Tummia sävyjä ja sisäistä taistelua – arviossa Blacklist Unionin ”Slay the Dragon”

Los Angelesin shamanistisin rock-bändi, eli Blacklist Union julkaisi 12. syyskuuta kuudennen studioalbuminsa ”Slay the Dragon”. Uusi levy kiteyttää täydellisesti yhtyeen tunnusomaisen tyylin: yhdistelmä Stone Temple Pilotsin rosoisuutta, Guns N’ Rosesin asennetta, Malfunkshunin vangitsevaa tunnelmaa ja The Cultin mahtipontista voimaa. Ennakkoon pitkäsoitolta saatiin kuultavaksi kolme singleä: ”Mississippi Moonhound”, ”Up In Smoke” ja viimeisimpänä ”Dyin’ 4 U”.

Blacklist Unionin äärimmäisen karismaattinen keulakuva, vokalisti Tony West kertoo saaneensa inspiraation albumiin matkoistaan viidakkoon Shipibo-intiaanien luo, sekä siellä kokemistaan oivalluksista. Sanoituksissa kuuluvat vahvat teemat, kuten toipuminen vaikeasta avioerosta ja ihmissuhteiden päättyminen. Symboliikka ulottuu myös nimeen, sekä tummanpuhuvaan kansikuvaan, jossa nähdään luonnollisesti lohikäärme.

”Slay The Dragon” herättää kiinnostuksen jo biisien nimillä, kuten ”Hey Mr. Superstar”, ”Can You Heal Me” ja ”Rock N Roll Soldier”. Albumin käynnistää ”Mississippi Moonhound”, joka toivottaa kuulijan tervetulleeksi pitkäsoiton maailmaan aloituslainilla: ”Whistlin’ Walter’s in his nest / Welcome to the wild wild west”. ”Mississippi Moonhound” iski itseeni heti ensikuulemalta, eikä se ole menettänyt tehoaan useankaan kuuntelukerran jälkeen.

Aiemmin julkaistujen singlejen ohella esiin nousee erityisesti ”Horns and Halos”. Albumi on tiivistä tykitystä alusta loppuun, ja rauhallisempia hetkiä on vain harvassa. Näitä edustaa esimerkiksi ”Mr. Superstar”, joka sivaltaa siitä edestä lyriikoillaan. Nimibiisi ”Slay the Dragon” on sijoitettu levyn viimeiseksi, nivoen kaiken edellä kuullun yhteen.

Pitkäsoitto sisältää 12 kappaletta ja kestää lähes 47 minuuttia. Ensikuuntelulla kokonaisuus tuntui ainakin itselleni hivenen puuduttavalta, ja jäin pohtimaan, voiko se karkottaa jotkin kuulijoista ennen loppua. Ehkä levy olisi toiminut vielä paremmin, jos sitä olisi lyhennetty biisin tai parin verran, koska kokonaisuus on ajoittain hiukan raskas. Joka tapauksessa, ”Slay the Dragon” tarjoaa runsaasti ajateltavaa sanoitustensa kautta ja on ajoittaisesta synkkyydestään huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – oivallista kuunneltavaa Suomen pimeneviin syysiltoihin.

Tutustu lisää: Instagram, Facebook, X, TikTok, Bandcamp, Spotify.