Tummanpuhuvaa tunnelmointia kauniisiin kesäiltoihin: arvostelussa JP Leppäluodon ”Piilevää pimeää”

Kirjoittanut Tia Salmela - 10.6.2020

JP Leppäluoto on monessa eri liemessä keitetty muusikko. Charon-, Harmaja-, Northern Kings– ja Dark Sarah -yhtyeistä tuttu mies tunnetaan kuitenkin ehkä kaikista parhaiten Raskasta Joulua -kokoonpanosta. Nyt Leppäluoto on julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltään ”Piilevää pimeää”, joka on tällä kertaa Kaaoszinen ruodinnassa.

”Piilevää pimeää” -albumin ensimmäisenä kappaleena kuullaan albumin nimikkokappale, joka todella rauhoittavasti aloittaa tämän mielenkiintoisen matkan. ”Piilevää pimeää” voimistuu upeasti loppua kohden mutta pysyy kuitenkin hallinnassa. Jo heti avausraidalta käy ilmi, millaista materiaalia ”Piilevää pimeää” -albumi sisältää. Todella rauhallisen aloituksen jälkeen kuullaan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa singlebiisi ”Pirun musta”, joka tarjoaa hieman menevämpää rock-puolta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Menevän ja osittain jopa raskaan biisin jälkeen kuullaan ”Varjot”-kappale, joka laittaa vaihteen vieläkin suuremmalle. Myös ”Varjot” jatkaa albumin punaisena lankana toimivan synkkyyden teemalla, kun taas sitä seuraavat ”Kuoppa” ja ”Narri” käsittelevät synkkyyttä hieman erilaisemmin. Samoin kuin kappaleessa ”Pirun musta”, myös molemmissa edellä mainituissa biiseissä on hyödynnetty sellon tummaa ääntä kauniisti.

Raidalla kuusi on ”Teräsjää”-niminen kappale. Tässä Johnny Cash -tyylisesti alkavassa biisissä on todella kauniit sanat. Vaikka aluksi tuleekin kantrivivahteita esiin, jossain vaiheessa tunnelma muuttuu osittain jopa iskelmäksi; eikä tässä tapauksessa iskelmä ole kirosana. Seuraava yllättävä veto tulee tulee vastaan jo heti seuraavalla raidalla, kun ”Annan sun mennä” -kappaleessa vierailee Aikakoneesta tuttu Sani. Tässä vahvassa kappaleessa Sanin ja Leppäluodon äänet soivat upeasti yhteen, ja se sopii loistavasti osaksi ”Piilevää pimeää”. Samalla vahvalla linjalla jatkaa myös ”Shalalaa”, joka nouseekin yhdeksi lempikappaleekseni tältä albumilta.

Viimeisen kappaleen kohdalla tulee havahduttua, että albumi päättyy pian. Ihanaa, että pitkästä aikaa tulee vastaa albumikokonaisuus, joka sulavasti etenee kappaleesta toiseen. ”Piilevää pimeää” päättyy tämän albumin tyylille sopivasti: kauniisti, mutta synkästi. Kun ”Hiljaiset häät” on ohi, jää hämmentynyt mutta onnellinen fiilis.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jos odotti rokkaavaa moshausalbumia, tulee aivan varmasti pettymään. ”Piilevää pimeää” on nimittäin todella rauhallinen tunnelmointialbumi, joka sisältää tummanpuhuvaa suomirokkia, josta on räkäisyys kaukana. JP Leppäluodon ääni sopii loistavasti tämän tyyliseen musiikin välittämiseen. Kaikki yhdeksän biisiä tulee aika nopeasti kahlattua läpi, vaikka kappaleisiin tuleekin uppouduttua aika helposti. Suuri suositus kauniin kesäillan soundtrackiksi!