäädäkseen oikein mitenkään mieleen. Tämä vahvojen melodioiden puute kaataakin monet levyn muuten ihan mukiinmenevät biisit, kuten hyvän tunnelman ja hiukan sinfonisen soundin omaavan biisin ”The Last Goodbyes”. Biisi onnistuu olemaan raskaasta tuplabasaritykityksestään huolimatta melodinen, mikä on hienoa, mutta valitettavasti melodiat eivät kuitenkaan jää kummemmin mieleen. Samoin muuten innostavan energinen ”Still Tears” kaatuu sen lopulta latteaan ja helposti unohtuvaan kertsiin.

Levyn iskevämpiin biiseihin kuuluu taas ”Towards You”, kiitos sen menevän riffittelyn. Myös muuten melko geneerinen päätösraita ”For the Truth” sisältää varmaankin koko levyn mahtipontisimmat melodiat. Levyn kaikista toimivin biisi on kuitenkin ”Desensitized”. Biisi alkaa tuutulaulumaisella introlla, joka muistuttaa hiukan Arch Enemyn ”Time Is Blackin” vastaavaa introa, ja biisin säkeet ovat jatke tälle leikittelevälle tunnelmalle. Kertsiin päästessään edessä on myös erittäin positiivinen yllätys, sillä kertsihän on aidosti hyvä, ja samalla koko levyn paras. Silti tätäkin kertsiä olisi voinut vielä tukevoittaa lisäämällä taustalauluja ja sovittamalla se hiukan eri tavalla.

Geneerisyydestään huolimatta ”Dying Light” on kuitenkin jokseenkin monipuolinen levy. Levyn hitaampaa osastoa edustavat ”Servant of Fire” ja ”Let It Go”. Ja ei, ”Let It Go” ei ole heviversio ”Frozen” -leffan samannimisestä biisistä, vaikka sehän olisi varmaankin ihan mielenkiintoista kuultavaa. Biisi on raskaista riffeistään huolimatta balladinomainen, ja laulut kertsissä ovat mielenkiintoisella tavalla räkäiset. Levyn raskainta osastoa edustaa taas nykivällä riffillä etenevä ”No Salvation”.

Loppujen lopuksi ”Dying Lightin” kansitaide on kuitenkin sen sisältöä hyvin kuvaava. Kuva ei ole pahannäköinen, ja se on esteettisesti sinänsä ihan miellyttävä väriensä puolesta, mutta siinä ei myöskään ole mitään mieleenpainuvaa tai mielenkiintoista katsottavaa. Se ei kiinnitä pahalla tavalla huomiota, mutta tämän kääntöpuoli on se, ettei se toisaalta kiinnitä huomiota ollenkaan. Hyvää vaikutelmaa onkin vaikea tehdä, jos silmä ei lepää kuvan kohdalla hetkeä kauempaa. Samalla tavalla, vaikkei levy itsessään ole sinänsä musiikillisesti huono tai ärsyttävä, on sen vaikea jättää pysyvää vaikutelmaa, kun sitä kuunnellessa jokainen kuultu biisi ehtii seuraavan alkaessa jo unohtua.

6½/10

Kappalelista:

1. Intro – Sinphony
2. The Dying Light
3. Let It Go
4. No Salvation
5. Desensitized
6. Servant of Fire
7. Still Tears
8. Towards You
9. The Last Goodbyes
10. For the Truth

Sinfully Yours Bandcampissa
Sinfully Yours Facebookissa

Kirjoittanut: Markus Mickels

Kommentoi julkaisua