Tunnelmaa vailla tarttumapintaa: arviossa Nightin ”Raft of the World”
Ensimmäinen kosketukseni Nightiin tapahtui loppuvuodesta 2013, kun kyseinen orkesteri lämmitteli toista ruotsalaispoppoota Ghostia The Circuksessa. En siinä vaiheessa ollut koskaan kuullutkaan Nightista, mutta bändin astuttua lavalle ja soiton alettua kesti hyvin vähän aikaa vakuuttua siitä, että tässä on pätevä orkesteri. Bändin musiikki tuntui ammentavan samasta kasarihevistä ja speed metallista kuin Rangerin, Enforcerin ja Stallionin kaltaiset bändit, ja sehän sopi minulle oikein mainiosti. Bändin ensimmäisten sinkkujen kansitaiteesta esimerkiksi huomaa hyvin vahvan Saxon-vaikutteen. Olikin suuri yllätys, kun eteeni lävähti yhtyeen uusimman kolmannen albumin kansikuva, joka muistuttaa enemmän Candlemassin ”Nightfall”-levyn kantta kuin mitään muuta. Vaikka doomia ”Raft of the World” ei pidä sisällään ja musiikilliset vaikutteet tulevat yhä vahvasti 70- ja 80-luvuilta, kertoo kansikuva kyllä siitä, että nyt ei olla sen perinteisen farkkuliivihevin äärellä.
Raivokkaan paahdon sijaan Nightin uutukainen keskittyy tunnelmointiin keskitempoisilla ja erittäin melodisilla biiseillä. Edes niin iskevällä nimellä varustetussa biisissä kuin ”Strike of Lightning” ei mennä nasta laudassa. Ironisesti levyn koviten rokkaava biisi on itse asiassa sen ”Where Silence Awaits” -nimeä kantava päätösraita. Kyseisen biisin lauluissa on jopa hiukan Nightin debyyttialbumin aikaisen tuotannon tuntua kirkumalaulujen puolesta. Ehkäpä tämä biisi onkin jätetty levyn viimeiseksi juuri sen takia, että se hiukan erottuu levyn muusta materiaalista eikä siksi olisi sopinut luontevasti mihinkään muuhun väliin. Vaikka toisaalta ei tämäkään biisi lopulta mitenkään liian räväkkä ole ja tosiaan se myös hidastuu loppua kohden.
Kokonaisuutena ”Raft of the World” onkin itse asiassa harmillisen munaton levy. Tämä ei liity kuitenkaan pelkästään biisimateriaaliin vaan myös levyn soundimaailmaan ja tuotantoon, joka jättää useamman biisin reilun matkan päähän täydestä potentiaalistaan. Esimerkiksi muuten melko mainiosta sinkkubiisistä ”Surrender” puuttuu soundien vuoksi mahtipontisuutta, jota se omiin korviini kaipaisi ja ”Under the Gallows” taas kaipaisi tukevampia soundeja saavuttaakseen täyden potentiaalinsa.
Mainos päättyy
Levyn keskeisin ongelma ei kuitenkaan ole sen soundimaailma tai liian lällyt biisit. Vaikka omat korvani kaipaisivat hieman modernimpaa ja jykevämpää tuotantoa, kuulostaa levy silti hyvältä. Tavoitteena on selkeästi ollut jäljitellä 70-luvulla ilmestyneitä vastaavia melodisia rock-levyjä, ja siinä Night onnistuukin. Samoin ymmärrän, että bändi haluaa kokeilla jotain muuta kuin vain pelkkää Saxon-vaikutteista kasariheviä, jota niin moni muukin bändi jo tekee. Voin hyvin kuvitella, että oikea yleisö voisi olla aivan ihastunut ”Raft of the Worldin” 70-lukulaiseen hiukan progebändien soundia muistuttavaan materiaaliin. Levyn suurin ongelma onkin loppujen lopuksi se, ettei sen biiseissä ole sen suuremmin tarttumapintaa.
Levyn iskevimmät ja tarttuvimmat biisit ovat sen sinkkubiisit ”Time”, ”Winds” ja ”Surrender”, joista jälkimmäinen on kevyesti levyn paras biisi. Loistavista melodioistaan huolimatta myös ”Surrender” jää kuitenkin vajaaksi sovituksensa vuoksi, joka jättää potentiaalisesti loistavan kertosäkeen kuulostamaan raakileelta. Biisiä kuunnellessa mieleni auttamatta haluaa täyttää kertsin tyhjiä aukkoja kitaramelodioilla, joiden olettaisi sinne kuuluvan, mutta jotka sieltä jostain syystä puuttuvat. Tässäpä loistava mahdollisuus jollekin toiselle bändille nauhoittaa biisistä alkuperäistä vielä parempi cover-versio. Tämän yhden puutteellisen, mutta melko loistavan sinkkubiisin ja parin muun kohtuullisen sinkkubiisin lisäksi ”Raft of the World” ei kuitenkaan sisällä muita kovinkaan innostavia tai muistettavia biisejä, vaikka joitain hyviä kitaramelodioita on levylle ripoteltu sinne tänne. Vaikka levy on sinänsä mukavaa kuunneltavaa sellaisenaankin, kaipaisi niitä tarttuvia kertosäkeitä ja hyviä kitaramelodioita kuitenkin vähän enemmänkin ennen kuin levyä haluaisi ruveta luukuttamaan paria kertaa enempää.
7/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Fire Across the Sky
2. Surrender
3. Under the Gallows
4. Omberg
5. Time
6. Strike of Lightning
7. Winds
8. Coin in a Fountain
9. Where Silence Awaits
Nightin kotisivut
Night Facebookissa
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Markus Mickels