”Tummien henkien tanssahtelua” – arviossa Babes In The Abyss -EP ”Physis”
Bläkkis/hardcoren semiveteraani The Carnivalin kanssa pari vuotta sitten yhdessä tehdyllä split-LP:llä positiivisia viboja herättänyt helsinkiläistrio Babes In The Abyss on julkaissut ensimmäisen täysin omillaan seisovan julkaisunsa. Vinyylinä ja digitaalisena julkaistu ”Physis”-EP sisältää neljä makaaberinsuloista, vahvasti mutta hyvällä tavalla DIY:ltä tuoksahtavaa kappaletta.
Yhtyeen jäsenistön (Saana – harmooni, laulu, Jess – basso ja Hanna rummut) taustalta löytyy mm. Ydinperhe-menneisyyttä, mutta tyylillisesti ja musiikillisen identiteettinsä suhteen Babes In The Abyssilla ei ole rähinäpunkin kanssa muuta tekemistä kuin oman tien itsepintainen kulkeminen, ja siinähän sitä riittääkin. Edellisellä tuotoksella vielä vokaaliosuuksissa vieraillut, monissa liemissä keitetty marginaalimusiikkitaitaja Sami Hynninen on tällä kertaa jättäytynyt esittävästä roolista kansitaiteilijaksi.
Ville Valavuon (mm. Kohti Tuhoa) äänittämä, miksaama ja masteroima paketti on soundillisesti korvaa miellyttävämpi ja tasapainoisempi bändin edeltävän tuotoksen, split-levyn kappaleiden äänimaisemaan verrattuna. Myös soitannollisella puolella ilmaisulliseen asuun on tullut mukavasti lisää ryhtiä, jykevyyttä ja sitä myötä asiaan kuuluvaa kiehtovuutta.
Makaaberin tummana, urkuluritteluvetoisena valssina karkelot käynnistävä ”Marsh Labrador Tea” voisi olla elokuvamusiikkia psykologisesti vinksahtaneeseen uusromanttiseen lyhytelokuvaan. Kyseessä on eräs syysmyrskyjen parhaimpia soundtrackeja. Saanan kauniin salaperäiset, vahvasti kaiutetut vokaaliosuudet tulvivat bändin äänimaton lomasta omana, utuisuutta huokuvana instrumenttinaan. Välistä tosin kappaleiden sanoista paremmin selvän saaminen voisi antaa paremmin perspektiiviä siihen, mistä kaikesta tässä mahtaisi olla kyse. Jessin nousevat bassokuviot vöryttävät kappaletta hyvin eteenpäin yhdessä Hannan pelkistetyn rytmityön aisaparina.
”Pandemoniumin” hartaan suoraviivaisen raskassoutuisesta poljennosta ja perinteitä kunnioittavasta melodiakuljettelusta tulee assosiaatio Viikatteen joululevyn synkeisiin hetkiin muuntuen jossain puolimatkassa biisiä varsin virsimäiseksi pakanariitin ääniraidaksi. Toisaalta Saanan vastoin perinteisiä iskelmälaulannan geneerisiä jollotuskaavoja uivat vokaalilinjat tuovat synkiksi sovitettuihin kappaleisiinkin piristäviä valon pilkahduksia.
”Balsamic Moonin” psykedeelinen okkultistismuotoinen folk pulputtelee käärmekeiton lailla jossain Covenin ja Sopor Aeternus:n vuosikymmeniä vanhoissa, nokisissa padoissa. Albumin vaikeimmin lähestyttävä kappale on lähemmäs varttitunnin mittainen päätösbiisi ”Metamorphosis”, josta olisi varsin hyvin voinut irroittaa ainekset useampaan Babes In The Abyssin normimittaiseen kappaleeseen ja treenata kunkin tiukempaan pakettiin ennen äänitystä. Etenkin kappaleen eri osien keskinäinen hajanaisuus ja biisin matkalta horjuva yhteissoitto on seikka, joita ei ko. biisissä pääse pakoon useiden kuuntelukertojenkaan myötä.
Mainos päättyy
Yhtä kaikki. Babes In The Abyss on debyytti-EP:nsä perusteella parhaimmillaan erittäin lumoava ja uniikki bändi, jonka musiikissa on aimo annos pakanallista rituaalihenkeä. Kehnoimmillaankin yhtye on varsin kehityskelpoinen tummasävyistä folkia ja muinaismusiikkia taikova yksikkö.
